Arvostelu | Dice Legacy on rohkea, mutta pinnallinen yhdistelmä roguelikea, kaupunginrakentelua ja nopanheittoa

Dice Legacyn perinnöksi jää mielenkiintoinen idea, jonka toteutus jää valitettavan puolitiehen.

Julkaisupäivä: 9.9.2021
Studio: DESTINYbit
Julkaisija: Ravenscourt
Saatavilla: PC (Windows, testattu) & Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arvostelua varten: 8 tuntia

Italialaisstudio DESTINYbitin debyyttituotos Dice Legacy kokeilee jotain erilaista. Kaupunginrakennuspelit ovat luonnostaan pyörineet resurssien ympärillä, joita pelaaja pyrkii valjastamaan oman valtakuntansa kukoistukseen. Dice Legacyssa yhtälöön lisätään vielä roguelike-elementit sekä nopat, mikä johtaa varsin uniikinoloiseen elämykseen.

Pelaajat rantautuvat kunkin tehtävän aluksi mystisen rengasmaailman rannikolle, josta käsin olisi tarkoitus levittää valtakuntaa eteenpäin ja kukistaa toisessa päässä odottavat toiset. Rakentelu ja laajennus hoidetaan genren mukaisesti yhä keräämällä resursseja, kuten puuta, kiveä, rautaa ja viljaa, joista valtaosaa on kartalla vain rajallinen määrä. Sen sijaan varsinainen mekaniikka poikkeaa genrelle totutusta.

Kaikki resurssien keräämisestä taisteluun ja teknologian keräämisestä lisääntymiseen hoidetaan nimittäin kuusisivuisilla nopilla, jotka vastaavat kyläläisiä. Kullekin sivulle on määritelty jokin tietty funktio, joten yhdessä nopassa voi esimerkiksi olla yksi sivu hyökkäykselle, kaksi keräämiselle, kaksi rakentamiselle ja yksi tutkimiselle. Näitä voi myöhemmässä vaiheessa myös parantaa, jolloin yksi hyökkäyssivu tietyssä nopassa vastaa arvoltaan esimerkiksi kolmea.

Pelaajan tehtävänä onkin heitellä noppia ja jakaa nämä mahdollisimman optimaalisesti oman valtakunnan kehittämiseksi. Jos kylässä ei esimerkiksi ole rakenteilla yhtään rakennusta, mutta kaikki viisi noppaa tarjoaa pelkkiä rakentajia, ei auta kuin viskata viisikko uusiksi. Kullakin nopalla on tosin kokonaiskestävyys, joka laskee heittojen myötä ja palautuu ruokaa syödessä, joten silmittömään vierittelyyn ei ole missään vaiheessa varaa ilman tuhtia ruokavarastoa.

Noppia voi näiden silmäluvun lisäksi päivittää myös ammatin osalta. Kaikki uudet nopat syntyvät peliin kyläläisinä, mutta tiettyjen rakennusten myötä nämä voi kouluttaa muun muassa sotilaiksi, oppineiksi ja kauppiaiksi. Nämä johtavat luonnollisesti erityyppisiin ja -arvoisiin sivuihin, eikä esimerkiksi teknologioita kehitetä lainkaan ilman oppineita. Kullakin ammatilla on lisäksi erillinen tyytyväisyysmittari, joihin vaikuttavat useat eri tekijät pelin aikana. Punaiselle mennessään rakennukset saattavat lakata muun muassa toimimasta tai syttyä jopa palamaan.

Noppien ympärille rakennettu mekaniikka on itse asiassa kutkuttava ja pelin mielenkiintoisin piirre, vaikka se nojaa täysin noppatuuriin.

Pahimmassa tapauksessa tusinan noppaa saattaa joutua pyörittelemään uusiksi useampaan kertaan ennen kuin juuri hyökkäyksen kohteena olleeseen kylään saa sen yhden ainoan puolustajan. Noppia voi tosin lukita valmiiksi tällaisia tapauksia varten, mutta se tarkoittaa samalla yhtä noppaa vähemmän kaikkiin muihin aktiviteetteihin.

Mekaniikan suurin ongelma on kuitenkin juuri sen satunnaisuus, joka ei välttämättä miellytä kaikkia genren ystäviä. Toisaalta Dice Legacya markkinoidaan nimenomaan roguelike-pelinä, johon satunnaisuus kuuluu usein olennaisena osana pelikokemusta. Valitettavasti pelikerrat eivät siltikään poikkea toisistaan riittävästi.

Eikä Dice Legacylla ole valitettavasti juuri sen enempää tarjota.

Pelin rajallisuus tulee vastaan jo oikeastaan ensimmäisellä peluukerralla, sillä rakennuksia ja resursseja ei lopulta ole kovinkaan montaa. Myöhemmät pelikerrat alkavat siten jo toistaa itseään, eivätkä vaihtoehtoiset johtajat tai edes skenaariot muuta tilannetta riittävästi. Nämä ainoastaan lisäävät yrityksiin lisähaasteita esimerkiksi entistä armottomampien talvien tai vieläkin niukempien resurssien myötä, mutta varsinainen pelikokemus jää silti samaksi. Eri hallitsijatkin lähinnä tarjoavat vain yhden ylimääräisen teknologian alkuun.

Kiinnostavasta ideastaan huolimatta Dice Legacy jääkin lähinnä yhden pelikerran kuriositeetiksi, joskaan peliä ei ole myöskään hinnalla pilattu. Sen kaupunginrakentelu ei tarjoa lopulta riittävän syvää ulottuvuutta jaksaakseen kannatella pidemmälle, ja oman valtakunnan kasvattaminen seuraa pelikerrasta toiseen pitkälti samoja polkuja. Noppapohjainen hallinta on silti sen verran kutkuttava, että vastaavasta mekaniikasta näkisi mieluusti jonkun monipuolisemman sovituksen.

DICE LEGACY

”Noppatuuria vaativa kaupunginrakennuspeli jää liian pintapuoliseksi kokeiluksi.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliarvostelut/arvostelu-dice-legacy-on-villi-mutta-tylsa-yhdistelma-roguelikea-kaupunginrakentelua-ja-nopanheittoa/