Arvostelu: Sympaattinen Spider-Man: Far from Home on täysiverinen Marvel-tehtaan tuotos – mutta tarjoaa silti yllätyksiä

Jon Wattsin ohjaama Spider-Man: Far from Home on MCU:n tarinajatkumossa jatkoa keväällä julkaistulle Avengers: Endgamelle. Tom Hollandin tähdittämä seikkailu yhdistää humoristisen oivaltavalla tavalla teinielokuvaa ja supersankaritoimintaa – ja tarjoaa lisäksi kiinnostavan twistin.

Ensi-ilta: 3.7.2019
Alkuperäisnimi: Spider-Man: Far from Home
Ohjaus: Jon Watts
Käsikirjoitus: Chris McKenna, Erik Sommers
Pääosissa: Tom Holland, Jake Gyllenhaal, Cobie Smulders, Jon Favreau, Samuel L. Jackson, Marisa Tomei
Pituus: 130 minuuttia
Ikäraja: K12

Marvel Studiosin elokuvien tarinajatkumossa Spider-Man: Far from Home on jatkoa Avengers: Endgamelle, eikä se ole edellisen Spider-Man-elokuvan, vuonna 2017 julkaistun Homecomingin suora jatko-osa. Niinpä myös tässä arviossa oletetaan, että lukija on nähnyt Avengers: Endgamen ja tietää, mitä Avengers-joukolle tätä nykyä kuuluu, sillä tästä asetelmasta uusin Spider-Man-elokuva lähtee Whitney Houstonin tahtiin käyntiin.

Thanosin napsautus on muuttanut maailmaa monella tavoin. Tapaus on koskettanut myös tavallisia ihmisiä, minkä vaikutuksia kerrataan aluksi Peter Parkerin lukion uutiskanavalla. Avengers-elokuvien tapahtumat näkyvät näyttävinä kunnianosoituksina Iron Manille niin katutaiteessa kuin televisiossakin. Maailma myös pohtii, kuka voisi olla ”seuraava Iron Man”.

Spider-Man: Far from Home tuntuukin enemmän Avengersin spinoff-elokuvalta kuin maailman tunnetuimman supersankarin omalta elokuvalta.

Endgamen tapahtumien jälkeen 16-vuotias Peter Parker (Tom Holland) on palannut lukioarkeen ja kotiin New Yorkin Queensiin May-tädin (Marisa Tomei) luokse. Supersankariointia hän ei juuri nyt kaipaa, sillä ikävä Endgamessa kuollutta Tony Starkia kohtaan on kova. Lisäksi teinipojan ajatukset täyttää Zendayan esittämä MJ, jolle Peter suunnittelee tunnustavansa ihastuksensa luokkaretkellä Eurooppaan.

Nick Fury (Samuel L. Jackson) kuitenkin soittelee vaikka Peteriä ei huvita. Niinpä nuorukainen tekee kuten kuka tahansa teini tylsän aikuisen soittaessa: hän ei vastaa S.H.I.E.L.D.in pomolle. Fury ja Maria Hill (Cobie Smulders) ryhmineen joutuvat turvautuvaan kovempiin otteisiin ja ilmaantuvat Peterin elämään Euroopan mantereella, missä sekasortoa aiheuttavat oudot elementiaalit. Avukseen näitä hahmoja vastaan he ovat saaneet Jake Gyllenhaalin esittämän, salaperäisen Mysterion mutta myös Spider-Manin apu on tarpeen.

Niin Peter joutuu jälleen tasapainoilemaan kavereiltaan salassa pitämänsä identiteetin ja tavallisen lukiolaispojan elämän välillä – samalla kun tekee luokkaretkeä maapallon toisella puolella.

Spider-Man: Far from Home on lämminhenkinen, vauhdikas ja hauska teinielokuva. Euroopassa matkaava tarina yhdistää teinien road tripiä supersankarielokuvaan, mistä syntyy nautittavan humoristinen ja viihdyttävä seikkailu. Eurooppalaisesta näkökulmasta amerikkalaisten elokuvissa tekemät matkat Eurooppaan ovat usein huvittavan yksille napeille luotuja. Uudessa Spider-Manissa Eurooppa näyttäytyy jälleen pienenä, mutta siihen on silti onnistuttu lataamaan eri maista hupaisia ja samalla maanosamme moninaisuutta korostavia yksityiskohtia.

Holland on täydellinen esittämään 16-vuotiasta nuorukaista, joka on saanut harteilleen ikäänsä nähden hieman liian suuren taakan ja joka haluaisi vaihteeksi olla supersankarin sijaan ihan vain tavallinen teinipoika teinielämän haasteineen. Hänen Peter Parkerinsa on herttainen poika, jonka elämä on todellista hullunmyllyä. Hän kaipaa elämäänsä aikuista ihmistä, jonka kanssa jakaa ajatuksiaan. Tony Starkin kuolema jätti hänen elämäänsä mentorin kokoisen aukon, jota uudessa elokuvassa tulee täyttämään Gyllenhaalin Mysterio.

Elokuvan supersankaripuoli on oivaltava, vaikka katsojasta jo saattaakin tuntua, että kaikki on jo nähty. Chris McKennan ja Erik Sommersin käsikirjoituksessa onnistutaan silti kääntämään pahimmat supersankarielokuvien kliseet itseironisiakin sävyjä sisältävään muotoon. Elokuva tarjoaa ovelan käänteen, jota itsekään en osannut odottaa.

Spider-Man: Far from Home on kolmas Marvel Studiosin julkaisema supersankarielokuva tänä vuonna maaliskuun Captain Marvelin ja huhtikuun Avengers: Endgamen jälkeen. Näin tiiviillä aikavälillä syötettynä uusi Spider-Man tuntuu tulevan liian nopeasti. Maha tuntuu olevan täynnä, supersankariähky todelliselta ja uusi MCU-elokuva näyttää kivalta jälkiruoalta, jota ei jaksaisi enää syödä. Kun jälkiruokamahasta kuitenkin löytyy pieni kolo (kaikillahan meillä sellainen on), yllättää Spider-Man: Far from Home lopulta varsin positiivisesti.

Mutta vaikka Jon Wattsin ohjaama Spider-Man: Far from Home on megalomaanisten Avengers-elokuvien jälkeen paluuta pienimuotoisempien supersankaritarinoiden pariin, on se silti täysiverinen Marvel-jättiläisen tuotos. Laskelmoitu, loppuun saakka MCU-kokonaisuutta tulevaisuuden osalta tukeva elokuva, jonka tehtävänä on kietoa katsojansa yhä tiukemmin syleilyynsä.

Aivan kuten elokuvan Peter Parkerkaan ei pääse supersankaruuttaan pakoon, ei tiukasta otteesta haluta päästää katsojaakaan.

SPIDER-MAN: FAR FROM HOME

”Spider-Man: Far from Home on viehättävä ja hauska teiniseikkailu, jossa Tom Holland sinetöi paikkansa mielenkiintoisimman Hämishahmon esittäjänä.”