Tänään ilmestynyt Red Dead Redemption 2 on vuoden odotetuimpia pelejä. Heräsimme aikaisin testaamaan tuoreeltaan pelin ensimmäiset tunnit, ja kokemus teki todellakin vaikutuksen, vaikka odotukset olivat jo valmiiksi korkealla.

Rockstar Gamesin Red Dead Redemption ei ilmestyessään vuonna 2010 yltänyt samanlaiseen menestykseen kuin yhtiön hittisarja Grand Theft Auto, mutta vuosien varrella western-pelin maine on vain kasvanut. Siksi ei olekaan yllättävää, että viimeinkin ilmestynyt Red Dead Redemption 2 on vuoden odotetuin ja hypetetyin peli.

Samalla kyseessä on Rockstarin ensimmäinen uusi peli yli viiteen vuoteen, ja ennakkopöhinän perusteella studio on jälleen ottanut uuden harppauksen immersiivisten open world -pelien genressä. Myönnän, että olen itsekin odottanut peliä kuin kuuta nousevaa ja heräsin vapaaehtoisesti aamukuudelta ihan vaan RDR 2:n takia.

Ennakkohypellä on tapana nostaa odotukset turhan korkealle, jolloin lopputulos ei sitten tunnukaan niin säväyttävältä kuin voisi toivoa. Ensimmäisten tuntien perusteella sanoisin kuitenkin, että Red Dead Redemption 2:n kohdalla näin ei päässyt käymään.

Red Dead Redemption 2 alkaa vuodesta 1899. Päähenkilö Arthur Morgan kulkee Dutch van der Linden johtaman rosvojoukon kanssa vuorten yli itään, virkavaltaa pakoon. Jokin keikka on mennyt poskelleen, mutta yksityiskohdat ovat hämärän peitossa. Vuorilla karavaani joutuu lumituiskuun ja jostain on löydettävä suojaa.

Vaikka RDR 2 on villin lännen peli, ei ensimmäisten tuntien aikana nähdä aavaa preeriaa tai kaktusten täyttämää aavikkoa. Sen sijaan pelaaja joutuu keskelle läpitunkematonta lumituiskua, jossa hevosilla on vaikeuksia pohrata. Ensimmäiset tehtävät törmäyttävät pelin rikollisletkan toisen rosvojoukon kanssa, eikä siitä ilman ammuskelua selvitä. Samalla opitaan pelin perusmekaniikat luontevasti, ilman varsinaisia tutoriaaleja tai korkeaa aloituskynnystä.

Heti ensimmäinen vaikutelma on, että Red Dead Redemption 2 on jumalattoman kaunis peli. Maisemat, lumituisku ja luonto ovat häkellyttävää katsottavaa. Pelaamistani peleistä ovat tälle visuaaliselle tasolle yltäneet ehkäpä Horizon Zero Dawn (2017) ja God of War (2018), eivätkä tavallaan nekään. RDR 2:n maailma tuntuu nimittäin jollain tapaa orgaanisemmalta kuin kahdella edellä mainitulla. Ympäristössä on mieletön määrä upeita yksityiskohtia, kuten vaikkapa tapa, jolla hevoset ja ihmiset jättävät jälkiä lumihankeen. Kaikki on sulavaa ja aidon tuntuista, ja valoefektit upeita.

On tosin mainittava, että pelaan Red Dead Redemption 2:ta PlayStation 4 Prolla, 4K-telkkarilla ja HDR-tuella. En kuitenkaan osaa kuvitella, että peli näyttäisi millään järjestelmällä huonolta.

Ainoa visuaalisesti vähän heikompi asia ovat joidenkin hahmojen kasvoanimaatiot. Upeiden tekstuurien alla olen näkeväni aavistuksen siitä kankeudesta, jota näin jälkikäteen katsottuna on Grand Theft Auto V:n hahmoissa. Vai kuvittelenko vain, kun muu pelimaailma asettaa riman niin perhanan korkealle?

Myös pelattavuus tuntuu Rockstarin malliin viimeisen päälle hiotulta. GTA V:een verrattuna pelihahmon liike on aidompaa ja kaikessa tuntuu olevan enemmän painoa, mikä vahvistaa immersiota, pelimaailmaan uppoutumista. Yksinkertaisesti sanottuna Arthuria ohjatessa tuntuu yhä enemmän siltä, kuin ohjaisi oikeaa ihmistä, eikä hallitsemattomasti säntäilevää pelihahmoa.

Ohjaustyyli on periaatteessa tuttua Rockstaria, mutta kaikessa tuntuu tapahtuneen runsaasti edistystä. Esimerkiksi ratsun ohjastaminen on hämmästyttävän sulavaa ja Dead Eye -hidastustoiminto helpompi käyttää kuin edellisessä pelissä. Myös HUD-elementit ovat mukavan hillittyjä, paitsi mini-kartta, jonka laitoin pian pois päältä, sillä se tuntui jotenkin dominoivan koko kuvaruutua. (Ilman pikkukarttaa ja muita helpotuksia pelaamisesta kirjoitinkin laajemmin jo ennen pelin julkaisua.)

Muutama peliominaisuus nousee myös heti esiin uusina tai uudenlaisina. Arthur voi esimerkiksi jutella valittujen henkilöiden kanssa, välillä myös tehtävien aikana, ja tarjolla on joskus parikin repliikkivaihtoehtoa. Tämä tapahtuu kohdistamalla huomio hahmoon (vasen liipaisin) ja valitsemalla oikean alakulman vaihtoehdoista. Järjestelmä toimii luonnollisesti, ja antaa pelaajalle hieman vaikutusvaltaa dialogeihin.

Uutta on myös se, että Arthurin pitää syödä ja nukkua, mikä pitää terveys- ja stamina-mittareita maksimissa. Kauhean vaativa ominaisuus ei ole kyseessä, eikä RDR 2 sen myötä muutu selviytymispeliksi. Se tuo kuitenkin yhä enemmän aitoutta peliin, kun nälkiintynyt ja väsynyt kaveri ei noin vain juokse ja kiipeile pitkin maita ja mantuja.

Jo alun perusteella käy myös selväksi, miten suuri merkitys hevosella on pelissä. Arthurin ja valitun ratsun suhde kehittyy, hevosta voi taputella ja tarpeen mukaan rauhoitella, ja hevonen myös kantaa varusteita, joita pelihahmolla ei aina ole mukanaan. On hieno yksityiskohta, että ratsailta noustessaan pitää muista napata kivääri tai jousi erikseen matkaan.

Pelasin aamulla vajaan kolme tuntia, joiden aikana ehdin läpäistä pelin ensimmäisen Chapterin. Käytännössä tämä osa on tarkoitettu selvästi introksi, joka tutustuttaa pelityyliin, tarinaan ja hahmoihin. Vasta sen jälkeen Red Dead Redemption 2 muuttuu toden teolla avoimen maailman peliksi. Kuitenkin jo ensimmäisten tehtävien aikana pelimaailma ehtii tuntua hengästyttävän laajalta, enkä malta odottaa, että pääsen vapaasti seikkailemaan luonnon keskelle.

Ensimmäiset tunnit ovat tarinallisesti aika raskaita, mutta tästä ei osaa olla lainkaan harmissaan. Hahmot ja heidän välisensä vuorovaikutus tuntuvat nimittäin luontevilta, ja osa henkilöistä onkin tietysti alkuperäisen Red Dead Redemptionin pelaajille tuttuja. Koska RDR 2 on itsenäinen esiosa, on mukana koko joukko ensimmäisen pelin hahmoja hieman nuorempina, ja jo toisessa tehtävässä kohdataan myös edellisen pelin päähenkilö John Marston.

Alun perusteella tarinaa on vaikea kommentoida, mutta sekin vaikuttaa yhtä laajalta ja runsaalta kuin maailma, johon se sijoittuu. Ensimmäisen Chapterin jälkeen tarinan läpäisyprosentiksi kerrotaan 5%, eikä sivuhommien pariin ole päässyt vielä lainkaan. Tältä pohjalta tuntuukin siltä, että RDR 2:n parissa saa tavallinen pelaaja halutessaan kulumaan vaikka koko loppu vuoden pelitunnit. Tämä ei kuitenkaan yhtään harmita, sillä tähän pelimaailma tekee mielikin kadota.

Red Dead Redemption 2:n alku jättää todellakin nälkäiseksi, mutta vielä jää näkemättä, kuinka elävä ja dynaaminen pelimaailmasta on todella saatu tehtyä. Se kuitenkin tuntuu jo nyt varmalta, että Rockstar Games on jälleen nostanut rimaa, jonka se itse on alunperin asettanut.

Red Dead Redemption 2 on nyt saatavilla PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle. Alta näet pelin julkaisutrailerin.

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/ensituntuma-red-dead-redemption-2-jumalattoman-kaunis-peli-jonka-maailmaan-haluaa-kadota/