Arvostelu | Lost Judgment on neljän tähden jatko-osa länsimaissa yhä suositummalle Yakuza-pelisarjalle

Hitaasti lähtevä Lost Judgment on mukaansatempaava jatko-osa vuonna 2019 julkaistulle Yakuza-sivuosalle

Julkaisupäivä: 24.9.2021
Studio: Ryu Ga Gotoku Studio
Julkaisija: SEGA
Saatavilla: PlayStation 4 / 5 (testattu), Xbox Series & Xbox One
Pelaajia: 1, (minipeleissä 1-2)
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: Yli 20 tuntia

Viimeisen parin vuoden aikana myös lännessä vankan fanikunnan vakiinnuttanut Yakuza-pelisarja poikkesi lain paremmalla puolella vuonna 2019 julkaistulla Judgmentilla. Kyseinen sivuosa poikkesi pääsarjan peleistä Japanin alamaailmaan sijoittuvalla etsiväntyöllään, mikä sai myös hieman kuluneen Kamurochon reviirin näyttäytymään uudessa valossa. Syyskuun lopulla ilmestynyt Lost Judgment jatkaa seikkailua melko lailla tutuissa merkeissä, joskin nyt rikoksia päästään ratkomaan myös Kamurochon ulkopuolella.

Pelissä seurataan edellistäkin osaa tähdittänyttä, juristista yksityisetsivän hommiin Takayuki Yagamia, joka pyörittää etsivätoimistoa yhdessä kollegansa, entisen yakuzakonna Masaharu Kaiton kanssa. Yagami ja Kaito päätyvät selvittelemään ahdistelutapausta ja samassa rytäkässä pian myös murhamysteeriä. Jäljet vievät Jokohamassa sijaitsevaan Seiryon kouluun, jossa ilmenevä kiusaamitapaus ajaa lopulta Yagamin ja kumppanit tapahtumasta toiseen.

Kamurochosta Jokohamaan ajauduttuaan merkittävä siivu pelin alkupuolesta vietetään Seriyon oppilaitoksen tiloissa, jossa aika kuluu niin oppilaiden ja henkilökunnan kanssa rupattelulla kuin kiusaajaporukan kurittamisellakin. Noin kymmenisen tuntia kestäneen taipaleen päätteeksi tarina lähtee lopulta kunnolla laukalle, minkä myötä kaupungin muillakin kulmilla alkaa vähitellen sattumaan ja tapahtumaan.

Hahmojen henkilöllisyydet ja taustat esitellään pelaajalle hyvin tarinan varrella. Tämä tekee juonikuvioiden seuraamisesta helppoa, vaikkei ensimmäinen peli olisikaan koluttuna – tai sitten ei aivan tuoreimmassa muistissa, kuten itselläni. Vaikka Lost Judgment toimii siis ihan hyvin myös omana teoksenaan, ei mainion debyyttiosan kokeminen ole tietenkään pahitteeksi.

Kokonaisuutena Lost Judgmentin tarina on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen, vaikkakin parin luvun kohdalla hieman laahaava. Jokseenkin nopeampi rytmitys ei olisi siis ollut ainakaan haitaksi.

Sarjan muiden pelien tapaan myös Lost Judgment nojautuu vahvasti tarinankerrontaan, mikä tarkoittaa suurta dialogin määrää ruudulla. Paikoitellen dialogia virtaa verkkokalvoille siihen malliin, että osa sanomasta voi helposti jäädä kokonaan välistä. Onneksi hahmojen välisiä jutusteluja voi kuitenkin tällä kertaa lukea erillisestä keskustelulogista. Mikäli keskustelun seuraaminen siis herpaantuu, voi ohitetun dialogipätkän palata lukemaan kätevästi pause-valikon kautta.

Ääninäyttely on jälleen valittavissa sekä alkuperäiskielellään japaniksi että englanniksi.

Taistelujärjestelmä on pysytellyt perusmekaniikoiltaan samana kuin mihin Yakuza-sarjan peleissä on totuttu. Yagamilla on tosin käytössään nyt kahden sijaan kolme eri taistelutyyliä, joista kukin soveltuu muita paremmin tiettyyn tilanteeseen. Tuttujen lyönti- ja potkuliikkeiden lisäksi Yagami voi laittaa porukkaa kanveesiin käteen tarttuvalla irtaimistolla, minkä lisäksi omia liikesarjojaan voi laajentaa pelin edetessä kerääntyvillä pisteillä. Taistelun voi jälleen päättää myös näyttävillä erikoishyökkäyksillä EX-mittarin niin salliessa. Katujengiläisten ja opiskelijoiden piekseminen sujuu valtaosan ajastaan kuin tanssi vaikeustasosta riippumatta. Pomovastusten kanssa kättä vääntäessä tilanne kääntyy kuitenkin helposti päälaelleen. Vaikeustasoa voi onneksi tiputtaa pykälää alemmaksi myös aloitetun läpipeluun aikana.

Ensimmäisen Judgmentin tapaan myös jatko-osassa etsivänhommat ovat suuressa roolissa, ellei jopa edeltäjäänsä suuremmassa. Monet pelin tehtävistä koostuvat turpaanvedon lisäksi – tai sen sijaan – tiedonkeruuseen painottuvasta nuuskimisesta, mikä käsittää tilanteesta riippuen esimerkiksi todistusaineiston valokuvailua tai tapaukseen liittyvän henkilön kuulustelua. Välillä päästään toki myös hiippailemaan ja kiipeilemään rikospaikalle tai muulle suljetulle alueelle sekä jahtaamaan epäiltyjä pitkin kaupungin katuja.

Kaupunkimiljööltään Jokohama eroaa sarjan tutusta Kamurochon reviiristä astetta avarammilla, meren lähellä sijaitsevilla ulkoilmaympäristöillään. Useimpiin sisätiloihin pääsee tällä kertaa ilman lataustaukoja ja välimatkat voi taittaa nyt myös skeittilaudan päällä, mikä teki paikasta toiseen kulkemisesta paitsi helppoa myös hauskaa. Kaduilla liikkuminen ei ole silti edelleenkään aivan esteetöntä, sillä sarjan pelejä vaivanneet tekniset ratkaisut, kuten näkymättömät seinät ovat yhä läsnä. Lisäksi kukistetuilla vihollisilla on edelleen pahana tapana kadota kuin tuhka tuuleen.

Musiikilliselta anniltaan Lost Judgment ei ole sieltä mieleenpainuvimmasta päästä. Muutamaa poikkeusta, kuten avausraitaa lukuun ottamatta pelin kappalevalikoima hukkuu valtaosan ajastaan taisteluiden ja muun toiminnan taustalle ajaen siellä kuitenkin asiansa.

Graafiselta ulkoasultaan peli on puolestaan ottanut tuntuvan harppauksen edeltäjästään, ainakin PS5:llä tarkastellessa. Hahmojen kasvot ovat ilmeikkäitä ja tehokkaamman konsoliraudan ansiosta pientäkin ihohuokosta myöten yksityiskohtaisesti mallinnettuja. Myös kaupunkialueilla tuntuu piisaavan nyt aiempaa enemmän eloa. Pelaajalla on myös käytössään kaksi grafiikkatilaa. Näistä Standard-moodi pyrkii pitämään toiminnan ruudunpäivityksen osalta sulavana Resolution Priority -tilan nostaessa nimensä mukaisesti kuvatarkkuuden etusijalle.

Päätehtävien ohella Lost Judgmentilla on tarjota rutkasti sivupuuhasteltavaa, joka vaihtelee virtuaalitodellisuus- ja drone-kisoista sekä koulun tanssikerholla jammailusta pikkurötösten selvittelyyn. Mukaan on sisällytetty jälleen myös liuta Segan omia klassikkopelejä, joista valtaosa on tahkottavissa niille omistetuilla pelihalleilla. Näistä myös päävalikon kautta jo valmiiksi löytyvää Virtua Fighter 5 Final Showdownia, Fighting Vipersia sekä Sonic the Fighteria voi pelata yhdessä kaverin kanssa. Löytyypä Yagamin omasta Kamurochon etsivätoimistosta myös oma Master System -konsoli, joka sisältää pelattavina Alex Kidd in Miracle Worldin ja Enduro Racerin kaltaisia klassikoita.

Tekemistä Lost Judgmentissa siis piisaa yllin kyllin niin pääpelin aikana kuin vielä sen jälkeenkin, ja lisää puuhailtavaa voi odottaa myöhemmin saapuvan lisäsisällön muodossa.

Lost Judgment tarjoilee pitkälti sitä samaa kuin edeltäjänsä, joskin monin paikoin parannellussa paketissa. Uusi Jokohaman rannikkoalue tuo sopivasti vaihtelua Kamurochon ainaisen betoniviidakon rinnalle, minkä ohella monet lisätyt uudistukset – kuten keskustelulogi – tulevat oikeasti tarpeeseen. Kokonaisuutena Lost Judgment ei tyydy olemaan vain edeltäjäänsä parempi, vaan myös yksi parhaimmista Yakuzan maailmaan sijoittuvistä peleistä.

LOST JUDGMENT

”Lost Judgment on hyvin otteessaan pitävä etsiväseikkailu, jonka tarinan etenemiseen olisi saanut laittaa hieman lisäpotkua – varsinkin alkupuolella”.

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliarvostelut/arvostelu-lost-judgment/