Arvostelu | Netflixin uusi Kate-toimintatrilleri kierrättää Leonia, Kill Billiä ja John Wickiä, mutta ei millään nouse samalle tasolle

Netflixin uusin toimintaelokuva on Mary Elizabeth Winsteadin tähdittämä Kate, missä kuolemaa tekevä palkkatappaja lähtee kostoretkelle.

Ensi-ilta Netflixissä: 10.9.2021
Alkuperäisnimi: Kate
Ohjaus: Cedric Nicolas-Troyan
Käsikirjoitus: Umair Aleem
Pääosissa: Mary Elizabeth Winstead, Woody Harrelson, Miku Patricia Martineau & Tadanobu Asano
Pituus: 106 minuuttia
Ikäraja: K12

John Wick raivasi tietä uudelle joukolle rankkaa toimintaa sisältäville kostotarinoille, joita nyt putkahtelee Netflixiin kuin sieniä sateella. Hetki sitten julkaistun, pettymykseksi muodostuneen Gunpowder Milkshaken jälkeen suoratoistossa on nyt katsottavissa Cedric Nicolas-Troyanin (The Huntsman: Winter’s War) ohjaama Kate, jonka yhtenä tuottajista toimii John Wick -elokuvista ja Deadpool 2:stakin tuttu David Leitch.

Kate pyrkii eroamaan muista kaltaisissaan ovelalla juonenkäänteellään heti elokuvan alussa. Keskushahmo Kate nimittäin tekee kuolemaa, ja ennen kuin viimeinen henkäys hänestä irtoaa, hänen pitää saada kostettua pahantekijöilleen.

Elokuvalla ei siis pedata keskushahmon tarinalle jatko-osaa, mikä tuntuu varsin tuoreelta tuulahdukselta nykyisessä franchise-maailmassa.

Mary Elizabeth Winsteadin esittämä Kate on lapsesta saakka palkkatappajaksi koulutettu nainen, jonka taustalla naruista vetelee isähahmo Varrick (Woody Harrelson). Japanin Osakassa Kate päätyy tekemään virheen tappamalla yakuzapomon veljen tämän nuoren tyttären silmien edessä.

Pian Kate huomaa joutuneensa petetyksi ja myrkytetyksi radioaktiivisella poloniumilla, johon ei ole vastalääkettä. Viimeisen vuorokautensa aikana hän päättää tehdä tilit selviksi Jun Kunimuran esittämän yakuzapomon kanssa, ja apuvälineekseen hän valitsee tämän veljentyttären Anin (erinomainen Miku Patricia Martineau).

Kate lainaa ideoita niin Leonista, Kill Billistä kuin John Wickistäkin. Muista kaltaisistaan Kate eroaa kuitenkin sillä, että katsojalle on heti tiedossa, ettei keskushahmo tule selviämään elokuvasta hengissä.

Katen tyyppisille kostofantasioille vaatimuksena on tarjota tyylikästä ja näyttävää toimintaa sekä vakuuttava keskushahmo. Nämä molemmat vaatimukset elokuva täyttää, sillä Winsteadin myötä Katesta tulee “Terminaattori”, jonka fysiikka rapistuu hetki hetkeltä, mutta joka silkalla tahdonvoimalla (ja adrenaliinipiikeillä) pitää itsensä hengissä niin pitkään, että saa ammuttua viimeisenkin laukauksensa. Vaikka katsoja ei tiedä hänestä oikeastaan mitään, Kate tuntuu kuitenkin huipputappajan koulutuksestaan huolimatta inhimilliseltä ihmiseltä, joka harmittelee suosikkilimsansa loppumista kaikkialta.

Japaniin sijoittuvana Kate käyttää hyväkseen niin klassisesti japanilaista estetiikkaa kuin moderniakin, neonväristä hulluttelua. Verinen ja myrkytyksestä riutuva Kate tarjoaa kuitenkin toimivan kontrastin japanilaiselle tyylikkyydelle. Samuraimiekkojen lisäksi mukana nähdään muun muassa J-rock-bändi Band-Maid sekä supertähti Miyavi pienessä, mutta näyttävässä sivuroolissa.

Elokuvassa hyödynnetään teemaa länsimaisen ja itämaisen kulttuurin yhteentörmäyksestä myös tarinallisella tasolla.

Tässä ympäristössä rosoiset toimintakohtaukset näyttävät komeilta, sillä elokuvassa ei kuitenkaan liikaa luoteta pelkkään ympäristön voimaan. Nyrkit puhuvat ja kaikki käsille osuva otetaan raa’an väkivaltaisessa toiminnassa hyvinkin kekseliäästi käyttöön. Kamera on vahvasti läsnä toiminnan keskiössä onnistuen luomaan välillä hyvinkin intensiivisiä toimintakohtauksia.

Katen varsin hatarasta käsikirjoituksesta vastaa Umair Aleem, joka tähän mennessä on kirjoittanut vain vuonna 2015 julkaistu Bruce Willis -mätön Extraction. Käsikirjoitus on suoraviivainen kostotarina, johon on ympätty pari äärimmäisen ennalta-arvattavaa juonenkäännettä.

Tästäkin huolimatta Kate toimii etenkin toimintaelokuvien ystävälle suhteellisen pätevänä, joskin kertakäyttöisenä toimintaviihteenä.

KATE

”Japaniin sijoittuva, Mary Elizabeth Winsteadin tähdittämä Kate on tyylikäs mutta juonenkäänteiltään ärsyttävän ennalta-arvattava kostofantasia John Wickin hengessä.”