Arvostelu | Rima ei ole korkealla, mutta The Ice Road on hitusen tavallista parempi Liam Neesonin toimintajännäri

Liam Neeson pelastaa jälleen, mutta tappaa tavallista vähemmän ihmisiä. Tällä kertaa hän on taitava rekkakuski.

Ensi-ilta: 20.08.2021.
Alkuperäisnimi: The Ice Road
Ohjaus: Jonathan Hensleigh
Käsikirjoitus: Jonathan Hensleigh
Pääosissa: Liam Neeson, Laurence Fishburne, Holt McCallany, Amber Midthunder
Pituus:  103 minuuttia
Ikäraja: K12

Pandemia-aika on ollut todella omituista uutuuselokuvien suhteen, etenkin Yhdysvaltojen ulkopuolella. Siellä valkokankaiden sijaan suoraan suoratoistoon, nettivuokraamoihin ja online-elokuvafestivaaleille on päätynyt hurja määrä pienemmän budjetin elokuvia, niin todella laadukkaita indie-tuotoksia kuin rehellistä b-luokan roskaakin. Suomessa ja muualla maailmassa erittäin suuri osa näistä elokuvista on juuttunut koronalimboon. Studiot hautovat jostain käsittämättömästä syystä esimerkiksi Jenkeissä jo alkuvuodesta nähtyjä leffoja. Jopa HBO Maxissa tänä vuonna julkaistuista tekeleistä moni on meillä näkemättä.

Isommista elokuvista valkokankaalle on meilläkin päätynyt rajoitusten salliessa osa jättibudjetin spektaakkeleista, kuten esimerkiksi viime kesän Tenet ja muutama viikko sitten ensi-iltansa saanut The Suicide Squad. Muilta osin teatterijulkaisuista ei juuri logiikkaa löydy. Erittäin hyvänä esimerkkinä on huomenna ensi-iltansa saava Liam Neesonin The Ice Road -toimintajännäri.

B-luokan pläjäys julkaistiin kesäkuun lopussa Jenkeissä Neflixissä ja Briteissä Amazon Prime Videossa. Suoratoisto on elokuvalle juuri oikea paikka, mutta Suomessa liukuhihnatuotos tuodaan valkokankaille. Vaikkei The Ice Road olekaan Neesonin toimintapätkistä kehnoin, niin voin lyödä vaikka vetoa, että sen käy väijymässä valkokankaalta korkeintaan muutama tuhat katsojaa

Taken-elokuvien jälkeisissä toimintapätkissä Neesonin tehtävänä on kerta toisensa jälkeen suojella ja pelastaa. Tällä kertaa Pohjois-Kanadassa sijaitseva timanttikaivos on romahtanut ja työntekijät jääneet maan alle loukkuun.

Laurence Fishburnen esittämä Jim hoitaa avukseen rekkakuskit Miken (Neeson), tämän veljen Gurtyn (Marcus Thomas) ja Tantoon (Amber Midthunder). He lähtevät ajamaan vaarallisia jääteitä pitkin kuljettaakseen tarvittavat pelastusvarusteet vauhdilla onnettomuuspaikalle. Jottei homma olisi liian helppo, niin rekkakuskit joutuvat määrätietoisen sabotoinnin kohteeksi sekä saavat peräänsä pahikset, jotka yrittävät estää operaation.

The Ice Road ei ole ihan sitä perinteisintä leikkaa ja liimaa -tyyliä, jolla useimmat Neesonin kostoelokuvat ja toimintatrillerit on karsittu kasaan. Loputtoman ammuskelun sijaan jääteillä kaahaavat jättirekat on suht omaperäinen idea. Toteutukseltaan jännäri on parhaimmillaan korkeintaan keskinkertainen, mutta suurimman osan ajasta auttamattoman kehno. Sarjakuvamaista väkivaltaa ei ole tällä kertaa tarjolla, kuten leffan K12-ikärajasta voi päätellä.

Leffan lähtöasetelmasta olisi saanut enemmänkin irti, sillä se yrittää tehdä Mikesta ihan oikean ihmisen laittamalla hänet huolehtimaan Gurty-veljestään. Veli on sotaveteraani, joka kyllä osaa tehdä työnsä, mutta ei muuten pärjää arkielämässä ilman apua. Veljessuhde jää kuitenkin pintaraapaisuksi. Mike päätyy esimerkiksi rähjäämään lääkärille, joka yrittää saada Gurtyn popsimaan opioideja, käskien tämän pussata irlantilaista persettään.

Neeson-leffoista löytyy nykyään usein kohtaus, jossa päähenkilö kertoo olevansa irlantilainen. Se taitaa olla liikaa vaadittu, että 69-vuotias näyttelijä vaivautuisi puhumaan b-luokan toimintapätkissä jenkkiaksentilla. Liukuhihnatuotosten liksa ei liene vaivan arvoinen.

Jättirekkoja jäätiellä odottavat vaarat selitetään juurta jaksain auki. Tällä kertaa alun ekspositio on tarpeen, mutta sen jälkeen hahmot päätyvät höpöttämään ääneen loputtomasti heille itsestään selviä asioita.

Vasta puolivälin tienoilla Neeson sähisee odotetusti olevansa vihainen.

Ilmoitus ei auta, sillä leffan loppupuolisko on vielä alkuakin puuduttavampi. Mukaan mahtuu muutama jännittävä kohtaus jäällä, mutta suurin osa kaahauksesta on kehnosti leikattua epäselvää puuroa. Asiaa ei auta hyppiminen kaivokseen loukkuun jääneiden luo ja takaisin. Leikkaus rikkoo jännitteen toistuvasti.

Vaikka Neeson kävelee (ja kaahaa) tämänkin leffan läpi puoliunissaan, niin hän kantaa silti koko pätkän harteillaan. Fishburne ja muut sivuosanäyttelijät ovat pelkkiä statisteja, jotka tekevät vain täysin typeriä ratkaisuja. Hömppäviihteen juonen ei tarvitse olla looginen, mutta rekan ratin taakse voisi päästää muitakin kuin totaalitolloja.

Suurin osa actionkohtauksista on toteutettu oikeilla stunteilla ja kaahaamalla oikeilla ajoneuvoilla. Se ei elokuvaa pelasta, sillä ilman green screeniä tehty toiminta on sekasotkua. Useat räjähdyksistä, lumivyöryistä ja rikkoutuvasta jäästä on toteutettu pakosta tietokonetehosteina, jotka näyttävät päälleliimatun kammottavilta.

Jossain geneerisen scoren, rekkojen ryminän ja rikkipaukkuvan jään keskellä elokuva yrittää myös sanoa jotain luonnonvarojen tuhlaamisesta ja ihmisen ahneudesta. Viesti hukkuu tylsän mekastuksen alle.

The Ice Road ei ole läheskään huonoin Neesonin samaa kaavaa toistavista trillereistä, mutta leffalipun hintaa tästä ei todellakaan kannata maksaa. Miehen lumen keskellä tapahtuvista toimintapätkistäkin löytyy tätä parempia tekeleitä, kuten esimerkiksi Cold Pursuit ja The Grey.

Juoneltaan ja lähtökohdiltaan saman kaltaisista leffoista paras on edelleen vuoden 1953 Pelon palkka -klassikko vuodelta.

THE ICE ROAD

”Liam Neeson pelastaa jälleen, mutta ampuu normaalia vähemmän. Tappamisen sijaan hän on tällä kertaa taitava ajamaan rekkaa.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/elokuvat/arvostelu-rima-ei-ole-korkealla-mutta-the-ice-road-on-hitusen-tavallista-parempi-liam-neesonin-toimintajannari/