Eastshade on ihastuttava ja kaunis fantasiaseikkailu, jossa ei miekkaa heilutella eikä örkkejä paloitella. Viehättävän indiepelin parissa viihtyy loppuun asti, vaikka tekniset ongelmat yrittävätkin parhaansa viedäkseen kaiken ilon kokemuksesta.

Julkaisupäivä: 29.10.2019 (PS4)
Studio: Eastshade Studios
Julkaisija: Eastshade Studios
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), Xbox One, PC, Linux, Mac
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arvostelua varten: 11 tuntia

Seikkailu- ja roolipelit tarjoavat usein laajoja fantasiamaailmoita tutkittavaksi, mutta seikkailuihin liittyy aina vaaran elementti. Useimmat pelimaailmat nimittäin kuhisevat vihollisia ja kuolettavia uhkia, jotka voivat viedä seikkailunhalun innokkaimmaltakin pelaajalta.

Eastshade on toista maata. Alkuvuodesta PC:lle julkaistu ja syksyllä konsoleille kääntynyt seikkailupeli vie pelaajan viehättävälle tutkimusmatkalle, jossa ketään ei pistetä hengiltä tai kohdella väkivalloin. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi Eastshade on erittäin vetovoimainen, ja peli tarjoaakin pelattavaa helposti yli kymmenen tunnin edestä.

Lähtökohtakin on hurmaavan erilainen kuin monissa muissa seikkailupeleissä. Pelaajan ohjastama hahmo on taidemaalari, joka saapuu kaukaiselle Eastshaden saarelle täyttämään edesmenneen äitinsä toivetta. Ennen kuolemaansa äiti toivoi, että hänen lapsensa vierailisi niissä Eastshaden paikoissa, jotka tekivät häneen itseensä vaikutuksen vuosia sitten.

Näitä paikkoja pelaaja lähtee ikuistamaan, mutta mitään varsinaista ”juonta” pelissä ei ole. Sen sijaan pelimaailmasta löydettävät tehtävät muodostavat omanlaisensa tarinamaailman, joka on kuin kokoelma pieniä kertomuksia.

Eteneminen on pelaajan kontolla, eivätkä kehittäjät varsinaisesti näytä suuntaa. Pelaaja lähtee siis vapaasti tutkimaan maailmaa, jututtamaan paikallisia, auttamaan heitä ongelmissa ja ratkaisemaan pieniä pulmia ja konflikteja. Mikään vaikea peli Eastshade ei ole, mutta omia aivojaan pääsee silti käyttämään, ja ”päätehtävän” läpäiseminen vaatii myös useampien muiden toimeksiantojen täyttämistä.

Koko peli on rakennettu pelaajan omatoimisuuden varaan, ja myös monet pelimekaniikat avautuvat luontevasti tehtävien kautta. Esimerkiksi pelimaailman kartta, nopeammat matkustusmuodot ja fast travel ovat elementtejä, jotka pelaaja joko löytää tai sitten ei. Tässä pelissä uteliaisuus ja aktiivisuus palkitaan.

Kaikki Eastshadessa on läpeensä viehättävää, ja kuten alle kokoamastani kuvagalleriastakin näkee, on peli myös parhaimmillaan erittäin kaunis. Eastshaden valtakuntaa asuttavat höpsöt ja persoonalliset eläinhahmot, ja vaikka pelimaailma onkin täysin väkivallaton, on tarinoilla myös eettiset ja aavistuksen vakavammat elementtinsä. Mikään pelkkä lastenpeli ei siis ole kyseessä, ja matalasta ikärajasta huolimatta se vaatii hyvää englanninkielen taitoa.

On myös kehuttava, että pelin musiikit ovat kauniita (joskin toisteisia), ja ääninäyttely on harvinaisen eläväistä ja huumorintajuista. Hahmomallit voivat olla kankeita, mutta ääninäyttelijät tekevät parhaansa tuodakseen persoonallisuutta rajallisella budjetilla rakennettuun peliin.

Kaikkien kehujen jälkeen onkin ikävä joutua toteamaan, että Eastshadella on nurja puolensa. Pelillä on nimittäin pahoja teknisiä ongelmia, jotka todellakin haittaavat pelaamista.

Pahimmasta päästä ovat pelin toistuvat kaatumiset tai täysin omituiset bugit, kuten erään pitkän tehtävän keskeisen pelihahmon muuttuminen näkymättömäksi. Etsimättä ohjeita en olisi koskaan löytänyt hahmoa tai päässyt kyseistä tehtävää läpi.

Suurempien ongelmien rinnalla on koko joukko pienempiä ongelmia, jotka eivät suoraan estä pelaamista, mutta alkavat lopulta häiritä. Esimerkiksi äänentaso heilahtelee kurjasti, monet kulmat ja pienet esteet haittaavat liikkumista, ja Eastshadessa eivät lataudu hitaasti vain tekstuurit vaan usein jopa kokonaiset objektit.

Pelistä löytyy myös joukko harmittavia pelisuunnittelun ratkaisuja. Esimerkiksi käveleminen on tolkuttoman hidasta, joten melkein koko pelin tulee pelanneeksi juoksupainike (L1) pohjassa. Ja jostain syystä pelin kirkkautta ei voi säätää ja se on lähtökohtaisesti hyvin matalalla, joten luolissa on vaikea nähdä eteensä ja useita dialogeja tulee käytyä käytännössä näkemättä pelihahmojen kasvoja.

Kokonaisuudesta saa sen vaikutelman, että PS4-käännös on tehty nopeasti ja halvalla. Peliin on jopa unohtunut Xbox-ohjaimen painikeohjeita eräiden esineiden käyttämiseen.

Tämä kaikki on perhanan ärsyttävää, sillä Eastshade on monella tapaa valloittava ja kiehtova peli. Pelimaailmaa on mukava tutkiskella ja uppoutua sen tarinoihin, mutta samaan aikaan ärsyttävät bugit häiritsevät jatkuvasti.

Eastshadea voikin suositella vain varauksella, ja PS4-version perusteella suosittelisin ehkä kokeilemaan peliä jollakin muulla alustalla. Eastshade sopii kaikille, jotka sietävät bugeja ja ovat valmiita kiertämään niitä päästäkseen nauttimaan tarinallisesta ja leppoisasta seikkailupelistä.

Joka tapauksessa Eastshade on lupaava avaus pelin mukaan nimetyltä Eastshade Studiosilta, joka on aiemmin julkaissut vain samaan maailmaan sijoittuvan pikkupelin Leaving Lyndow (2017). Jään odottamaan mielenkiinnolla, millaisen pelin nämä kehittäjät seuraavaksi tekevät.

Olisiko luvassa esimerkiksi vielä tätäkin laajempaan pelimaailmaan sijoittuva Westshade? Vain aika näyttää, mutta sellainen kelpaisi ainakin itselleni. Ainakin jos bugien kitkemiseen varataan kunnolla aikaa.

EASTSHADE

”Bugeista kärsivä Eastshade on valloittava seikkailu ilman verenvuodatusta.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/arvostelu-eastshade/