Arvostelu: Trover Saves the Universe on hauskin peli aikoihin

Härskiä huumoria, absurdeja tilanteita ja mielenvikaista menoa tarjoava tasoloikinta Trover Saves the Universe on hauskin pelikokemus pitkään aikaan.

Julkaisupäivä: 31.5.2019
Studio: Squanch Games
Julkaisija: Squanch Games
Saatavilla: PC (Windows) & PlayStation PSVR (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 6 tuntia

Viime vuosien parhaimpiin animaatiosarjoihin lukeutuva Rick and Morty saa uuden henkisen sisaruksen pelimaailmasta Squanch Gamesin Trover Saves the Universesta. Sukulaisuus ei tule tosin minään yllätyksenä, sillä molempien tuotosten taustalla vaikuttaa Justin Roiland. Miehen kynä ei ole onneksi tylsistynyt formaatin vaihdoksen myötä, vaan bittimaailman lakeja kannattelevat sama absurdi huumori ja mielenvikainen luovuus, josta kulttisarjakin on tullut tunnetuksi.

Trover Saves the Universe ei aikaile valttikorttinsa esittelemisen kanssa.

Heti käynnistyttyään valtava sininen nokkaeläin Glorkon kidnappaa pelaajan koirat ja tunkee karvaiset voimalähteet silmäreikiinsä voidakseen tuhota universumin. Pian ovella koputtaa voimavauvoja omiin silmäreikiinsä tunkeva Trover, joka on lähetetty hakemaan tuoliin sidottu pelaaja korjaamaan tämän tekemä emämunaus, pelastamaan koirat ja estämään samalla koko maailmankaikkeuden tuho. Jos pelin premissi kuulostaa oudolta, se on koko jutun pointti.

Squanch Gamesin uutukainen tykittää täyslaidallista toisen perään pelaajan suuntaan, eikä otetta hellitetä missään vaiheessa. Yhtymäkohdat Rick and Mortyn suuntaan ovat ilmeiset aina Roilandin ääninäyttelyä myöten, mutta samasta sekopäisestä kerronnasta tai ronskista improvisoinnista ei ole myöskään luovuttu. Tekijät pilailevat häpeilemättä pelien ja pelaajien kustannuksella tarjoten täysin hyödyttömiä valintoja ja keräiltäviä esineitä koluttavaksi, mutta toisin kuin näiden lukuisat esikuvat, Trover Saves the Universe onnistuu tekemään sen hykerryttävän hauskalla tavalla.

Tästä on ennen kaikkea kiittäminen pelin runsasta dialogia, jota on tekijöiden mukaan taltioitu tuotokseen tuntikausien edestä. Pelaajan tekemiset ja tekemättömyys – sekä VR:llä tai ilman pelaaminen – vaikuttavat tilanteissa käytäviin keskusteluihin, jotka vaihtelevat pissa-kakkahuumorista vähän ylevämpään pissa-kakkahuumoriin. Osa kommenteista koettelee varmasti mauttomuuden rajoja, mutta suurimman osan ajasta keskusteluja kuunteli valtava virne naamalla. Piilotettuja helmiä jäi usein myös varta vasten odottamaan pitkittämällä kohtauksia tahallisesti pysymällä paikallaan, jolloin niin vartijoiden fetissit jalan työntämisestä toisen takamukseen kuin parhaat ruokareseptit pääsivät oikeuksiinsa.

Syvempää sanomaa tai sitäkin syvällisempää pelattavuutta ei kannata siis odottaa, vaan homma etenee lähes täysin huumorin voimalla. Pelattavuus on onneksi varsin toimivaa, vaikkakaan ei missään nimessä mitenkään monipuolista. Perinteisen 3D-loikinnan tapaan pelaaja ohjaa Troveria, loikkii tasanteelta toiselle ja hutkii toisinaan ilmestyviä vihollisia, mutta VR-luonteen vuoksi pelaaja itse on sidottu tuolilla istuvaan chairopianiin. Tämä puolestaan liikkuu paikasta toiseen teleportaatioalustoja käyttämällä, joihin Trover pitää ensin juoksuttaa.

Mekaniikka tekee kokemuksesta perinteisestä tasoloikinnasta hivenen poikkeavamman, sillä katselukulma on sidottu aina pelaajaan. Toteutustapa on lisäksi identtinen VR:llä ja ilman, mutta kokemus on huomattavasti nautinnollisempi virtuaaliympäristössä. Tyylikeinon vuoksi toiminta on hivenen aktiivisempaa kuin normaalisti, koska pelaaja joutuu kuikuilemaan kuolleiden kulmien perään ja etsimään parasta kuvakulmaa loikinnalle. Loppua kohden tätä hyödynnetään upeasti yhdistämällä sekä Troverin että pelaajan uniikit kyvyt toisiinsa, mutta näihin pohjautuvaa ongelmanratkontaa olisi saanut mieluusti olla enemmän.

Pelattavuus ei siis nouse missään vaiheessa järin ikimuistoiseksi, mutta onneksi juuri pelin runsas huumori sekä sopiva kesto estävät sitä muuttumasta turruttavaksi. Tekijät ovat lupailleet peliin myös ilmaista lisäsisältöä, joten nähtäväksi jää, keskitytäänkö näissä tuomaan uusia jippoja pelattavuuteen vai tarjoamaan lisää naurettavaa nykyisiin elementteihin nojaten.

Onneksi Trover Saves the Universen päällimmäinen tarkoitus on kuitenkin juuri naurattaa, minkä suhteen se onnistuu vatsalihakset reväyttävän hyvin. Tekijöiden härski huumori ja ronski kielenkäyttö eivät varmasti sovi kaikille, mutta eritoten Rick and Mortyn ystäville kyseessä on hervottoman nautinnollinen ja sopivan pituinen kokemus.

Ja jos totta puhutaan, peleissä saa nykypäivänä nauraa aivan liian vähän.

TROVER SAVES THE UNIVERSE

”Justin Roilandin mielenvikainen mielikuvitus tarjoaa myös pelattavana runsaasti nauruja ja absurdisuutta.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliarvostelut/arvostelu-trover-saves-the-universe-on-hauskin-peli-aikoihin/