Arvostelu | In from the Cold -sarja on pöljää, mutta hämmentävän koukuttavaa agenttiscifiä

In from the Cold -sarja iskee samaan pakettiin melkein kaiken mahdollisen. Agenttiseikkailun ja toiminnan lisäksi mukana on scifiä, supersankarimenoa, saippuasarjamaista dialogia ja juonenkäänteitä, hitunen komediaa, draamaa ja vielä vähän lisää toimintaa.

In from the Cold on taas niin perinteinen Netflix-liukuhihnatuotos kuin olla ja voi. Tämä täyspöhkö genrehybridi onnistuu kuitenkin koukuttamaan, joka johtuu lähinnä siitä, että Netflix on keikauttanut tavallisen rakenteensa päälaelleen. Yleensä suoratoistojätin sarjojen pari ensimmäistä jaksoa ovat vähintään ihan ok -kamaa, jonka jälkeen alkaa puuduttava junnaus. Lopulta parin viimeisen jakson aikana tapahtuukin jotain, mutta stoori päättyy melkein aina cliffhangeriin, riippumatta siitä on jatkoa luvassa vai ei.

In from the Coldin kehnoimmat jaksot löytyvät poikkeuksellisesti heti alusta. Kolmen ensimmäisen episodin ajan tarvotaan todella syvällä suossa, esitellen loputon määrä ideoita ja juonikuviota eri genreistä. Erityisesti dialogi on kammottavaa, mutta kehumista ei ole näyttelijöissäkään. Alun perusteella sarja vaikuttaa vain kammottavalta sekasotkulta.

Neljännestä jaksosta eteenpäin meno paranee melkoisesti, vaikka pöhköysprosentti pysyy suunnilleen samana. Kahdeksasta jaksosta koostuvan kauden finaali on puolestaan taas aivan kamala. Yhdistävä tekijä huonoimmille episodeille on sarjan showrunner, muun muassa Supernatural-sarjasta tuttu Adam Glass. Hän kaikkien kökköjaksojen pääasiallinen käsikirjoittaja.

In from the Coldin kantava juoni on perinteistä agenttikamaa. Yksinhuoltajaäiti Jenny (Margarita Levieva) on kaitsemassa teini-ikäistä tytärtään Madridissa, jossa juniori ottaa osaa taitoluistelukilpailuun. Keski-ikäinen Jenny ei olekaan ihan tavallinen äidintylsimys. Hänet kidnappaava CIA-limanuljaska Chauncey Lew (Cillian O’Sullivan) tietää mutsin olevan Anya, entinen venäläisagentti ja palkkamurhaaja koodinimeltään The Whisperer.

Vuosikausia piileskellyt ja tavallista elämää viettänyt agentti pakotetaan osaksi CIA-operaatiota.

Mukana on huima määrä hahmoja, joista päähenkilöiden lisäksi mainitsemisen arvoinen on ainakin tietokone-ekspertti Chris (Charles Brice), yksi harvoista joita Jenny ei piekse tai tapa mahdollisimman väkivaltaisesti. Sekavassa juonessa on mukana niin Espanjan pääministeriä väijyvä äärioikeistoryhmittymä kuin Jennyn oma menneisyys 1990-luvulla nuorena agenttina.

Samaan soppaan on nakattu aineksia melkein kaikesta mahdollisesta. Perinteisen agenttijännärin ja toiminnan lisäksi mukana on scifiä, supersankarimenoa, saippuasarjamaista dialogia ja juonenkäänteitä, hitunen komediaa, draamaa ja vielä vähän lisää toimintaa.

Tunnelma ja tyyli hyppivät radikaalisti kohtauksesta toiseen. Välillä tehokeno toimii, mutta useimmiten ei. Mitään järkeä tai logiikkaa sarjasta on turha etsiä. Jostain kumman syystä In from the Cold onnistuu silti koukuttamaan, vaikka viikon päästä sarjasta ei todennäköisesti muista enää yhtään mitään.

Yhtenä hetkenä äiti ja tytär puhuvat nuoren teini-iän ongelmista, seuraavaksi tarjotaan verta ja väkivaltaa, josta hypätään telenovelamaiseen ihmissuhdesaippuaan. Välillä sarja yrittää myös ottaa kantaa, laittamalla hahmot puhumaan esimerkiksi naisagenttien liian kireistä ihonmyötäisistä asuista tai fundamentalismista ja äärioikeistopolitiikan vaarallisuudesta. Nämä jäävät kuitenkin vain pelkiksi pintaraapaisuiksi.

Näyttelijäkaartista parhaiten suoriutuvat nykyhetkessä Jennyä esittävä Margarita Levieva ja 1990-luvun nuoremman version roolissa nähtävä Stasya Miloslavskaya.

Jaksoissa 4-7 Levieva esittää uskottavasti äitiä, jonka täytyy tasapainotella arkisten velvollisuuksien ja agenttihommien välillä. Asiaa ei ainakaan helpota se, että Jenny on myös periaatteessa supersankari / superpahis, mutta ei spoilata sarjan scifiaspektia sen enempää.

Miloslavskayan näyttelemä nuorempi Jenny / Anya on uskottava teinitappaja, vaikka melkein koko 1990-luvulle sijoittuva taustatarina on suht turha lisä muutenkin jo aivan liian täyteen ahdettuun kokonaisuuteen.

Parasta koko sarjassa ovat sen toiminta- ja taistelukohtaukset, vaikka niistä välillä huomaakin, ettei käytössä ole ollut jättimäistä budjettia. Stuntnäyttelijät ja toimintakoreografit ovat sarjan oikeita staroja. Mukana ei ole huimia määriä liian nopeaa säksätysleikkausta, vaan ohjaajat Ami Canaan Mann ja Birgitte Stærmose osaavat ja uskaltavat tarjoilla koherentin kokonaisuuden, josta saa kiitettävän hyvin selvää.

Toiminta myös tuntuu ja kuulostaa varsin inhalta ilman supernopeaa leikkaamista kuvasta toiseen. Mukana on useita mukavan ällöttäviä väkivallanpurskauksia. Vähän turhan överiksi touhu menee vain toistuvissa kidutuskohtauksissa.

In from the Cold on alkua ja loppua lukuun ottamatta aivan passelia kertakäyttöviihdettä, juuri sopivan aivotonta katsottavaa harmaanväsyneeseen talvisunnuntaihin.

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/elokuvat/elokuva-arvostelut/arvostelu-in-from-the-cold-sarja-on-poljaa-mutta-hammentavan-koukuttavaa-agenttiscifia/