Arvostelu | Halloween Kills tappaa vain halun nähdä enää ainuttakaan kauhuelokuvasarjan surkeaa jatko-osaa

Vuoden 2018 Halloweenin jatko-osa on sekasotku, joka yrittää sanoa jotain syvällisempää sarjamurhaajasta ja yhteisöstä.

Ensi-ilta: 15.10.2021.
Alkuperäisnimi: Halloween Kills
Ohjaus: David Gordon Green
Käsikirjoitus: Scott Teems & Danny McBride & David Gordon Green
Pääosissa: Jamie Lee Curtis, Judy Greer, Andi Matichak, Will Patton, Thomas Mann ja Anthony Michael Hall
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: K16

Kolme vuotta sitten ilmestynyt lukuisat jatko-osat kokonaan unohtanut Halloween oli jonkin sortin rebootin, jatko-osan ja homagen risteytys. Se oli myös valtaisa pettymys, vaikka palikat paljon parempaan tuotokseen olivat periaatteessa kohdillaan. Nyt ilmestynyt jatko-osa Halloween Kills on hivenen edeltääjänsä parempi, mutta vain Halloween-jatko-osien asteikolla. Slasher-kauhuelokuvana se on todella kaukana genren parhaimmistosta, eikä edes edusta kyseistä alalajia kuin osittain.

Mielipuoli Mike Myers jahtaa ja murhaa jokusen teinin slasher-genren perinteitä kunnioittaen. Halloween Kills yrittää kuitenkin jotain erilaista ja näyttää miten tappajan yli 40 vuoden ajan toistuvasti suorittamat murhat ovat vaikuttaneet Haddonfieldin kaupunkiin ja sen asukkaisiin. Yhteisö on saanut Myersista tarpeekseen ja lähtee joukolla lahtaamaan lahtaajaa.

Edeltäjänsä tavoin myös Halloween Killsin on ohjannut David Gordon Green, joka vastaa myös käsikirjoituksesta yhdessä koomikko Danny McBriden ja Scott Teemsin kanssa. Ykkösosan tavoin leffa on ängetty aivan liian täyteen hahmoja ja sivujuonia, joilla ei ole mitään merkitystä keskiössä olevan tarinan kanssa. Stroden perheen naiset sysätään suurilta osin syrjään, vaikka juuri heihin elokuvan pitäisi murhaajan ohella keskittyä.

Tarina jatkuu suoraan siitä mihin viime kerralla jäätiin. Vuoden 1978 alkuperäiselokuvasta tuttu Laurie Strode (Jamie Lee Curtis) luulee vihdoinkin tappaneensa Myersin. Puukotettu nainen kiikutetaan sairaalaan, jossa hän viettää suurimman ajan elokuvasta. Laurie makaa sängyssä ja selittää silloin tällöin viereisen pedin potilaalle miksei Myersiä voi koskaan nirhata lopullisesti. Mukasyvällistä filosofista pohdintaa pahuudesta joutuu kuuntelemaan vanha tuttu konstaapeli Hawkins (Will Patton).

Jamie Lee Curtis ei saa kovin monta minuuttia ruutuaikaa. Tarpeeksi suuressa roolissa eivät ole myöskään nuoremmat Stroden perheen naiset – Laurien tytär Karen (Judy Greer) ja hänen tyttärensä Allyson (Andi Matichak). Heidän sijaansa elokuva tarjoaa muun muassa tökkiviä takaumia, joiden kautta nykyhetkeen tuodaan tapettavaksi alkuperäisen Halloweenin sivuosahahmoja, joita eivät muista kuin leffasarjan fanit.

Heistä suurimpaan rooliin nousee Anthony Michael Hallin esittämä keski-ikäinen Tommy Doyle, eli pikkupoika jonka lapsenvahtina Laurie oli vuoden 1978 elokuvassa. Tommy pyörittää tukiryhmää niille, jotka aikoinaan selvisivät hengissä Myersin hyökkäyksestä. Ryhmä lietsoo itsensä kunnon raivoon ja yllyttää mukaansa joukon kaupungin asukkaita, jotka eivät enää jaksa Myersin touhuja. Kööri lähtee murhaajan perään, joilloin myös Laurien on liityttävä joukkoon.

Puukotuksen uhri iskee itseensä kipulääkepiikin ja on jälleen valmis kohtaamaan vihollisensa!

Viimeistään tässä vaiheessa leffan typeryys ylittää jonkin rajan, muuttuen myös totaalisen tekopyhäksi kansalaisten ottaessa oikeuden omiin käsiinsä. Dialogi naurattaa väkisinkin hurmoksessa olevan köörin toistellessa ties kuinka monta kertaa leffan mainoslausetta ”Evil dies tonight!”.

Joku ilmoittaa myös, että Myersin kanssa on syytä olla varovainen, sillä onhan hän huippusaalistaja (apex predator).

Ei kai?

Goreen yhdistyy tahaton komedia. Myersin uhriluvun kasvaessa yksi hahmoista toteaa, että Haddonfield ”oli turvallinen paikka, mutta ei ole enää”. Ilmeisesti osa asukkaista on unohtanut murhaajan aiemmat hyökkäykset.

Pikkukaupungissa asuu nykyään muitakin kuin keskiluokkaisia valkoihoisia, ilmeisesti vain siksi, että Myers pääsee murhaamaan mahdollisimman väkivaltaisesti myös vähemmistöryhmien edustajia. Osa nirhauskohtauksista on mukavan ällöttäviä, mutta ei kovin kekseliäitä. Vanha kunnon veitsellä silmään -toimenpide tosin toimii jälleen.

Halloween-elokuvat ovat yleensä sitä parempia, mitä enemmän ne luottavat Myersin ja jahtaamansa Laurien sairaaseen suhteeseen ja keskinäiseen vuorovaikutukseen. Halloween Kills ei näytä Laurieta tai muita Stroden perheen naisia tositoimissa kuin muutaman kerran, vaan yrittää epäonnistuneesti sanoa jotain massahysteriasta ja lynkkausmielialasta. Yhteisö sarjamurhaajan ympärillä ei innosta aiheena. Yksilön kasvu kokemiensa kamaluuksien myötä ja taistelu pahuutta vastaan olisi jälleen huomattavasti kiinnostavampaa.

1970-luvun lopun filmille kuvatun elokuvan värimäärittelyä muistuttava visuaalinen ilme näyttää aivan kamalalta, aivan kuin koko leffa olisi vedetty jonkin Instagram-filtterin läpi. Parasta koko teoksessa on John Carpenterin yhdessä poikansa Cody Carpenterin ja Daniel Davies -kummipoikansa kanssa tekemä soundtrack.

Ohjaaja Greenillä on koko elokuvan vajaan parin tunnin keston ajan älytön kiire hahmokavalkadinsa kanssa. Erityisesti viimeinen vartti etenee kuin pikakelauksella. Leffasta on myöhemmin luvassa pidempi ohjaajan versio, joka julkaistaan Blu-rayna ja vuokrapalveluissa. Se tuskin on elokuvateatteriversiota parempi, ellei Curtisin Laurie ole suuremmassa roolissa.

Veikkaan Stroden suvun naisten pääsevän tositoimiin vasta ensi vuonna trilogian päätösosassa Halloween Ends. Toivottavasti se tekee mitä nimi lupaa, sillä jo Halloween Kills on täysin turha jatko-osa.

HALLOWEEN KILLS

”Halloween Kills on sitä samaa kuin kaikki muutkin Halloween-jatko-osat. Vain kovimmat slasher-fanit saavat jotain irti turhanpäiväisestä elokuvasta.”