Huawei kasvattaa nyt mallistoaan kannettavissa tietokoneissa. Aiemmat mallit ovat saaneet varsin mukavan vastaanoton, joten on miellyttävää nähdä malliston laajenevan myös edullisempiin hintaluokkiin.

Huawei täydensi 23. helmikuuta kannettavien tietokoneiden mallistoaan kahdella uutuudella: Matebook D 14 ja Matebook D 15. Kuten arvata saattaa, nimi kielii näytön kokoluokan. Muropaketin testiin otetussa laitteessa käytetään siis 14-tuumaista näyttöä, jonka tarkkuus on 1920 x 1080 pikseliä. Kuvasuhde on tuttu 16:9.

Uutuusmallit sijoittuvat valmistajan mallistossa edulliseen päähän. Testilaitteen hinta on 749 euroa, ja isompi 15-tuumainen vieläkin edullisempi: 699 euroa. Hintaero selittyy pienikokoisemman mallin suuremmalla tallennustilalla – sitä on mukavat 512 gigatavua. Isommassa mallissa saa tyytyä 256 gigatavuun, mutta siihen saa lisättyä kiintolevyn. Tämä ei pienemmässä mallissa onnistu. Mitään muitakaan laajennusmahdollisuuksia ei näissä malleissa ole.

Ulkoiselta tyyliltään Huawei Matebook D 14 on kovin tutun oloinen, ainakin mikäli on joskus käyttänyt Applen kannettavia. Toki tyyli on tuttua jo Huawein aiemmistakin kannettavamalleista. Hillityn harmaa kotelointi on hyvin toteutettu, eikä viimeistelyssä ole mitään moitittavaa.

Metallirunkoinen kannettava tuntuu hyvinkin vääntöjäykältä, eikä nitise tai natise käytössä. Liitäntävarustus riittää useimmille: Näyttöä varten tarjolla on HDMI, kuulokkeille 3,5 millimetrin stereoliitäntä ja muille laitteissa 2 x USB-A (2..0 ja 3.0) sekä USB-C. Jälkimmäistä käytetään myös laitteen lataamiseen.

Ilmanvaihtoaukot ovat laitteen pohjassa, samoin kuin kaiuttimet. Niiden tukkimisen estämiseksi pohjassa on selkeät tassut, joiden myötä kokonaisuus on aavistuksen paksuhko, ainakin laitteen 1,38 kilogramman painoon nähden. Mistään aidosta ultrabook-luokan laitteesta ei toki ole kyse, joten kokonaisuus on mukavasti mukana kulkeva. Tätä avittaa myös kohtuukokoinen, applemainen PD-USB-C-latauslaite, joka puskee akkuun latausta 65 watin teholla.

Huawei Matebook D 14:n käyttöönotto mukavan suoraviivaista, käytännössä riittää perus-Windows 10:n asetukset. Mitään ylimääräistä ei vaadita. Eniten aikaa koko prosessissa vie tunnistamiseen käytettävän sormenjäljen opettaminen. Esiasennettuna koneessa ei myöskään ole varsinaisesti mitään turhia sovelluksia.

Paketissa otettu kone on käytettävissä noin kymmenessä minuutissa. Tämän jälkeen ajuri- ja Windows-päivityksiä löytyy tuttuun tapaan, ja niiden ajamiseen kuluukin sitten hieman pidempään. Tällä kertaa siitäkin selvittiin noin tunnissa, vaikkei käytössä ollut mikään erityisen nopea verkko.

Käyttöönoton yhteydessä on toki syytä asentaa haluamiaan sovelluksiaan, tämä vaihe voi viedä aikaa. Samalla laite joutuu ensimmäistä kertaa koville, sillä samanaikainen ohjelmapakettiin lataaminen ja asentaminen saa tuulettimen jo äännehtimään.

Mikään todella häiritsevä ei Shark Fin 2.0 -nimen saaneista tuulettimista lähtevä ääni ole, mutta tavanomaista pöhinää kuitenkin. Hiljaisessa tilassa se voi häiritä, mutta kahvilassa äänet katoavat taustameluun. Peruskäytössä tuuletin pysyy kuitenkin käytännössä aina pois käytöstä ja kone on täysin hiljainen.

Kosketusalustan painallus aiheuttaa selvän napsahtavan äänen, ja painalluksen vaste on kohtuullisen selkeä. Painalluksen liikerata voisi olla lyhempikin. Mutta painallusten kohdistamisessa on syytä olla tarkkana: ylälaita ei painu ja alhaalta saa aikaan vastineen hiiren oikean näppäimen painallukselle. Käytännössä peruspainallukselle on käytössä korkeussuunnassa vain noin keskikolmannes. Tähän tottuminen oli itselleni hieman vaikeaa.

Kosketusalulla esimerkiksi näytön rullailu ylös ja alas onnistuu hyvin, vaikkakin joku saattaisi haluta säätää herkkyyttä hieman alhaisemmaksi. Kosketusalustan pinnan tuntuma ei kuitenkaan täysin miellytä, ainakin uutena se on aavistuksen liian tahmea, joten sormi ei liu’u siinä aivan toivotulla tavalla.

Kosketusalusta tunnistaa kuitenkin luotettavasti eleet. Esimerkiksi kahden sormen pyyhkäisy vasemmalta oikealle suorittaa paluutoiminnon. Kokonaisuutena kosketusalusta on tyydyttävä, mutta jää selvästi vaikkapa Lenovon, HP:n tai Applen parempien mallien tuntumasta. Muutaman satasen hintaluokasta löytyy kyllä selkeästi paljon huonompiakin esityksiä.

Kannettavan 14-tuumaisen, heijastamattomaksi pinnoitetun näytön saa taitettua aina 180 asteen kulmaan. Tämä antaa laajemmat mahdollisuudet säätää kulma katseluun sopivaksi. Kaikkia heijastuksia ei näyttö poista, mutta pienemmät valolähteet näytön takana eivät käyttöä haittaa.

Näytössä kirkkautta riittää myös ulkokäyttöön, ja himmeimmällä asetuksella ei näytöstä saa juurikaan selvää. Katselukulmat ovat riittävät, vaikkakin kontrasti hieman kärsii, mikäli näyttöä katsoo muuten kuin suoraan edestä.

Oletussävy on kylmähkö, mutta tämä on toki säädettävissä. Asetuksista löytyvä ”Display Manager” antaa mahdollisuuden valita silmien väsymistä vähentävä tila. Sitä käytettäessä värit ovat selvästi lämpimämpiä – myös käytössä tämä oli selvästi miellyttävämpi vaihtoehto, joskin itse säädin oletusasetuksia selvästi maltillisemmiksi.

Näytön reunukset ovat sivuilta ja ylhäältä miellyttävän kapeat, mutta hieman muovisen oloiset (ja tuntuiset). Olemus on kuitenkin oikein moderni.

Käyttöön valittu 1920 x 1080 pikselin resoluutio on juuri passeli. Windows ei joudu skaalaamaan sisältöä, vaan tarkkuus sopii kokoluokkaan erinomaisesti. Järkevä resoluutio auttaa myös siinä, ettei näyttöpaneeli ole mikään virtasyöppö.

Kevyessä käytössä testin aikana kannettavalla pääsi noin kahdeksan tunnin käyttöaikaan, mutta parhaimmillaan luvattu kymmenenkin tuntia onnistui, mutta silloin käyttöprofiilli oli akkua säästävä ja näyttö himmeällä.

Teräväpiirtovideon toistaminen striimaamalla sai akun hyytymään 7 tunnin 15 minuutin jälkeen näytön oltua 80 prosentin kirkkausasetuksella. Tämäkin suoritus on kuitenkin oikein mainio tässä koko- ja hintaluokassa.

Tämän lisäksi kannettava on hyvässä mielessä kännykkämäinen ladattava. Käytännössä tyhjään akkuun saa hieman alle 50 prosenttia kapasiteettia puolessa tunnissa. Lataus hidastuu loppua kohden, joten aivan täyteen lataukseen menee hieman yli 1,5 tuntia. Latausta voi siis pitää mukavan nopeana. Ja akkukeston ollessa mainio, ei sitä ole useinkaan pakko ladata edes aivan täyteen.

Vikkelän latauksen kääntöpuolena kone on vaarassa lämmetä, mikäli sitä käytetään ja ladataan yhtä aikaa. Tämä kuuluu tuulettimen ajoittaisena huminana.

Näppäimistön taustavalo on todella himmeä, joten siitä on iloa lähinnä oikeasti pimeässä. Sylikäytössä näppäimistön F-painikkeissa oli myös selvää valovuotoa reunan ali, mikä saattaa jotakuta häiritä. Näppäimistön taustavalo pitää kaiken lisäksi kytkeä päälle kerta toisensa jälkeen.

Kokonaisuutena näppäimistön tuntuma on hyvä, vaikkakin liikerata saattaa jollekin todella lyhytliikerataiseen näppäimistöön tottuneelle olla liiankin pitkä. Testiyksilössä välilyönnin tuntumassa oli muuten täsmällisessä toiminnassa hienoista löysyyttä ja epämääräisyyttä.

Näppäimistön eduksi voi lukea sen koon, sillä rivinvaihtoa myöten kaikkien painikkeiden koko on riittävä, ainoastaan ylä-/alanuolet ovat pienikokoiset eli kutistettu yksiriviseksi.

Laitteen nettikamera on piilotettu näppäimistöön, tarkalleen ottaen F-painikkeiden väliin. Painallus ponnauttaa sen esiin, toinen takaisin piiloon. Ratkaisu on hyvä, sillä kamera pysyy varmasti piilossa silloin kun sitä ei käytetä. Kuvakulma on kuitenkin kiinteä, joten jossain tilanteessa se voi vaatia säätämistä.

Tunnistautuminen ja kirjautuminen onnistuvat sormenjälkilukijalla. Se on sijoitettu koneen oikeaan laitaan, näppäimistön yläreunan tasolla. Sama painike toimii myös virtanäppäimenä. Tunnistin toimii yhtä hyvin kuin laadukkaiden puhelimien sormenjälkilukijat eli erittäin nopeasti ja kiitettävän luotettavasti.

EMU10 tai Magic 3.0 -käyttöjärjestelmää käyttävien Huawei- tai Honor -puhelimien omistajat hyötyvät myös Huawei Share ominaisuudesta. Sen avulla saa tiedostot siirtymään laitteiden välillä kiitettävällä nopeudella. Puhelimen näyttö on myös peilattavissa kannettavan ruudulle ja puhelinta voi ohjata kannettavalla – myös näppäimistöä voi hyödyntää puhelimen viestien kirjoittamiseen.

Toimintoa kokeiltiin pikaisesti Huawei P30 Pro -puhelimen kanssa. Puhelinyhteyden muodostaminen vaatii hieman tarkkuutta, nimittäin puhelin pitää asettaa tarkasti Huawei Share -merkinnän kohdalle. Sen jälkeen yhteys muodostuu nopeasti. Tiedostot siirtyvät todella vikkelästi, mutta näppäimistön käyttäminen tuntui olevan isompi haaste, jossa ilmeni satunnaisesti, mutta varmasti pieniä viiveitä.

AMD Ryzen 5 3500U -prosessori pitää sisällään neljä ydintä ja kykenee käsittelemään kahdeksaa säiettä. 12 nanometrin prosessilla valmistetun prosessorin peruskellotaajuus on 2,1 gigahertsiä ja boost-kellotaajuus voi olla enintään 3,7 gigahertsiä. TDP-arvo on maltillinen 15 wattia. PCIe-väylä edustaa versiota 3.0. Muistiväylä on kaksikanavainen.

Yhdysrakenteisessa Radeon Vega 8 -näytönohjaimesssa grafiikkaytimiä on kahdeksan ja kellotaajuus kohoaa enintään 1200 megahertsiin. Ominaisuuslistalla olisi myös Freesync, mutta kannettavan näyttö ei sitä tue.

Potkua kannettavasta löytyykin peruskäyttöön erittäin mukavasti. Testijakson aikana ei oikeastaan ei tullut vastaan tilannetta, jossa sovellusten vaihtaminen, suorittaminen tai käyttäminen olisi saanut konetta tahmaamaan. Videoeditointia ei kuitenkaan ollut tänä aikana ohjelmassa, mutta ellei kyse ole 4K-materiaalista, pitäisi siitäkin tehojen puolesta koneen suoriutua ilman suuria ongelmia.

Pikatestissä ajettiin tällä kertaa vain UL Benchmarkin testejä: Yleistä suorituskykyä mittaamaan PCMark ja pelikyvyn perustaso selvitettiin 3DMark-testeillä.

Koska suoraan verrokkia ei Muropaketin labrassa ollut, tyydyimme toteamaan tulokset ilman graafista esitystä, mutta suhteuttaen aiemmin testattuun Lenovo Yoga C940 -kannettavaan. Siinä käytetään Intelin uusimman sukupolven Core i7-1065G7 -prosessoria ja näytönohjaimena toimii yhdysrakenteinen Intel Iris Plus. Tuplahinnastaan huolimatta se on mielenkiintoinen verrokki, sillä näyttötarkkuus on sama kuten käytännössä myös paino.

PCMark 10 -testissä Huawei saavutti 3260 pistettä (kolmen testiajon keskiarvo). Lenovo Yoga C940 saavutti noin 35 prosenttia paremman tuloksen eli 4388 pistettä. DirectX-rajapintaa käyttävän 3DMark Skydiver -testin tulokseksi Huaweille tuli 8221 pistettä kun Lenovo kiri 9461 pisteeseen. Ero jäi siis vain 15 prosenttiin.

Uudempaa DirectX 12 -rajapintaa hyödyntävässä 3DMark Nightraid -testissä CPU-lukemaksi Huawei saavutti 4776 ja GPU-tulokseksi 10446. Lenovon vastaavat lukemat olivat 5295 ja 11119. Erot jäivät näiden osalta siis vain noin 11 ja 6 prosenttiin.

Mistään varsinaisesta pelikoneesta ei siis ole kyse, mutta muusta peruskäytöstä Huawei Matebook D 14 selviää ilman ongelmia.

Se mistä on Matebook D 14 -mallissa tingitty, on äänentoisto – tai tarkemmin kaiuttimet. Pohjaan sijoittaminen ei vain toimi – sen myötä ääniin tulee aina tukkoisuutta. Erityisesti tämä korostuu, kun kannettavaa käytetään sylissä – erityisesti musiikki kuulostaa tulevan haudan takaa. Pöydällä äänet ovat toki selkeämmät ja stereovaikutelmakin toimii. Ominaisuuksiin kuuluva Dolby Atmos hyödyttää silti lähinnä kuulokkeiden käyttäjiä.

Huawei ei ole vielä tutuin kannettavien valmistaja, mutta Matebook D 14 -malli on oikeastaan hyvinkin miellyttävä uusi tuttavuus. Mikäli kosketuslevy olisi tunnokkaampi sekä tarkempi, ja laite vielä aavistuksen ohuempi, sen suosittelu mukana kulkevaksi, monikäyttöiseksi peruskoneeksi olisi todella helppoa. Pelikäyttöön tai todella kevyttä mallia joutuvat katselemaan muita malleja, mutta samalla myös maksamaan hieman enemmän. Uudet MateBook D -mallit sopivat myös lukiolaisille, sillä valmistaja ilmoittaa malleissa toimivan Digiabi / Abitti.

Erityisesti laitteessa miellyttää näytön ohutreunaisuus ja erittäin käytännöllinen sormenjälkilukija. Tehokas USB-C-latauslaite on monikäyttöinen esimerkiksi matkalla, mikäli muistakin laitteista löytyy sama liitäntä. Mitenkään halpana kannettavaa ei silti voi pitää, mutta ominaisuudet ovat järkevässä suhteessa hintaan.

Hyvää

• Nopea ja kätevä sormenjälkilukija
• Järkevän tarkkuuden näyttö kapein reunoin
• Näppäimistö varauksin
• Mukavasti tallennustilaa
• Jämäkkä kokonaisuus
• Ei tarpeettomia esiasennettuja sovelluksia

Huonoa

• Kosketusalustan takkuilut
• Tuuletinäänet raskaammassa käytössä
• Näppäimistön pienet laatupoikkeamat

Tärkeimmät tekniset tiedot

• Hinta: 749 €
• Näyttö: 14″ Full HD (1920 x 1080) IPS, mattapintainen
• Suoritin, integroitu näytönohjain: AMD Ryzen 3500U, Vega 8
• Muisti: 8 Gt (DDR4, 2400 MHz)
• Tallennustila: 512 Gt (PCIe SSD)
• Liitännät: 1 x USB-C, 1 x USB 3.0, 1 x USB 2.0, HDMI, 3,5 mm
• Yhteydet: WiFi 802.11ac (mimo2x2), Bluetooth 5.0
• Käyttöjärjestelmä: Windows 10 Home 64-bit
• Akku: 56 Wh (Li-Po), lataus 65 wattia USB-C
• Mitat, paino: 214,8 x 322,5 x 15,9 mm, 1,38 kg
• Muuta: sormenjälkitunnistin, näppäimistön taustavalaistus, upotettu näppäimistöön webkamera

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/tietotekniikka/testi-huawei-matebook-d-14-kannettava/