Arvostelu | House of Ashes on pätevää kirouskauhua, mutta kunnon pelottelu pelistä puuttuu

Kauhupelisarja The Dark Pictures Anthology on ehtinyt jo kolmanteen osaansa. Tällä kertaa Until Dawnin henkinen seuraaja heittää pelaajan Irakin sodan ja muinaisten kauhujen keskelle.

Julkaisupäivä: 22.10.2021
Studio: Supermassive Games
Julkaisija: Bandai Namco Entertainment
Saatavilla: PC, PS4 & 5 (testattu), Xbox One & Xbox Series X/S
Pelaajia: 1-5
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arviota varten: 7 tuntia

Supermassive Games teki täysosuman vuoden 2014 kauhupelillään Until Dawn, ja on toistanut reseptiään sittemmin jo useampaan kertaan. Pyörää ei keksitä uudelleen myöskään The Dark Pictures Anthologyn tuoreimmassa osassa, mutta se tarjoaa kuitenkin pätevän ja yllättävän toiminnallisen kauhukokemuksen.

Siinä missä Man of Medan (2019) vei meriseikkailulle ja Little Hope (2020) ammensi noitavainoista, löytää House of Ashes kauhunsa sodasta ja muinaisesta historiasta.

Varsinainen tarina sijoittuu Irakin sodan lopulle vuonna 2003, ja keskiössä ovat yhdysvaltalaiset ja irakilaiset sotilaat. Sitä ennen tosin kurkistetaan kauemmas historiaan, yli 4 000 vuoden takaiseen Akkadin imperiumiin. Alkupätkässä nähdään hallitsija Naram-Sin, joka on tuonut jonkin hirveän kirouksen ihmiskunnan vitsaukseksi ja tuominnut valtakuntansa tuhoon.

Arvoituksellisen alun jälkeen tavataan joukko enemmän ja vähemmän kliseisiä sotilashahmoja, jotka lähtevät salatulle tehtävälle etsimään Saddam Husseinin huhuttuja asekätköjä. Paikan päällä syttyy tulitaistelu, maanpinta romahtaa ja molempien puolten sotilaat löytävät itsensä maanalaisesta luolastosta. Siitä kauhut sitten vasta alkavatkin.

House of Ashes on perusteiltaan tuttua Supermassiven tyyliä. Valintoja tehdään, peli pyörii useimmiten kuin animoitu elokuva ja vain välillä ohjastetaan jotakin pelihahmoa suoraan. Until Dawniin verrattuna House of Ashes onkin vielä elokuvallisempi ja pelaaja unohtaa välillä pitää edes ohjainta kädessä – kohtalokkain seurauksin.

Uutta pelissä on vapaiden pelikohtausten kamera, sillä kuvakulmaa voi nyt ensi kertaa ohjata vapaasti. Myös pelin vaikeusastetta on räätälöity siten, että pelaaja voi muokata kokemusta monella tapaa mieleisekseen. Haastetta löytyy jos sitä haluaa, mutta hitaista reflekseistä kärsiviä pelaajia ei enää rangaista niin paljon kuin ennen.

House of Ashes on yllättäen vähemmän kauhua kuin edeltäjänsä, eikä se säikyttele pelaajaa juuri lainkaan. Tarina käynnistyy myös tuskallisen hitaasti, mutta loppua kohden kierroksia nostetaan tehokkaasti ja kaikki huipentuu intensiiviseen viimeiseen tuntiin.

Toiminnallinen painotus kääntyy vähän itseään vastaan, kun niin paljon actionista joutuu kokemaan sivustakatsojana. Kun peli antaa tehtäväksi ”Survive the Assault”, pelaaja tarttuu jännittyneenä ohjaimeen… ja katsoo sitten viisi minuuttia välivideota. Konkreettista pelaamista olisi siis saanut olla enemmän. Ja pelisarjan pakolliset Curator-pätkät myös katkaisevat tarinaa ihan tarpeettomasti.

House of Ashesin tarina on kauhun ja yliluonnollisten juttujen ystäville aika tuttua kauraa, mutta onnistuipa se sentään yllättämään pienesti edes kerran tai pari. Hahmot ovat enimmäkseen pahvisen kliseisiä, mutta jonkinlaista pääroolia näyttelevä Ashley Tisdale ja ksenofobista luutnantti Kolchekia näyttelevä Paul Zinno onnistuvat roolisuorituksillaan saamaan vähän enemmän irti hahmoistaan. Valitettavasti sijoittumisesta sotatantereelle ei lopulta saada ammennettua mitään kovin kiinnostavaa, vaikka peli yrittääkin sanoa jotain siitä, millä perusteella ihmisistä tulee toistensa vihollisia.

House of Ashes on ensimmäinen myös uudelle sukupolvelle julkaistu Dark Picture -peli, ja täytyy sanoa että se myös näyttää valtaosin pirun hyvältä. Pimeissä luolastoissa hiipiessä etenkin pelimaailman tekstuurit ja valoefektit ovat häikäisevän vaikuttavia, mutta valitettavasti hahmojen animaatiot ovat edelleen vähän jäykkiä. Pieniä teknisiä ongelmia tuli myös vastaan, ja yksi bugi joka käytännössä esti etenemisen pelissä.

Ylimalkaan House of Ashes on laadukasta viihdettä, joka pitää hyvin otteessaan ja josta innostuneet voivat nauttia useamman pelikerran verran erilaisia valintoja kokeillen. Se on myös pelisarjansa osa hyvässä ja pahassa: jos aiemmat osat eivät maistuneet, tuskin tämäkään. Ja kauhukonkarien ei kannata odottaa peliltä mitään uutta.

THE DARK PICTURES ANTHOLOGY: HOUSE OF ASHES

”House of Ashes on pätevää kauhuviihdettä, mutta tarinan aineisto haaskataan ja pelaamaan saisi päästä useammin.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/arvostelu-house-of-ashes-on-patevaa-kirouskauhua-irakin-sodan-keskella-mutta-hirveasti-pelattavaa-se-ei-tarjoa/