Virtuaalimatka Chernobyl-sarjan maisemiin ei voi millään vetää vertoja sille, miltä Pripjatin kaupungissa vierailu tosielämässä tuntuu.
HBO:n kuumottava uutuussarja Chernobyl (lue arviomme täältä) on nostanut yli kolmen vuosikymmenen takaisen ydinvoimalaonnettomuuden takaisin valokeilaan. Kaameasta tragediasta kertova sarja on kerännyt oikeutetusti suitsutusta sekä tuonut tapahtuman nuorempien sukupolvien tietoisuuteen.
Herännyt kiinnostus on valitettavasti tuonut vanavedessään nykyisen selfie-kulttuurin lieveilmiön, jossa traagista tapahtumaa on hyväksikäytetty mauttomana näyttämönä sometykkäyksille.
Ja sitten on vielä me hipstereitä edeltäneet kukkoilijat, jotka vierailivat Pripjatissa jo ennen kuin se oli muotia – tai oli kunnon kamerapuhelimia.
Totuuden nimissä maailmassa ei ole juuri paikkaa, tapahtumaa tai tragediaa, jota turismi ei olisi pilannut. Eivätkä kaikki matkailijat ole tietenkään samasta puusta veistetty. Jo reilu vuosikymmen sitten Tšernobyliin järjestettiin turistimatkoja, joihin mekin veljen kanssa vuonna 2008 lähdettiin. HBO:n lisäämä ryntäys ei siis ole mikään uusi ilmiö.
Kuvat: Joonas Pikkarainen
Tiukasti valvotulle alueelle ei onneksi pääse kuin opastettuna, mikä eliminoi enimmät törttöilijät paikalta. Omalla kohdallamme astuimme ydinonnettomuuden jälkeiseen maailmaan vain kolmistaan, mikä korosti alueen aavemaista kauneutta entisestään.
Itselleni Pripjatin mieleenpainuvin piirre on edelleen luonnon elinvoimaisuuden todistaminen omin silmin. Kaksi vuosikymmentä tapahtuneen jälkeen alue ei ollut suinkaan muuttunut aavekaupungiksi, vaan luonnon omaksi temmellyskentäksi, jonne ihmisten vuoksi toisaalle lähteneet eläinlajit ovat palanneet takaisin. Kävellessämme torin läpi kohti kulttuurikeskusta eteemme tallusti kettu, joka katsoi meitä hetken aikaa ja jatkoi matkaansa.
Toisaalla kuudennen kerroksen parvekkeen betonilattiasta kasvoi elinvoimainen vesa. Samainen rakennus nähtiin vuotta aikaisemmin ilmestyneen Call of Duty: Modern Warfaren ikimuistoisen Chernobyl-tehtävän tarkka-ammuntapaikkana.
Kuvat: Joonas Pikkarainen
Vaikka luonto oli tehnyt onnistuneen paluun, ihmisille alue tarjosi edelleen vaaransa.
Niin kutsutut kuumat pisteet säteilivät vielä vaarallisia määriä radioaktiivisuutta, mikä on yksi syy sille, miksi alueelle ei pääse ilman opasta. Koska kyseessä oli turistimatka, ajoimme yhden tällaisen pisteen läpi nopeasti autolla Geigermittarin rätistessä nousseista arvoista. Näiden lisäksi paikalle palanneet villieläimet voivat myös aiheuttaa vaaratilanteita – aivan kuten luonnossa.
Siinä, missä omansa takaisin ottanut luonto loihti Pripjatin ympärille kauneuden, ihmisrakennusten rauniot ja näiden käytäville hylätyt tavarat toivat mukanaan aavemaisuuden. Ränsistyneiden luokkahuoneiden pulpeteilla makasi pölyn peittämiä nukkeja ja matikanlaskujen täyttämiä vihkosia. Ikkunoiden lasit olivat särkyneet, tapetit kuoriutuneet ja sammal kasvoi ympäriinsä. Kaupungin viereen rakennetun huvipuiston laitteet olivat ruostuneet paikoilleen.
Autioita käytäviä pitkin kävellessä pystyi miltei aistimaan kaupungin edesmenneen elämän. Jopa niin hyvin, etten välttämättä olisi halunnut jäädä alueelle yön yli. (Tästä kokemuksesta tehtiin susihuono kauhuelokuva Chernobyl Diaries vuonna 2012.)
Valitettavasti huomattavasti tuoreempi reissuni Pripjatiin ei ollut niin ikimuistoinen.
HBO:n sarjan innoittamana nappasin PlayStation VR:lle saatavan Chernobyl VR Projectin (2017), joka on se turvallisin vaihtoehto vierailla ydinonnettomuuspaikalla. Tosin se ei välttämättä ole kaikkein edullisin saati kannattavin, jos VR-kalustoa ei löydy jo entuudestaan. Sovellus toimii ihan kohtalaisena dokumenttina, sillä se tarjoaa oppaiden ja haastattelujen lisäksi muun muassa tapahtuman aikaisia radiolähetyksiä, jotka näin jälkikäteen kuunneltuna ovat aika hyytävää kamaa.
Virtuaalituristille tarjonta on sen sijaan onneton.
Kymmenisen euroa maksava Chernobyl VR Project tuntuu olevan verrattain pienen budjetin tuotos, mikä näkyy niin mittakaavassa kuin laadussa. Kohteet ovat opasreissusta tuttuja alueita, kuten koulu, ydinvoimala, huvipuistoalue ja uimahalli, mutta näissä ei pääse liikkumaan vapaasti. Sen sijaan suurin osa koostuu yhdestä tai kahdesta 360-asteisesta, hyvin huonolaatuisesta kuvasta tai vielä surkeammalla laadulla kuvatusta paikallaan seisovasta opasvideosta.
Vaikka Chernobyl VR Project kokijan kyllä tapahtumapaikalle, kokemusta ei voi todellakaan kuvailla immersiiviseksi.
Tunnelmaa on pyritty lisäämään aavemaisella äänimaisemalla, mutta rehellisesti sanottuna saan alueesta ja tunnelmasta paljon enemmän irti katsomalla huomattavasti tarkempilaatuisia kuvia.
Muutama sovelluksen alue on mallinnettu vapaasti samoiltavaksi.
Tarkkuuden osalta ne tarjoavat hivenen parempaa antia kuin videot ja 360-valokuvat, mutta valitettavasti ne tuntuvat myös auttamattoman pelimäisiltä. Henkilökohtaisesti tunnistin alueet kyllä Pripjatissa oleviksi, mutta niistä ei huokunut lähellekään samanlaista autenttisuutta kuin olisin toivonut. Oikean paikan sijaan ne tuntuivat nimenomaan vain yhdeltä videopeliltä muiden joukossa.
Ongelma on nimenomaan The Farm 51:n kehittämässä Chernobyl VR Projectissa, eikä niinkään virtuaalitodellisuudessa.
Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö VR pystyisi tarjoamaan ilmiömäisen immersiivisen matkailukokemuksen juuri Tšernobylin kaltaisiin paikkoihin ja loihtimaan saman aavemaisuuden, jonka koin paikan päällä. Chernobyl VR Project ei ole kuitenkaan se kokemus. Pelkästään YouTubesta löytyy kymmenittäin parempilaatuisia videoita delfiinien kanssa uiskentelusta taivassukelluksiin, joten toivoa sopii, että Tšernobyl ja muut liittyvät joukkoon, kun tekniikka hieman kehittyy.
Toistaiseksi suosittelen kuitenkin matkaamaan joko paikan päälle tai tunnelmoimaan Tšernobylin maisemia etänä toisten ottamia kuvia katsellen.
PSVR:n lisäksi Chernobyl VR Project on saatavissa myös PC:lle. VR-elämystä myyvät PlayStation Store, Oculus Store ja Steam.
Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliuutiset/vierailulla-chernobyl-sarjan-aavekaupungissa-ensin-kavimme-pripjatissa-oikeasti-sitten-virtuaalitodellisuuden-versiossa/