Arvostelu | Black Widow onnistuu lähes mahdottomassa, mutta Marvel-leffalla on myös ongelmansa

Pitkään odotettu Black Widow’n oma elokuva esittelee Scarlett Johanssonin esittämästä Kostajasta inhimillisen puolen ja saattelee tämän koskettavasti matkalle kohti Avengers: Endgamen tapahtumia. MCU-uutuus julkaistaan 9. heinäkuuta sekä elokuvateattereissa että Disney+:ssa.

Ensi-ilta: 9.7.2021
Alkuperäisnimi: Black Widow
Ohjaus: Cate Shortland
Käsikirjoitus: Eric Pearson
Pääosissa: Scarlett Johansson, Florence Pugh, David Harbour, Rachel Weisz, O-T Fagbenle, Ray Winstone
Pituus: 133 minuuttia
Ikäraja: K12

Black Widow’n omaa elokuvaa jouduttiin odottamaan aivan liian pitkään – ensin Marvel Studiosista johtuvista syistä ja sitten maailmaa ravistelevan Covid-pandemian vuoksi. Siinä vaiheessa, kun Black Widow -elokuvan teosta kerrottiin virallisesti Avengers: Endgamen traagisten tapahtumien jälkeen, moni Marvel-fani varmasti ajatteli, että nyt on jo liian myöhäistä, eikä elokuva mitenkään voi enää toimia.

Elokuvaa onkin tästä syystä odotettu pelonsekaisin tuntein, sillä sitä on helppo pitää pelkkänä epätoivoisena yrityksenä mielistellä Black Widow -faneja.

MAINOS | Marvelia, Star Warsia ja paljon muuta – Tilaa Disney+ hintaan 8,99 € / kuukausi tai 89,90 € / vuosi

Black Widow’n oma elokuva onnistuu kuitenkin lähes mahdottomassa, eikä ole pelkkä epämääräinen täyte-elokuva mahtavassa MCU:ssa. Elokuva tarjoaa Natasha Romanoffille oman taustatarinan, muttei silti märehdi liikaa menneessä. Lisäksi se nivoutuu koskettavasti ja lähes katkeransuloisesti Endgamen tapahtumiin.

Black Widow sijoittuu tarinallisesti Captain America: Civil Warin jälkimaininkeihin, ennen Avengers: Infinity Warin tapahtumia. Elokuva kertoo, mitä Scarlett Johanssonin esittämä Natasha teki sillä välin, kun Kostajat olivat hajonneena sisäisiin ristiriitoihin SHIELD kannoillaan.

Cate Shortlandin ohjaama elokuva tarjoaa aluksi lyhyen katsauksen Natashan menneisyyteen, mutta kuten sanottua, ei jää sinne märehtimään liian pitkäksi aikaa. Elokuvan tehtävänä on tämän sijaan toimia Natashan kasvutarinana, joka johtaa uskottavalla tavalla Endgamen uhrautumiseen, ja sellaisena Black Widow toimii erinomaisesti.

Elokuvassa Natasha nähdään nyt ensimmäistä kertaa täysin omillaan. Mustan lesken menneisyys ottaa hänet kuitenkin kiinni ja vie takaisin Venäjälle kohtaamaan ne tapahtumat ja ihmiset, jotka alun perin tekivät hänestä kylmäverisen tappajan.

Natashan menneisyyden ja elokuvan tarinan kannalta keskeisinä uusina hahmoina nähdään Florence Pughin esittämä Yelena, Rachel Weiszin esittämä Melina – molemmat Natashan tapaan Red Roomista lähtöisin olevia Mustia leskiä – sekä David Harbourin esittämä Alexei eli Red Guardian. Tarinan varsinainen pahis on Ray Winstonen esittämä Dreykov, Red Roomin ylipomo.

Black Widow eroaa muista Marvel-elokuvista, sillä se on varsinaisen supersankarielokuvan sijaan enemmänkin Jason Bourne -tyyppinen vakoojatrilleri. Tästä huolimatta se on osa suurempaa kokonaisuutta ja solahtaa sujuvasti osaksi Marvel-palapeliä. Elokuvana se on kuitenkin hieman hankala, koska kaikesta huolimatta siitä huokuu läpi tunne, että se julkaistaan liian myöhään. Toisaalta, se ei tuntuisi siltä, miltä se nyt tuntuu ilman Endgamen tapahtumia, minkä vuoksi tunnelma on välillä hyvinkin ristiriitainen.

Eric Pearsonin käsikirjoittama tarina (johon on osallistunut myös WandaVisionin Jac Schaeffer) onnistuu yllättämään koskettavuudellaan ja lämminhenkisellä huumorillaan. Taustallaan elokuva käsittelee erilaisia perheitä, koostuivatpa nämä perheet sitten supersankarikollegoista tai jonkinasteisista sukulaisista, ja näiden yhteisöjen vaikutuksia yksilöön.

Elokuvan keskushahmojen välinen, kiehtovaksi rakennettu dynamiikka on se liima, joka pitää Black Widow’ta parhaiten kasassa. Arkisista asioista ja keskinäisestä henkilökemiasta irtoaa nimittäin paikoin suorastaan hervotonta huumoria, joka keventää armotonta pahista ja sen myötä karua menneisyyttä vastaan käydyn toimintamission suorittamista.

Pelkkien supersankareiden sijaan australialainen Shortland onnistuu näyttämään hahmoistaan myös näiden inhimillisen puolen, minkä vuoksi elokuva tuntuu tasapainoisemmalta kuin monet muut toimintapitoisemmat Marvel-elokuvat. Toimintakohtaukset ovat silti edelleen näyttäviä ja kaikesta maanläheisestä rosoisuudestaan huolimatta tyylikkäitä.

Natasha Romanoffin omana elokuvana Black Widow’ssa on kuitenkin yksi huutava haaste: Natashaa itseään on nähty vuosien varrella niin paljon, että hän tuntuu lopulta jäävän omassa elokuvassaan muiden hahmojen varjoon. Tällä kertaa show’n varastavat nimittäin Pugh ja Harbour, joiden uutta kohtaamista Marvel-maailmassa moni katsoja jää varmasti odottamaan innolla.

Marvel Studiosille ominaisesti elokuvan lopussa on mukana vielä lopputekstien jälkeinen kohtaus.

BLACK WIDOW

”Yllättävän koskettava, lämminhenkinen ja hauska Black Widow on enemmän kuin pelkkä täyte-elokuva Marvel-elokuvien kokonaisuudessa. Omassa elokuvassaan Scarlett Johansson jää kuitenkin Florence Pughin ja David Harbourin varjoon.”