Arvostelu | Seuraatko maalin kuivumista vuvuzela huulilla ja vaahtomuovisormi pystyssä? Siinä tapauksessa Port Royale 4 on juuri oikea peli sinulle

Kuka olisikaan uskonut, että automatisaatio rienasi jo siirtomaakauden aikaista kaupankäyntiä?

Julkaisupäivä: 25.9.2020
Studio: Gaming Minds
Julkaisija: Kalypso Media
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 15 tuntia

Näin korona-aikaan koteihimme sulkeutuneina olemme saaneet kiittää logistiikkaa siitä, että koti-ovelle saa tilattua nykypäivänä melkein mitä vain. Toki toimituksissa olisi välillä runsaasti parannettavaa, kun kuuntelee somen tulenkatkuisia valituksia kaupunkien välillä edestakaisin matkaavista paketeista tai ovella kääntymässä käyneistä kuriireista. Vaan asiat voisivat olla aina huonomminkin: Espanjan ja Englannin välinen sota voisi esimerkiksi lakkauttaa toimitukset kokonaan, tai sitten piraatit ryöstää arvokkaan rahdin jo vesillä ollessa.

Uskokaa pois, olen kokenut molemmat.

Saksalaiskehittäjä Gaming Mindsin tuore taloussimulaattori Port Royale 4 palaa vajaa puolisen milleniumia taaksepäin siirtomaakauden varhaisiin vuosisatoihin. Miljöönä toimii lämmin Karibia, jossa neljä suurvaltaa pyrkii haalimaan itselleen lähirannikoiden rikkaudet ja alueen herruuden. Pelaaja pyrkii hyödyntämään tilaisuutta puolestaan värväytymällä yhden siirtomaavallan lipun alle pullistamaan omaa kirstua eskaloituvassa tilanteessa.

Karibiaa lähdetään valloittamaan joko kampanjoin, jolloin merillä seilataan pieniä välitavoitteita suorittaen, tai sitten vapaamuotoisessa hiekkalaatikkotilassa. Neljä eri kampanjaa keskittyvät hieman eri pelin osa-alueisiin ja ovat huomattavasti kohdennetumpia, mutta niiden paikoin tiukat aikarajat tietävät usein myös pelin ennenaikaista päättymistä. Varakuninkaan antamia tehtäviä ei nimittäin saa jättää tekemättä tai muuten touhun joutuu aloittamaan kokonaan alusta. Pahimmassa tapauksessa nämä vaan voivat olla liian myöhäistä toteuttaa.

Pelimuodosta huolimatta varsinainen pelattavuus ei sen sijaan muutu. Valitettavasti Port Royale 4:n mekaniikka ei vaan ole järin syvällinen, tai oikeammin sen oma automaatio tekee pelaamisesta tarpeettoman. Genren perusteita mukaillen ideana on perustaa tuottoisia kauppareittejä, joissa tuotteita ostetaan näitä tuottavista kaupungeista halvalla ja myydään niitä tarvitseviin kaupunkeihin kalliilla. Pelaajan tarkoitus ei ole kuitenkaan mikromanageroida useita laivueita satama kerrallaan yksitellen – mikä on äärimmäisen työlästä ja kannattamatonta – vaan automatisoida kauppareittien välietapeissa tehtävät toimenpiteet. Toisin sanoen osta kaikista satamista halvalla ja myy vastaavasti kalliilla.

Ongelma syntyy siinä, ettei pelaajan tarvitse lähteä sen tarkemmin tutkimaan, mikä kaupunki olisi otollisin ostamisen ja myymisen kannalta. Jos kaupungissa on tehdas, silloin kannattaa ostaa, ja jos ei ole, silloin kannattaa myydä. Tekoäly pitää huolen siitä, ettei kaupatessa ylitetä koskaan asetettua hintaa, joten peliin ei jää pelkoa, että tuotteita myytäisiin tappiolla.

Lopputulos on tylsä automaatio, jossa pelaaja käytännössä nojaa tylsistyneenä kämmentä vasten ja katsoo itsestään nousevaa kassavirtaa. Kun kirstu on riittävän pullea, voi omiin kaupunkeihin harkita joidenkin tuotantolaitosten perustamista, jolloin rahaa virtaa taas entistä enemmän omiin taskuihin. Pelissä on vain harvoja tapauksia, kuten sodat, jotka pakottavat muuttamaan rutiinia ja silloinkin kyse on lähinnä vain kauppareitillä olevien kaupunkien vaihtamista toisiin. Muutoin sitten odotetaan, odotetaan ja vielä vähän odotetaan.

Touhua pyritään varioimaan kaupunginrakentelulla, aarremetsästyksellä ja laivataisteluilla, mutta nämä jäävät muun pelin tapaan joko kovin pinnallisiksi tai hyvin tylsiksi. Tuotantoketjut ovat toki olemassa, mutta koska pelissä jälleen keskitytään hyvin laajan skaalan pelattavuuteen, ei yksittäisten kaupunkien tuotantoketjuihin ole panostettu vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi Ubisoftin Anno-pelisarjassa.

Pelisarjaan ensimmäistä kertaa saapuvat vuoropohjaiset meritaistelut jättävät niin ikään suuhun nuivan maun, vaikka niihin on selkeästi panostettu. Laivat pystyvät vuorollaan ampumaan vain kerran kummaltakin laidalta, jolloin optimaalisin tilanne olisi päästä tyhjentämään molemmat sivut vastustajien paatteihin, mikä tuo oman taktisen lisän toimintaan. Kapteenit haalivat lisäksi erilaisia kykyjä laivueilleen, minkä lisäksi muun muassa miehistön vahvuus ja itse laivatyypit vaikuttavat lopputulokseen. Vaan jälleen kaiken muun lailla touhu tuntuu niin kovin keskinkertaiselta.

Port Royale 4 jääkin monien nimekkäämpien tuotosten jalkoihin, eikä se onnistu tuomaan genreen mitään uutta tai mielekästä. Vaikka suurstrategiat ovat lähtökohtaisesti pelkkää odottelua ja isojen linjojen piirtämistä, jäävät ne saksalaistuotannossa silti liian merkityksettömään rooliin tai täysin automatisaation harteille. Jos omaa kauppaimperiumia on kuitenkin pakko päästä rakentamaan, suosittelen kääntymään moninkertaisesti syvällisemmän ja paremman Anno 1800:n pariin.

PORT ROYALE 4

”Karibian kauppasimulaattori ei tuo genreen mitään uutta tai edes järin hyvää pelattavaa.

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliarvostelut/arvostelu-seuraatko-maalin-kuivumista-vuvuzela-huulilla-ja-vaahtomuovisormi-pystyssa-siina-tapauksessa-port-royale-4-on-juuri-oikea-peli-sinulle/