Elokuvateattereiden sijaan suoraan suoratoistoon päätynyt Infinite yrittää käynnistää uuden supersankarielokuvien sarjan. Kaikilta osin luokattoman kehno tekele muistuttaa lähinnä SyFy-kanavan pikkubudjetilla tehdyn ö-luokan tv-sarjan pilottijaksoa.

Ensi-ilta: 11.08.2021.
Alkuperäisnimi: Infinite
Ohjaus: Antoine Fuqua
Käsikirjoitus: Ian Shorr, Todd Stein
Pääosissa: Mark Wahlberg, Chiwetel Ejiofor, Sophie Cookson, Jason Mantzoukas, Rupert Friend, Toby Jones
Pituus: 106 minuuttia
Ikäraja: K12

Pari kuukautta Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen myös Suomessa Paramount+-palveluun saapuneen Infinite-elokuvan oli alun perin tarkoitus olla suuren luokan elokuvateatterijulkaisu ja uuden toimintafranschisen aloitusosa. Mark Wahlbergin tähdittämä ja Antoine Fuquan ohjaama tieteistoimintaa ja supersankarimäiskettä yhdistelevä sekasotku on niin luokattoman huonoa kuonaa, että suoratoistopalvelun pohjaton syöveri on sille juuri oikea paikka.

Paramount+ hehkuttaa tiedotteessaan Infiniten olevan palvelun katsotuin elokuva. Heidän nykyisillä tilaajamäärillään leffaa ei ole tainnut kovin moni miljoona ihminen tuijottaa. Täysin yhdentekevä Infinite tuskin saa jatkoa, vaan hukkuu suoratoistopalvelun uumeniin ja unohtuu todennäköisesti ja toivottavasti hyvin pian.

Infinite lainaa kaiken paremmiltaan, vaikka se perustuukin Eric Maikranzin The Reincarnationist Papers -kirjaan. Todd Steinin ja Ian Shorrin käsikirjoittamaan soppaan on nakattu vähän The Matrixa, Inceptionia, Assassin’s Creedia ja Mission: Impossiblea. Lopputulos muistuttaa silti ehkä eniten Higlander II -elokuvaa, mutta sillä erotuksella, että vuoden 1991 kammotus on ainakin Infinitea omaperäisempi teos.

Mark Wahlberg ei ole koskaan ollut maailman taitavin näyttelijä, mutta Infiniten pääosassa hän on aivan väärässä roolissa.

Miehen esittämä Evan McCauley on diagnosoitu skitsofreenikoksi. Fiksu, mutta kärsivä mies tietää asioita joista hänellä ei pitäisi olla hajuakaan ja näkee todentuntuisina välähdyksinä ja hallusinaatioina asioita jonkun muun menneisyydestä. Hahmon on tarkoitus olla surkea tapaus – kaveri jolla olisi mahdollisuudet vaikka mihin, mutta mielenterveysongelmat estävät häntä saavuttamasta päämääriään.

Wahlberg esittää roolinsa kuitenkin suunnilleen samalla tyylillä kuin komedioissaan, kohauttamalla olkiaan hälläväliä-asenteella, joka ei sovi leffaan lainkaan.

Alun todella tökerön näköisen kaahailukohtauksen myötä koko leffa on pelkkää ekspositiota, hyppimistä paikasta ja hahmosta toiseen, jotka kaikki selittävät juonikuviota katsojalle ääneen. Matrixista pöllityistä mukasyvällisistä scifi-ideoista huolimatta Infinite ei ole muuta kuin moderni supersankarielokuva, joka petaa vain tulevaa yrittäessään epätoivoisesti käynnistää uuden rahanteko-franschisen.

Wahlbergin Evan McCauleyn arkihuolet häviävät suunnilleen saman tien, sillä hän on tietysti jotain aivan muuta kuin perusjamppa. Evan kuuluu erikoiskykyjä omaavaan Infinites-ihmisjoukkoon, joka pystyy muistamaan aiemmat elämänsä ja kaikki niiden aikana oppimansa erikoistaidot. Uudelleensyntyvistä koostuva kööri on jaettu kahteen porukkaan, joista Believers-uskovaiset uskovat kykyjensä olevan lahja ja mahdollisuus tehdä hyvää. Nihilist-pahisjoukkio puolestaan kokee superkykynsä kirouksena. Kyllästyneenä syntymään yhä uudestaan he haluavat tuhota koko ihmiskunnan päästääkseen pois loputtomasta kierteestä.

Wahlbergin esittämä Evan-päähenkilö on tietysti pelastaja, se yksi ja ainoa joka voi estää pahisten suunnitelmat.

Asetelmasta saisi ehkä pätevämpien tekijöiden käsissä ihan toimivan toimintaelokuvan, mutta käsikirjoitus tyytyy laittamaan hahmot ravaamaan ympäriinsä nihilistien luoman vempaimen perässä, joka pystyy tuhoamaan koko maailman. Ainoastaan Ewan tietää sen sijainnin, kunhan muu Believers-kööri saa hänet vain muistamaan entiset elämänsä ja siinä sivussa opettelemaan olemaan jälleen eliittisoturi.

Nihilistijohtajaa esittävä Chiwetel Ejiofor tuhlaa lahjojaan Bathurst-pahiksen roolissa, vaikka onkin ainoa jolla vaikuttaa olleen elokuvaa tehdessä hauskaa. Ejiofor kävelee paikalle kuin suoraan viime kesän kuolemattomista sotureista kertovan The Old Guard -leffan setistä, napaten vain vaatetuksesta matkaansa The Matrixin Morpheuksen cosplayasun.

Elokuvan hahmot ovat harvinaisen persoonattomia, vaikka ovat eläneet lukemattomia kertoja. Sällien suoltama dialogi selittää kaiken auki, ottaen huomioon mahdolliset jatko-osat. Päähenkilön tarina voi jatkua suoraan kakkososassa ja useampi sivuosahahmo on mukana vain siksi, että heidät esitellään omia elokuviaan varten, jotka todennäköisesti jäävät tekemättä.

”Ehkä sinun kohtalosi on jo kirjoitettu valmiiksi”, sanoo yksi hahmoista. Ehkä, tai ainakin käsikirjoituksen raakaversio on jo rustattu.

Kaikilta osin tönkköä tekelettä ei onnistu pelastamaan edes suuren budjetin toiminta, jonka tehosteet ovat rumaa digipuuroa.

Taistelu- ja toimintakohtausten rytmitys ja koreografia nykii ja pykii. Muutamaan otteeseen green screen -sähellys on niin surkean näköistä, ettei sille voi kuin nauraa. Harmi kyllä Infinite ei onnistu olemaan edes kunnon kalkkuna, vaan aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Jos joku jaksaa tapella koko leffan läpi, niin kiinnittäkää huomiota lopputaistelun kohtaukseen, jossa sankarimme hyppää moottoripyörällä vuorenrinteeltä lentokoneen siivelle. Loikka on malliesimerkki siitä, miksi Mission: Impossible -elokuvia ja niiden oikeita stuntteja ei kannata apinoida tietokonetehosteiden avulla.

Antoine ”Fuq U” Fuqua ohjaa jälleen vailla minkään sortin intohimoa, saamatta elokuvaansa eloon missään vaiheessa. Fuquan kannattaisi ehkä jatkaa dokumenttien parissa. Hänen pari vuotta sitten ensi-iltansa saanut Muhammad Ali -dokkarinsa What’s My Name oli oikein mainio. Toiminnan, draaman tai toimintadraaman puolella ohjaaja ei ole toistamiseen yltänyt Training Dayn tasolle, vaan on päätynyt tekemään lähinnä Infiniten tai Olympos on valloitettu -leffan kaltaista roskaa.

Vajaan parin tunnin mittaisen Infiniten katsoja on jo viimeistään puolivälin paikkeilla pahisnihilistien puolella, joiden toivoisi tuhoavan tämän leffauniversumin räjäyttämällä sen mahdollisimman pieniksi palasiksi, ettei kammotus vain saa jatkoa missään muodossa. Infinite on vuoden huonoimpia elokuvia, lähes katsomiskelvotonta roskaa.

INFINITE

”Infinite on Mark Wahlbergin epätasaisen uran kehnoin elokuva, jonka toivoo unohtuvan ja hukkuvan mahdollisimman pian suoratoistopalvelun uumeniin.”

Infinite sai Suomen ensi-iltansa Paramount+-palvelussa, jossa se on katsottavissa kuukausimaksua vastaan. Elokuva on myös vuokrattavissa ainakin Blockbusterista ja ostettavissa yleisimmistä palveluista kuten iTunesista, Google Playsta, Viaplaysta ja SF Anytimesta.

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/elokuvat/arvostelu-mark-wahlbergin-infinite-tieteistoimintaelokuva-on-lahes-katsomiskelvotonta-roskaa/