Synkän ääriväkivaltaista Ju-On: Origins -kauhusarjaa ei voi suositella herkimmille katsojille. 

Voin rehellisesti tunnustaa, että odotukset Netflixin Ju-On: Origins -kauhusarjaa kohtaan eivät olleet kovin korkealla. Eivät varsinkaan viime tammikuussa teatteriensi-iltansa saaneen kehnon neljännen yhdysvaltalaisen The Grudge – Kauna -elokuvan jälkeen, joka oli todella väsynytty jump scare -säikyttelyä.

Alkuperäinen japanilainen Ju-On-kauhufranchise sisältää jo yhdeksän elokuvaa, sarjakuvia, kirjoja, videopelejä ja ties mitä. Leffojen idea on pysynyt jatko-osasta toiseen suunnilleen samana – jokin karmea tapahtuma tai väkivallanteko saa aikaan kirouksen, kummitustarinan joka avataan maatuskamaisesti usean henkilöhahmon kautta.

Myös Netflix-sarjan idea on samanlainen, mutta se eroaa tyyliltään ja tunnelmaltaan todella piristävästi elokuvista. Japanilaistuotanto koostuu vain kuudesta noin puolen tunnin mittaisesta jaksosta, joissa on mukana piinaavaa yliluonnollista jännitystä ja hyytävää fiilistä, mutta pääpaino ei ole kummitussäikyttelyssä.

Sarja kertoo perustuvansa ”oikeisiin tapahtumiin”, jotka innoittivat Takashi Shimizun ensimmäisiä Ju-On-kertomuksia. Sarja toimii esiosana erityisen hyvin siksi, että sen ei ole pakko noudattaa jo liian monta kertaa elokuvissa nähtyä kaavaa. Origins on kiinnostuneempi esittämään ja luomaan mysteerinsä ihmishahmojensa ympärille. Sarja nakkaa tietyllä tavalla elokuvien säännöt mäkeen, jonka ansiosta se ei ole lainkaan niin ennalta-arvattava kuin leffat.

Netflix on näyttänyt monissa alkuperäistuotannoissaan hyvinkin raakaa väkivaltaa, mutta Ju-On: Origins on omassa luokassaan. Sen aivan helvetin synkkä ja ahdistava kauhu syntyy pääosin ihmishahmojen hirmuteoista, ei jump scare -säikyttelyistä. Sarja sisältää sen verran rankkaa materiaalia, ettei sitä todellakaan voi suositella herkimmille katsojille. Muutamaan otteeseen jopa överin goren ystävää yökötti.

Heti ensimmäisessä jaksossa on mukana esimerkiksi lapseen kohdistuvaa väkivaltaa. Kakkosjaksossa nähdään raiskauskohtaus, jonka katsomisesta tuli niin fyysisesti kuin henkisesti huono olo. Yliluonnollisiin elementteihin keskittyessä sarja ei tunnu aivan yhtä hurjalta, mutta ruokahalut vie taatusti esimerkiksi kohtaus, jossa on mukana viimeisillään raskaana oleva nainen ja äärimmäisen terävä veitsi.

Vaikka Origins toimiikin parhaiten putkeen tuijotettuna, niin sen jaksot ovat juuri sopivan pituisia puolen tunnin mitassaan. Lyhyisiin pätkiin pilkkominen antaa katsojalle hengähdystauon juuri sopivan usein. Yhtään pidempänä sarjan esittelemiin kauheuksiin todennäköisesti turtuisi.

Paikoitellen Origins tuntuu turhan sekavalta, vaikka sitä katsoisi kuinka keskittyen. Tämä johtuu lähinnä siitä, että mukana on useita hahmoja, jotka käyvät ensin vain kääntymässä muutamassa kohtauksessa ja palaavat takaisin vasta monta jaksoa myöhemmin. Muutaman kerran huomasin ihmetteleväni, että kukas se tämä tyyppi nyt taas oikein olikaan. Teoksen toisiinsa kietoutuvat tarinat hyppivät myös ajassa ees taas.

Ilahduttavasti sarjassa käytetään pitkälti vanhan koulukunnan erikoistehosteita. CGI:ta on totta kai myös mukana, mutta tietokoneluomukset pomppasivat silmille vain viimeisessä jaksossa.

Ju-On: Origins -sarja tuntuu aivan liian monen itseään toistavan elokuvan jälkeen raikkaan karmivalta. Yliluonnollisia elementtejä on mukana juuri sopivasti, mutta pelottavinta on niiden alkuperä. Kauheimmista kamaluuksista vastaavat lähinnä miehet, jotka tekevät naisille ja lapsille hirviömäisiä tekoja.

20 vuotta ensimmäisen täyspitkän elokuvan jälkeen Ju-On: Origins onnistuu melko mahdottomassa –  sen jatkoa jää odottamaan innolla.

Ju-On: Origins -sarja sai ensi-iltansa Netflixissä viime viikon perjantaina 3. heinäkuuta.

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/elokuvat/elokuva-arvostelut/arvostelu-netflixin-kauna-franchiseen-kuuluva-ju-on-origins-sarja-on-yllattavan-hyvaa-kauhua/