Sonyn uutuuskonsolia ei ole vieläkään helppoa saada käsiinsä, vaikka sen julkaisusta on vierähtänyt jo kokonainen vuosi. Muistelimme PlayStation 5:n ensimmäistä vuotta ja parhaita pelejä.
Vaikea uskoa, että PlayStation 5 on ollut jo vuoden keskuudessamme, mutta niin se vaan on: Sonyn konsoli saapui myyntiin 12. marraskuuta 2020 ensimmäisillä markkina-alueilla.
Suomeen PS5 rantautui viikkoa myöhemmin, ja sai erittäin hyvän vastaanoton. Muropaketin laajassa katsauksessa muun muassa DualSense-ohjain ja uskomattoman nopeat latausajat saivat kehuja.
Nyt kun PS5:llä on pelattu jo vuosi (jos konsolin on saanut käsiinsä!) on hyvä aika katsoa missään mennään. Mitkä ovat alustan menestyneimmät ja kehutuimmat pelit, ja millainen fiilis uudesta konsolista on jäänyt vuoden jälkeen?
Huomattavaa on, että PS5:lle on vieläkin todella vähän yksinoikeuspelejä. Melkein kaikki vuoden aikana ilmestyneet pelit ovat tulleet muillekin alustoille, vähintään joko PC:lle tai PS4:lle. Demon’s Soulsin uusintaversio ja Ratchet & Clank: Rift Apart ovat olennaisia poikkeuksia – ja molemmat muuten konsolin parhaita pelejä, jotka ottavat ilon irti uudesta teknologiasta.
Yksinoikeuspelien puute ei ole tarkoittanut, että PS5-pelit olisivat jättäneet kylmäksi. Esimerkiksi kotimaisen Remedyn huippupeli Control kääntyi nopeasti uudelle alustalle päivitettynä versiona. Samassa hengessä myös esimerkiksi PS4-ajan viimeinen hittipeli Ghost of Tsushima ja mielipiteitä jakanut Death Stranding saivat ehostetut versionsa PS5:llä.
Yksinoikeus ei toki olekaan mikään tae laadusta, edes uuden sukupolven konsolilla. Tämän osoitti tyhjentävästä alkuvuoden PS5-ajotaistelupeli Destruction AllStars, joka oli sisällöltään köyhä ja mielikuvitukseton, vaikka näyttikin hyvältä. Ja jo hieman sitä aiemmin PS5:n sisäänheittopelinä pidetty Godfall sai kriitikkomme lähinnä tylsistymään.
Kun katselee Metacriticin listaa PS5:n parhaista peleistä, joukkoon mahtuu lähinnä käännöksiä aiemmin ilmestyneistä peleistä. Kymmenen kärki näyttää tältä (keskiarvo suluissa, linkit PS5-arvioihin):
- Hades (93)
- Demon’s Souls (92)
- Tony Hawk’s Pro Skater 1+2 (90)
- Final Fantasy VII Remake Intergrade (89)
- Disco Elysium: The Final Cut (89)
- Devil May Cry 5: Special Edition (89)
- It Takes Two (88)
- Deathloop (88)
- Ratchet & Clank: Rift Apart (88)
- Ghost of Tsushima: Director’s Cut (88)
PS5:n suurimmaksi myyntimenestykseksi kerrotaan muuten Marvel’s Spider-Man: Miles Morales. Insomniac Gamesin hittipeliä on myyty 6,5 miljoonaa kappaletta, tosin on epäselvää onko tähän lukuun laskettu myös PS4-kopioiden myynnit.
Omissa käsissäni on ehtinyt pyörähtää jo monta PS5-peliä, jotka ovat tuntuneet hyvin vaihtelevasti uuden sukupolven kokemuksilta. Parhaasta päästä on syksyn alussa ilmestynyt Deathloop, joka ilmestyi myös PC:lle. Deathloopissa visuaalisen ilotulituksen ohella etenkin pelattavuus tuntui oikeasti kehittyneen edelliseltä sukupolvelta. Myös viime vuoden puolella ilmestynyt Immortals Fenyx Rising näytti vaikuttavalla tavalla uudelta, vaikka peli ilmestyi samaan aikaan myös edellisen sukupolven alustoille.
Näiden ohella myös esimerkiksi Kena: Bridge of Spirits on etenkin visuaalisesti uuden sukupolven kokemus, vaikka se ei muuten olekaan kivunnut vuoden ylistetyimpien pelin joukkoon.
Muissa peleissä onkin sitten ollut paljon vaihtelua. PS5-käännös ei aina näytä tarkoittavan merkittäviä uudistuksia.
Heikoimmasta päästä oli kauhupeli Maid of Skerin PS5-versio, joka onnistui vain valoefekteillään näyttämään asteen kehittyneemmältä peliltä. Crash Bandicoot 4: It’s About Timen päivitetty versio ei sekään ole mitenkään tajunnanräjäyttävä, vaikka näyttääkin selvästi alkuperäistä versiota komeammalta.
Moninpeliräiskintä Back 4 Blood puolestaan näyttää lähinnä männäsukupolven peliltä, mutta siinä oli tähän mennessä pelaamistani peleistä parhaiten sovellettu DualSense-ohjaimen adaptiivisia liipaisimia. Kuten arviossani kirjoitin, pelin jokainen ase tuntuu oikeasti erilaiselta käyttää.
PS5:n mainio ohjain onkin yhä keskeisimpiä tapoja, joilla konsoli eroaa edeltäjästään. Vielä vuoden jälkeenkin DualSense istuu hyvin kädessä ja sen uusiin ominaisuuksiin ei ole kyllästynyt.
Erityisen mukavaa on ollut takaperin yhteensopivuus, josta ei edellisellä pleikkarisukupolvella saatu nauttia. PS4:lle on vuosien varrella ilmestynyt niin järjetön määrä laadukasta pelattavaa, että niistä kaikista nauttiminen PS5:llä – nopeammilla latausajoilla ehostettuna – on suuri plussa konsolille.
Myös saumaton yhteispeli PS4:n kanssa on hieno lisä, ja olen itsekin pelannut useampaa peliä sellaisen pelikaverin kanssa, jolla on sama peli PS4:llä. Takaperin yhteensopivuus on selvästi asia, jossa Sony on ottanut huomioon pelaajien toiveet ja käyttäjäkokemuksen. Se tuntuu ainakin tässä kohtaa yhdeltä PS5:n tärkeimmistä puolista.
LUE MYÖS: Testasimme PS4:n tehosyöpöt PS5:llä – kaksi ominaisuutta tekevät pelikokemuksesta entistä paremman
Vaikka PS5 on tehokas laatukonsoli, jolla monet pelit tarjoavat jo uuden sukupolven kokemuksia, ei se silti vieläkään ole mikään konsolipelaajan pakko-ostos. Jo yksinoikeuspelien vähäisyys tarkoittaa, että pleikkaripelaajat pärjäävät vielä hyvin vanhemmalla mallilla – etenkin kun hintakaan ei ole pudonnut ja konsolia on yhä vaikea saada.
Tulevaisuus herättää paljon kysymyksiä: Miten korvaamattomaksi PS5 osoittautuu? Kuinka paljon aitoihin yksinoikeuspeleihin jatkossa panostetaan? Tulevatko pelit jatkossa eroamaan toisistaan yhä enemmän alustojen välillä? Ja milloin PS5:n saatavuus viimeinkin saadaan kysynnän tasolle?
Vastauksia näihin kysymyksiin saadaan vielä odotella. Tällä hetkellä PS5 on hieno pelialusta, mutta ei samanlainen virstanpylväs kuin miltä PS4 aikanaan tuntui.
Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/playstation-5-julkaistiin-vuosi-sitten-mitka-ovat-uuden-konsolin-parhaat-pelit-mita-on-jaanyt-kateen/