Arvostelu | WRC 10 on onnistunut rallipeli, vaikka rengasperseily ja likainen tuulilasi ärsyttävätkin

Urheilupeleissä vuosipäivitykset ovat varsin tuttua kauraa. Sama julkaisutahti pätee myös autourheilussa. WRC 10 on pakollinen vuosipäivitys virallista WRC-lisenssiä kantavalle pelisarjalle.

Julkaisupäivä: 9.9.2021
Studio: KT Racing
Julkaisija: Nacon
Saatavilla: PlayStation 4 & 5, PC (Windows, testattu) & Xbox One & Series X/S
Pelaajia: Yksinpeli ja moninpeli
Ikäraja: K3
Peliä pelattu arvostelua varten: 10 tuntia

Rallin kauneus piilee siinä, että se mittaa niin kuskin kuin kartanlukijan taitoja, mutta huomiotta ei jää myöskään talli. Jos ajokki uudelleenmuotoillaan erikoiskokeella perunaksi, uljaat mekaanikot tekevät kaikkensa, jotta autolla pystyisi vielä kisaamaan seuraavalla etapilla. Nuo kaikki elementit on saatu mahtumaan tälläkin kertaa WRC 10 -peliin.

Kuten niin monesti aiemminkin, pelin ytimenä toimii uratila, jossa pelaaja laitetaan kipuamaan kohti uljainta, eli rallin maailmanmestaruutta. Kipuaminen alkaa joko Junior WRC- tai WRC3-sarjasta. Silmissä kiiltää luonnollisesti kohoaminen WRC-sarjaan ja sen voitto.

Osana uratilaa pelaajan pitää pyörittää itse tallia. Lähinnä se on mikromanagerointia, joka alkaa puuduttaa pahasti jo ensimmäisen kauden aikana. Käytännössä pelaaja joutuu huolehtimaan siitä, että tallista löytyy mekaanikot, managerit, meteorologit ja muut besserwisserit, jotta homma sujuu. Tallinäkymässä suurin osa ajasta menee plärätessä kalenteria, sillä sen kautta valitaan aktiviteetit, joihin osallistutaan. Tuntemattomasta syystä jokainen aktiviteetti pitää ensin aktivoida kalenterista ja sen jälkeen pitää loikata toiseen valikkoon käynnistämään aktiviteetti, vaikka kyseessä olisi pelkkä lepo.

Virallisten rallien ohessa pelaaja voi käydä polttamassa kumia harjoitusradalla tai osallistua äärimmäisten olosuhteiden kisaan, jossa ajetaan huonoon kuntoon moukaroidulla autolla yöllä ja vielä koiranilmassa. Jälkimmäinen antaa hyvää osviittaa siitä, mitä voi pahimmillaan olla vastassa normaalien rallien puitteissa. Ajottain tarjolla on myös valmistajien karsintoja. Ne tarjoavat tilaisuuden loikata toiseen talliin – jos siis karsinnassa pärjää. Ja mikäli uratilan kalenterirallille haluaa vaihtelua, vaihtoehtona on ajaa yksittäisiä ralleja tai erikoiskokeita. Niissä painopiste on puhtaasti ajamisessa.

Mikäli tekoälyn kellottamat ajat erikoiskokeille eivät tarjoa riittävää haastetta, voi mestaruudesta kilvoitella toisten ihmiskuskien kanssa. Yksinpelin tapaan muiden kanssa voi kilvoitella kokonaisissa ralleissa tai yksittäisillä erikoiskokeilla. Romurallia ei varsinaisesti ole tarjolla, sillä kilpakumppanit näkyvät ruudulla haamuautoina. Todellinen pari- tai kaverisuhdetesti on sen sijaan Co-Driver -pelimuoto, jossa toinen pelaaja hoitaa ajamisen ja toinen nuottien lukemisen kuskille. Pelitilaa voisi luonnehtia äkkiseltään Monopoli- tai Alias-lautapelien virtuaaliseksi vastineeksi. Harmillisesti pelitilan aula kumisi tyhjyyttään jo pari viikkoa pelin julkaisun jälkeen.

Kuluvan rallikauden ohessa WRC 10 juhlistaa näyttävästi rallin 50-vuotiasta taivalta. Pelistä löytyykin oma erillinen 50^th Anniversary -tila, jossa päästään ajamaan historiallisia erikoiskokeita legendaarisilla autoilla. Puolivillaisen rallifanin sydäntä lämmittää erityisesti se, kun erikoiskokeita pääsee paahtamaan Juha Kankkusen, Ari Vatasen tai Marcus ”Bosse” Grönholmin saappaissa. Ja luonnollisesti niillä autoilla, jotka toimivat heidän menestyksen instrumentteina. Erikoiskokeiden kurveja pääsee nuolemaan mm. Peugeotin 205 T16 Evo 2:lla, Lancian Stratoksella ja vuoden 1985 Audi Sport Quattro S1:llä.

Sisällön puolesta WRC 10:n paketti on siis varsin laadukas ja laaja. Ajotaitojaan pääsee mittaamaan yhteensä 120 erikoiskokeella. Laaja autokattaus pitää huolen siitä, että tuntuma samoissa mutkissa on aina hieman erilainen.

Entä sitten se ajotuntuma? Sen voi sanoa suoraan, että se on parempi kuin viimeksi arvostelemassani osassa eli WRC 8:ssa. Ainakin pädiohjaimella tuntuma on varsin mukaansa tempaava ja epäilemättä vielä parempi ratin ja poljinten yhdistelmällä. Nelivetoautojen käskyttäminen kaasua käyttäen tuntui luontevalta ja sujuvalta. Etu- tai takavetoautoissa tuntuma on luonnollisesti eri, mutta ne eivät muutenkaan kuulu kovinpaan kärkeen, kun kilpaillaan rallin mestaruussarjan kirkkaimmassa kastissa.

Ajoapuina peli tarjoaa pelaajalle ABS-jarruja ja luistonestoa. Paljastettakoon, että ajotuntuma oli huomattavasti parempi ilman noita apuja. Lisäksi pelaaja voi ottaa kontolleen myös vaihteiden vaihtamisen. Itse suosin puoliautomaattista toimintoa, jolloin voin tarvittaessa itse nykiä keppiä, jos automaatti ei ole tilanteen tasalla.

Lisäannos realismia on tarjolla itse ralleissa, joissa voi määrittää, miten realistisia auton saamat kolhut ja renkaiden kuluminen ovat. Uratilassa pelaajalle tarjotaan jokaisen rallin yhteydessä mahdollisuus muuttaa tuota realismin arvoa. Omalla ajotyylillä renkaat tuppasivat kulumaan varsin agressiivisesti jo keskitaso-asetuksella.

WRC 10:n yksi ärsytyksen aihe onkin rengasralli. Rajallinen määrä renkaita yhtä rallia kohden on luonnollista ja ymmärrettävää. Mutta kenen vatipään idea on ottaa kuivalle asfaltille tarkoitettuja renkaita Monte Carlon ralliin, jossa ajetaan Ranskan Alpeilla lumisilla ja jäisillä teillä? Siinä kohtaa bensa karkaa suonista, kun joutuu tekemän valinnan loppuun kulutettujen ja keliin sopimattomien renkaiden välillä.

Rengasperseilyn ohessa esiin nousee pelin toinen iso aikasakko. WRC 10 nimittäin pihistelee varsin rujosti tärkeän tiedon suhteen. Latausruuduilla kyllä kerrotaan kaikenlaista nippelitietoa, mutta tärkeät informaationjyvät pidetään piilossa. Luonnollisesti autoja pystyy ja kannattaakin säätää. Ongelmana on vain se, että peli ei kerro, miten namiskojen säädöt vaikuttaa auton käytökseen. Aiheutuuko säädöstä yli- tai aliohjautumista, paraneeko pito tasaisella asfaltilla jne. Tämä asia osattiin hoitaa jo 21 vuotta sitten julkaistussa Colin McRae 2.0 -pelissä. Pelin aikana ei huvittaisi lähteä kaivelemaan internetin syövereistä, että mitä mikäkin namiska tekee.

Kolmas aikasakko, vaikkakin vältettävä, tulee epärealistisesta tuulilasin likaantumisesta. Tämä häiritsi ainoastaan silloin, kun peltilehmää ajaa kuskin kuvakulmasta. Ajaessa tuulilasiin kertyy likaa selittämättömällä tavalla ja sitä sontaa pitää olla pyyhkimässä pois silmiltä alituiseen. Lika tarttuu tuulilasiin, vaikka tie on kuiva ja sää aurinkoinen. Tuulilasin pyyhkimiä saa olla vispaamassa 5-10 sekunnin välein ja se ei varsinaisesti helpota ajamiseen keskittymistä. Tuntuukin hieman erikoiselta, että autettisimman kuvakulman käyttäjää rankaistaan kaikkein kovimmin.

Pelin visuaalinen toteutus ei ansaitse sekään ruusuja. Peltilehmiin on panostettu täydellä sydämellä, mutta maisemat ja ratojen varrella pällistelevät ihmiset eivät vakuuta. Grafiikka näyttää pahasti vanhentuneelta varsinkin, jos sitä vertaa muihin moderneihin ajopeleihin Positiivista on se, että ainakin Suomen rallissa maisemat näyttävät autenttisilta. Teiden poskessa puskevat lupiiniesiintymät ja hillityt maalaismaisemat sorateiden varrella onnistuvat hyvin illuusion luomisessa. Äänimaailmaa voi kehua hyväksi, vaikka hevosvoimien määrä ja laatu ei välity aivan täydellä teholla autojen äänistä. Pieni ripaus lisää moottorin raivoa olisi vahvistanut tunnetta siitä, että nyt ajetaan todellakin kilpaa järeällä kalustolla.

Aikasakoistaan huolimatta WRC 10 nousee loppusijoituksessaan varsin korkealle. Pelikokemusta kurittaneet puutteet rankaisevat lähinnä asiaan vihkiytymättömiä tiedon pihtaamisella ja kuskin kuvakulmaa käyttäviä paskaisella tuulilasilla. Loppujen lopuksi rallipelissä tärkeintä on, mitä tapahtuu erikoiskokeen startin ja maaliviivan välissä. Sillä saralla WRC 10 onnistuu oikein hyvin. Lisäksi nostalgiakuorrutus jättää peliin sen verran hyvän hyvän jälkimaun, että rikkeetkään eivät tunnu niin pahalta.

WRC 10

”WRC 10 on ihan pätevä lisä pelisarjaan”.

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliarvostelut/arvostelu-wrc-10-on-onnistunut-rallipeli-vaikka-rengasperseily-ja-likainen-tuulilasi-arsyttivatkin/