The Green Knight on jotain aivan muuta kuin perinteinen fantasiaseikkailu. Julmetun komea elokuva sukeltaa syvälle ihmismieleen ja kysyy vaikeita, mutta yleismaailmallisia kysymyksiä.

Ensi-ilta: 24.9.2021.
Alkuperäisnimi: The Green Knight
Ohjaus: David Lowery
Käsikirjoitus: David Lowery
Pääosissa: Dev Patel, Alicia Vikander, Joel Edgerton, Sean Harris ja Barry Keoghan
Pituus: 129 minuuttia
Ikäraja: K12

Ei niin yllättäen The Green Knightin traileri mainostaa David Loweryn mestariteosta tyyliltään aivan erilaisena elokuvana kuin se oikeasti on. Fantasialeffa on kaikkea muuta kuin taisteluja ja toimintaa. Tarjolla on ihanan verkkainen, täynnä symbolismia, metaforia sekä syvällistä pohdintaa sisältävä elokuva. Loistavilla näyttelijöillä varustettu The Green Knight on aivan julmetun hienon näköinen teos, Dyynin ohella vuoden näyttävin elokuva.

The Green Knight perustuu 1300-luvun loppupuolelta peräisen olevaan Sir Gawain and the Green Knight -runoelmaan, tuntemattoman tekijän tekstiin, joka kietoutuu kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritarien taruihin. Runon ja elokuvan pääähenkilö ei ole Arthur, vaan kuninkaan sisarenpoika Gawain (Dev Patel), joka sankaritekojen sijaan lähinnä juhlii, juopottelee ja laiskottelee.

Ohjaaja Lowery on myös käsikirjoittanut elokuvansa, muokaten lähdemateriaalia reippaasti.

Gawainin äiti, eli kuninkaan sisko ja noita Morgan Le Fay (Sarita Choudhury) haluaa pojastaan sankariritarin, ehkä jopa kuninkaan. Äiti tekee loitsujaan, jotka antavat pojalle mahdollisuuden johonkin suurempaan kuningas Arthurin (Sean Harris) ja kuningatar Guineveren (Kate Dickie) joulujuhlassa. Arthur pyytää Gawainin kertomaan tarinan, mutta hänellä ei mielestään ole mitään kertomisen arvoista. Kuningatar lisää Gawainin lauseeseen vielä-sanan. Hänellä ei ole vielä mitään kertomisen arvoista sankaritarinaa.

Tilanne muuttuu saman tien ja mahdollisuus olla sankari ratsastaa ovesta sisään mystisen jättimäisen Vihreä ritarin (Ralph Ineson) muodossa. Yliluonnollinen ilmestys esittää avoimen haasteen hyökätä kimppuunsa. Kyseessä on kuitenkin eräänlainen peli, johon sisältyy ehto. Jos joku pystyy haavoittamaan Vihreää ritaria, niin vuoden kuluttua hänen on saavuttava Vihreään kappeliin, jossa ritari saa iskeä vapaasti takaisin.

Gawain ottaa haasteen vastaan ja määrittää samalla koko loppuelämänsä. Hän sivaltaa ritarin pään irti. Se ei olentoa hidasta, sillä ritari nostaa päänsä kaikessa rauhassa lattialta ja ratsastaa nauraen ulos. Gawainin elämä muuttuu ja luvassa on pitkä vuosi.

Tämä on vasta elokuvan prologi, jonka jälkeen alkaa itse pitkä matka kappeliin monen mutkan kautta.

The Green Knight on tämän vuoden elokuvista se, joka muistetaan vielä vuosikymmenten päästäkin. Se on taitavan omaperäisesti tehty unenomainen fantasia, joka käsittelee syvällisesti muun muassa sankaruutta, miehisyyttä, houkutuksia ja uskontoa. Se ei anna valmiita vastauksia perinteisen ritaritarinan, eikä seikkailun tai toiminnan kautta.

Patel tekee uransa parhaan rooliin Lowelin ohjauksessa, viimeisen päälle mietityissä runollisissa ja toismaailmallisissa kuvissa, jotka todellakin kuljettavat katsojan täysin vieraaseen, kauniinpelottavaan paikkaan. Taikuus leijuu valkokankaalta katsomoon ja lumoaa jokaisen joka antautuu elokuvan vietäväksi. The Green Knight ei silti ole omaperäisyydessään vaikea elokuva, mutta se jää pyörimään mieleen viikkokausiksi ja vain paranee useammalla katsomisella.

Gawainia jää odottamaan hänen rakastettunsa Essel, jota näyttelevään Alicia Vikanderiin ehkä törmätään matkan varrella eri muodossa. Pitkällä reissulla ritaria koitellaan lukuisin tavoin. Nuoret ryövärit näyttävät Gawainille heti alkuun tämän mahdollisen kuoleman. Mysteerinainen houkuttelee ritaria monin tavoin. Lordi (Joel Edgerton) pyytää hänet vieraakseen, mutta syrjäisestä linnasta on melkein mahdotonta päästä pois.

Koko ympäröivä fantasiamaailmaa on täynnä myyttiä myytin perään, ja Loweryn taitava käsikirjoitus kiertää lähdemateriaalin rakenteen tavoin kehää. Tarina ei silti jää junnaamaan tai toista itseään, vaan Gawainin matka on kuin yhä syvemmälle utuiseen uneen vievä spiraali, jonka taianomainen kauneus salpaa hengityksen. Ajan ja paikan taju hämärtyy leffan lisätessä kierroksiaan, mutta vauhti pysyy silti ihanan hitaana, edeten kuin Gawainin kohtaamat jättiläiset. Matkakumppaniksi liittyvä kettu kipittää nopeasti, mutta ei hoputa ritariamme, vaan yrittää ohjata hänet niin fyysisesti kuin henkisesti oikeaan suuntaan.

Lowerin luottokuvaaja Andrew Droz Palermo löytää upeista lavasteista hämmentävän hienoja kuvia. Symboliikka, metaforat ja myytit kietoutuvat toisiinsa. Värit, varjot ja valo käyvät keskenään keskustelua, kuiskien ja huutaen. Daniel Hartin oivaltava musiikki ja score takoo ja taikoo tahdin ja vie johonkin unen ja valveen rajamaille, melkein transsiin.

Patel on mukana periaatteessa joka kohtauksessa. Samaistuttavan sankarin rooli on fyysinen, mutta suurimman työn ja vaikutuksen näyttelijä tekee silti silmillään ja kasvoillaan, jotka ovat melkein yhtä hämillään kuin katsoja.

The Green Knight on visuaalinen vyörytys ja filosofinen matka, niin miehen mieleen kuin ihmisyyteen, pelkoihin ja sankaruuteen. 1300-luvun runo kääntyy elokuvaksi, joka sivutehtävineen on hieman kuin todella huuruinen videopeli. Ohjaaja pelaa kuitenkin pelkästään elokuvan säännöillä, mutta venyttää ja rikkoo konventioita rohkeasti.

Taideteoksen viimeinen 15 minuuttia on täysin mykistävä kokemus. Vaikka leffan omalaatuinen tyyli ei innostaisi, niin se kannattaa silti katsoa kokonaan. Loppuhuipennus todellakin palkitsee ja loksauttaa suun auki.

The Green Knight on kaikkea muuta kuin perinteinen fantasiaseikkailu. Se ei ole vaikea elokuva, kunhan sille antaa kaiken huomionsa. Tarina jää väkisinkin mieleen kysymyksineen, ja leffan loputtua sen haluaa nähdä heti uudelleen.

Lowery tuo keskiajan kertomaperinteen tähän päivään, esitellen mitä kaikkea se voi runsaudessaan olla, erityisesti visuaalisen mestarin käsittelyssä. Lowery on tämän hetken kiinnostavampia jenkkiohjaajia, joka liikkuu vaivatta genrestä toiseen. The Green Knightin olemassaolo itsessään on pieni ihme. Se on täysin omaehtoinen elokuva kaiken valmiiksi pureskellun hötön keskellä, jota ei ole tehty minibudjetilla. Rahoittajien riskinotto kannatti. The Green Knight on kaikin puolin mestarillinen elokuva.

THE GREEN KNIGHT

”The Green Knight upean erilainen fantasiaelokuva, julmetun komea visuaalinen tykittely, joka kannattaa katsoa valkokankaalta.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/elokuvat/elokuva-arvostelut/arvostelu-the-green-knight-on-viiden-tahden-taysosuma-valloittavan-omaperainen-fantasiaelokuva/