Arvostelu: Yllättäen julkaistu XCOM: Chimera Squad tekee pesäeroa emosarjaan persoonallisella otteella

Firaxis Games yllättää fanit uudella XCOM-pelillä, jonka pienempi skaala ja persoonallisempi ote tekee selvän pesäeron emopeleihin.

Julkaisupäivä: 24.4.2020
Studio: Firaxis Games
Julkaisija: 2K Games
Saatavilla: PC (Windows)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 21 tuntia

Strategiapeleistään parhaiten tunnettu Firaxis Games onnistui herättämään klassisen XCOM-sarjan eloon vuonna 2012. Studio on sittemmin jatkanut virtuaalisen maanpuolustuskorkeakoulun innovointia erinomaisilla laajennuksilla ja jatko-osilla, joista tuorein kokeilu saapuu markkinoille vaivihkaa julkaistun XCOM: Chimera Squadin muodossa.

Kyseessä ei ole kuitenkaan emosarjan seuraava osa, vaikka peli jatkaa tarinallisesti edellisen XCOM 2: War of the Chosenin jalanjäljissä. Sen sijaan Chimera Squad tarjoaa paljon spesifimmän sivutuotteen, joka keskittyy entistä persoonallisempaan ja taktisempaan kokemukseen. Samalla tekijät mahdollisesti koeajavat joitain toiminnallisuuksia tulevia tuotoksiaan varten.

Chimera Squad hylkääkin pitkälti emopeleistä tutun strategisen puolen lähes kokonaan. Tellus on pelastettu muukalaishallitsijoilta viisi vuotta aiemmin, joten siitä ei tarvitse enää välittää. Toismaailmallisten orjuuttajien ikeestä vapautuneet ihmiset ja muukalaiset pyrkivät sen sijaan elämään sulassa sovussa kokeellisen City 31:n kaduilla, joita valvomaan saapuu pelaajan johtama eliittiryhmä.

Spoilerivaroitus: City 31 ei ole uusi Strömsö.

Pommi-isku vie kaupungin yhteisöllisyyttä ajaneen pormestarin, joten pelaaja saa tehtäväkseen jäljittää terroriteon tekijät. Tämä toteutuu kolmen pienemmän minikampanjan voimin, joissa kussakin jahdataan yhtä kaupungissa toimivaa lahkoa. Järjestyksen voi valita itse, mikä tuo uusintakerroille pientä poikkeavuutta, mutta vanhempien XCOMien kaltaista kokemusta ei kannata odottaa.

Tämä näkyy suoraan strategisen puolen karsinnassa, sillä pelaajan ei tarvitse enää rakentaa uusia tukikohtia tai laajentaa toimialuettaan kartalla. Yhdeksään piiriin jaettu City 31 on alusta lähtien kokonaan käytössä, joskin kullekin alueelle voi lähettää kenttäosaston kasvattamaan viikoittaisen tilipäivän muhkeutta sekä liennyttämään päivittäin kasvavia levottomuuksia. Näiden ohella päästään vielä kehitetään teknologiaa, jolla parantaa oman tiimin selviytymismahdollisuuksia.

Tosin tässä Chimera Squad tekee yhden isoimmista poikkeuksista alkuperäisteoksiin: omat yksiköt eivät saa kuolla.

XCOM-pelisarjan kulmakivenä toimineet pysyvät kuolemat ovat nimittäin kimeeriryhmän kryptonia, joka aiheuttaa tehtävien uudelleenkäynnistyksen. Taustalla on ollut tekijöiden pyrkimys tehdä pelistä asteen lähestyttävämpi ja tuoda sitä kautta uusia faneja pelisarjan pariin. Tämä mahdollistaa samalla asteen persoonallisemmat hahmot, joilla kullakin on omat erikoiskyvyt ja ääninäyttelijät. Yksiköiden välillä on myös jonkin verran keskinäistä sanailua tehtävien aikana, mutta henkilökohtaisesti olisin kuullut sitä roimasti lisää.

Lähestyttävyyttä ei kuitenkaan kannata sekoittaa helppouteen. Veteraanit saavat kyllä edelleen todistaa taitonsa entistä kiihkeämmissä taistoissa, ja kaikkein hulluimmille on tarjolla perinteiset Ironman- ja Hardcore-vaikeustasot ultimaattista kärsimysnäytelmää varten. Virtuaalinen hatunnostoni niille, jotka pelin ne päällä läpäisevät, sillä Chimera Squad on todennäköisesti emopelejä jopa armottomampi kokemus juuri permadeathin puutteen takia.

Kuolema ei ole tosin ainoa muutos tutussa formaatissa, vaan myös taktista puolta on viritelty. Yksittäiset tehtävät eivät ole enää laajoja karttoja, vaan yksittäisiä huoneita, joita on ketjutettu putkeen yhdestä kolmeen. Kompakti koko aiheuttaa sen, että jokainen toiminto on kriittinen, eikä vahinkoihin ole mieluusti varaa. Tätä edesauttaa vuorojärjestelmän muuttaminen yksikkökohtaiseksi, jolloin pelaajan hahmojen ja yksittäisten vihollisten vuorot kentissä ovat ristikkäin.

Jokaisesta huoneesta muodostuukin nopeasti oma pieni pähkinä purtavaksi. Kohdistaako kaiken tulituksen vihollisen tuhovoimaisimpaan yksikköön, vai tiputtaisiko ennemmin vuorojärjestyksessä seuraavana olevan perusjantterin, jolloin omia peräkkäisiä vuoroja olisi useampi putkeen? Vai ammunko sittenkin joukon parantajan, ettei tekemääni vahinkoa mitätöidä kierroksen päätteeksi?

Jos ylipäätään edes osun, sillä tuttuun tapaan kaikesta määräävät prosentit, johon vaikuttavat niin omien tyyppien tarkkuus, käytössä olevat aseet kuin vihollisten suojakerroin.

Pähkäilyä mutkistaa erilaisten vihollistyyppien valtava määrä, joiden erilaiset kombinaatiot hankaloittavat tilannetta entisestään. Onneksi myös pelaajalla on käytössä erilaisia kykyjä, joilla omia yksiköitä voi nostaa vuorojärjestyksessä ylemmäksi ja vaihtoehtoisesti tiputtaa vihollisia taaemmaksi. Näitä voi tosin harvoin käyttää useita kertoja tehtävän aikana, joten niiden käyttöä kannattaa harkita huolella.

Viimeinen uudistus on Breach-mekaniikka, jolla jokainen koitos käynnistetään. Ennen kuhunkin huoneeseen ryntäämistä pelaaja valitsee sisääntuloreitit, jotka antavat erilaisia bonuksia tai rasitteita näistä tuleville hahmoille. Osa reiteistä on lisäksi lukittu varusteiden tai kykyjen taakse. Rynnäkkövaiheessa pelaaja saa yhden ilmaisen vuoron, jonka aikana ampua huoneessa olevia vihollisia tai käyttää hahmon yksilöllisiä taitoja. Myös viholliset ovat tilanteesta riippuen joko yllättyneitä, valmiudessa tai valmiina vastaamaan tuleen, mikä lisää oman taktisen elementin tehtäviin.

Pelin taktinen puoli onkin mielenkiintoinen variaatio tutusta XCOM-toiminnasta, jonka painoarvo nojaa enemmän hahmojen erikoiskykyihin. Se on osaltaan myös paljon pulmavetoisempi, mikä tarkoittaa samalla toistuvaa iterointia kohti oikeaa ratkaisua. Suomeksi sanottuna siis latausrumbaa, jotta päästäisiin optimaaliseen lopputulokseen. Tämä ei toki poikkea välttämättä millään tavalla siitä, miten useat ovat pelanneet varsinaisia XCOM-pelejä, mutta näissä tehtävien kesken jättäminen kesken ja pakeneminen olivat aina vaihtoehto. Chimera Squadissa ei.

Varsinainen pelattavuus on sen sijaan edelleen varsin rautaisaa, joten genren ystävät saavat Chimera Squadista viikoittaisen annoksensa taktisuutta. Ilman suurempaa strategista mittakaavaa huoneiden putsaus saattaa tosin käydä pidemmän päälle toistamaan itseään, joten rynnäköinnin kannattaa tehdä maltillisissa erissä. Eikä pieni odotus välttämättä haittaisi muutenkaan, sillä ensimmäiset päivitykset korjaavat luultavasti pelin lukuisat bugit, joista osa haittaa merkittävästi pelattavuutta kadottamalla muun muassa tiimiläisten varusteita pysyvästi.

Puutteista huolimatta kyseessä on silti tyylillisesti selkeästi erilainen – ja edullisempi – tuotos, joka kokeilee rohkeasti ja osin perin onnistuneesti uusia ratkaisuja tuttuun formaattiin. Chimera Squad ei välttämättä ole Firaxisin onnistunein variaatio XCOMin parissa, mutta se ei missään nimessä ole myöskään huonoin.

XCOM: CHIMERA SQUAD

”Kokeileva XCOM-spinoff keskittyy pelin taktisen puolen hiomiseen vaihtelevin tuloksin.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliarvostelut/arvostelu-yllattaen-julkaistu-xcom-chimera-squad-tekee-pesaeroa-emosarjaan-persoonallisella-otteella/