Arvostelu | Puuduttava ja sekava Fast & Furious 9 jää kauas epätasaisen elokuvasarjan parhaista hetkistä

Fast & Furious on todistanut olevansa muuntautumiskykyinen toimintasarja, joka pyrkii ylittämään itsensä kerta toisensa perään. Lopputulos on ollut epätasainen kyyti, jonka suvantovaiheeseen jämähtää myös sarjan tuorein osa.

Ensi-ilta: 30.6.2021
Alkuperäisnimi: Fast & Furious 9
Ohjaus: Justin Lin
Käsikirjoitus: Justin Lin & Daniel Casey
Pääosissa: Vin Diesel, John Cena, Michelle Rodriguez, Tyrese Gibson, Chris Bridges, Jordana Brewster, Nathalie Emmanuel & Sung Kang
Pituus: 142 minuuttia
Ikäraja: K12

Yhdeksi maailman tuottoisimmaksi elokuvasarjaksi kiitänyt Fast & Furious -saaga on ennättänyt kahdenkymmenen vuoden aikana jo kymmenenteen osaansa. Virallisen The Fast Sagan osalta kyse on vasta tosin yhdeksännestä pääsarjan kilpurista. Parin vuoden takainen Fast & Furious Presents: Hobbs & Shaw lähti sivupoluille antaessaan sarjaan tuoreimpina saapuneille Dwayne Johnsonille ja Jason Stathamille oman erillisen menopelin, jonka taustalla vaikutti sarjan kasvona alkaneen ja sittemmin myös tuottajaksi saapuneen Vin Dieselin sekä Johnsonin välinen julkiseksi asti levinnyt kärhämä.

Silti Myrskyn ratsastajien epävirallisena (ja aavistuksen homoeroottisempana) uusioversiona käynnistynyt Fast & Furious -sarja on aina pyörinyt nopeiden autojen, alati reikäpäisemmäksi muuttuneen toiminnan ja eritoten perheen ympärillä.

Siksi onkin perin yllättävää – joskin sarjalle täysin luonteenomaista – että Fast & Furious 9 esittelee ensimmäistä kertaa koko leffasarjan historiassa Dominic Toretton (Diesel) veljen, Fast-perheen uusimman tulokkaan John Cenan esittämän Jakobin. Ja että hahmoon ylipäätään viitataan millään tapaa ensimmäistä kertaa vasta tässä osassa. Vaan kun nelipyöräistä pitäisi lähteä keksimään taas kerran uusiksi, mitä muutakaan jatkumolta voisi odottaa kuin liukuhihnalla ruudulle tuotettavia uusia kasvoja ja näiden löyhiä liitoksia aiemmin tapahtuneeseen?

Kuskin paikalla Fast & Furious 9:ssä nähdään jo viidettä kertaa leffasarjan pariin palaava Justin Lin, joka vastaa erinomaisen vitososan lisäksi nyt myös neljästä sarjan huonoimpiin lukeutuvasta elokuvasta. Käsikirjoituksesta vastaa Linin ohella Daniel Casey. Parivaljakko tuo tunnetut hurjapäät takaisin kovin tutunoloiseen konseptiin: Dom on eläköitynyt (taas) entisestä elämästään tultuaan isäksi, mutta kun velipoika uhkaa (taas) koko maailmaa uudella ihmevempaimella, on vanha jengi koottava (taas) yhteen viimeisimmälle ajomatkalle.

Valitettavasti varsinainen toteutus jättää tällä erää paljon toivottavaa.

Vanha jengi koostuu ydintiimin lisäksi jo kertaalleen edesmenneistä (Sung Kang) ja kertaalleen unohdetuista (Lucas Black ja Shad Moss), joille elokuva joutuu siunaamaan lisäaikaa joko retconnaamisen tai ylipäätään muistutuksen vuoksi. Hahmot itsessään eivät tuo elokuvaan mitään fanipalvelusta suurempaa, vaan miellyttävät lähinnä #JusticeforHan-liikkeen faneja myöhemmin todennäköisesti toteutettavaa jatko-osaa pohjustaen. Sama koskee Charlize Theronin, Kurt Russelin ja Helen Mirrenin kaltaisia tähtiä, joiden roolit olisi voitu yhtä hyvin leikata pois juonen siitä kärsimättä.

Taktisempaa retroaktiivista kässäröintiä harrastetaan Domin ja Jacobin veljestaustaa esitellessä, joka jostain syystä on päätetty hoitaa pääosin takaumin. Sillä miksi suotta kertoa yksinkertainen tapahtumaketju parilla lauseella, kun siihen voi tuhlata ison osan elokuvasta tuomatta silti yhtään mitään lisäarvoa. Keskiössä on veljesten välinen kateus, joka eskaloituu jo mainittuun uuteen maailmajärjestykseen, joskin yhdenkään aiemman osan nähneet tietävät, miten perheen kaiken edelle nostavan leffasarjan ennalta-arvattavassa juonikuvioissa mahtaa lopulta oikein käydä.

Suurempi ongelma kuitenkin koko juoni- ja hahmokuvioissa on se, etteivät ne joko edistä tarinaa tai syvennä henkilöhahmoja millään tapaa. Tuorein osa on myös merkittävästi itsetietoisempi omasta olemuksestaan kuin edeltäjänsä, mikä näkyy jo dialogissa saakka – vaan ei suinkaan kokemusta parantavana tekijänä.

Pakolliset tylsät juonikuviot voisi niellä vielä mukisematta, jos leffasarjan tunnetusti vain suureellisemmaksi muuttuva toiminta onnistuisi nappaamaan mukaansa. Vaikka Fast & Furious 9 seuraa Teslan perässä taatusti uusiin sfääreihin, uupuvat elokuvasta mieleen jäävät stuntit niin autojen ratissa kuin näyttelijöiden kesken. Tämä siitä huolimatta, että kymmensekuntiset vietetään niin miinakentillä kuin valtavilla magneeteilla – tai raketeilla – varustettujen autojen kyydissä. Korkealentoisen toiminnan tasapainottelu on kuitenkin vaikea laji, eikä ysi sen suhteen onnistu tavoittamaan viidennen tai seitsemännen kaltaista kultaista keskitietä näyttävyyden ja rehellisen kieli poskessa olevan asenteen välillä.

Osaltaan tämä näkyy juuri korkeammalle nousseiden vaatimusten aiheuttaman keinotekoisuuden myötä, jolloin perinteiset stuntit on jouduttu korvaamaan keskitason digitehosteilla. Kohtaukset saattaisivat saada adrenaliinin jylläämään, jos ne ylipäätään tuntuisivat aidoilta. Takaa-ajoista uupuu lisäksi kunnollinen koreografia, minkä myötä ne tuntuvat suurelta osin vain geneerisiltä. Sama koskee myös harmillisen harvinaiseksi jääviä käsikärhämiä, jotka on kaiken ohella leikelty sekaviksi. Aiempien osien ikonisia 1v1-mättöjä isompien starojen välillä on niin ikään turha odotella.

Epätasaisen leffasarjan tuoreimpana osana Fast & Furious 9 lukeutuu joukon heikompaan keskikastiin. Näiden yhteinen tekijä on useimmiten ollut juuri ohjaaja Justin Lin, joka on kertaalleen osunut myös napakymppiin. Tällä kertaa driftataan tosin liiaksi fanipalvelun suuntaan turhan tavanomaisessa toimintarainassa, joka menee kyllä paremman puutteessa, mutta jää kauaksi sarjan viihdyttävimmistä tuotoksista.

FAST & FURIOUS 9