Arvostelu: Kylmä kosto on yllättävän hyvä Liam Neesonin toimintatrilleriksi

Liam Neesonin tuorein kostotarina lipsahtaa mustan komedian puolelle, joka pelastaa paljon.

Ensi-ilta: 1.3.2019. / Alkuperäisnimi: Cold Pursuit / Ohjaus: Hans Petter Moland / Käsikirjoitus: Frank Baldwin perustuen Kim Fupz Aakesonin käsikirjoittamaan elokuvaan / Pääosissa: Liam Neeson, Tom Bateman, Tom Jackson, Emmy Rossum, Domenick Lombardozzi, Julia Jones, John Doman, Laura Dern / Pituus: 119 minuuttia/ Ikäraja: K16

Aivan liian monta huonoa tai keskinkertaista toiminta- ja kostoelokuvaa tehnyt Liam Neeson voisi ehkä ottaa samanlaisia riskejä rooli- ja elokuvalinnoissaan kuin siviilielämässään. Miehen kertomus tapauksesta, jossa hän vuosikausia sitten halusi tappaa kenet tahansa tummaihoisen miehen oli tietysti aivan hirvittävää luettavaa, mutta myös tyhmänrohkeaa aikana jolloin kohun ja somelynkkauksen saa aikaan huomattavasti pienemmilläkin möläytyksillä.

Neeson kertoi samaistuvansa tämän Kylmä kosto – Cold Pursuit -elokuvan päähenkilöon, Kalliovuorilla Kehoen pikkukylässä asuvaan lumiaurakuski Nels Coxmaniin, jonka poika murhataan. Näyttelijä pyysi sanomisiaan anteeksi jo alkuperäisessä haastattelussa ja tarkensi vielä myöhemmin, ettei todellakaan ole rasisti.

Kohu ehti jo laantua, mutta miehen puheet taisivat vaikuttaa Kylmän koston katsojalukuihin, joka floppasi Yhdysvalloissa pahasti.

Se on vähän sääli, sillä vaikka elokuva onkin todella kaukana mestariteoksesta, niin ainakin se eroaa jonkin verran Neesonin perinteisistä toimintatrillereistä. Hänen hahmonsa on se sama oikeuden omiin käsiinsä ottava jamppa kuin monessa muussakin leffassa, mutta todella kauniisiin vuoristomaisemiin sijoittuva Kylmä kosto yrittää olla edes vähän erilainen elokuva.

Se on kostotarinan ohella myös musta komedia, joka onnistuu naurattamaan useaan otteeseen. Ohjaaja Hans Petter Moland on selvästi halunnut tehdä oman Fargonsa, mutta leffan tunnelma ja tyyli vaihtuu turhan tiuhaan tahtiin. Lopputulos on epätasainen, mutta taatusti herkkua ainakin Neeson-faneille.

Kylmä kosto on jenkkiversio vuoden 2014 Lumiauramies – Kraftidioten -elokuvasta, ja remakeksi harvinaisen onnistunut. Se johtuu taatusti siitä, että Moland ohjasi myös alkuperäisversion.

Ohjaaja on esimerkiksi päättänyt pitää päähenkilön nimen samana, joka on oikea päätös, sillä Coxman kuulostaa perusjenkin korvaan pornotähden nimeltä. Siitä revitään tietysti huumoria, mutta onneksi tarjolla on vähän fiksumpiakin juttuja joille nauraa. Esimerkiksi pojan murhasta vastuussa oleva The Viking -huumeparoni (Tom Bateman) on moderni douppikuningas, kuin risteytys Fifty Shades of Grey -leffojen Christian Greyta ja jonkin sortin self help -gurua, jolla ei ole lainkaan kärsivällisyyttä. Ällöttövän limainen hahmo on parhaimmillaan melko hillitön ilmestys.

Kilpailevan huumekartellin pomo White Bull (Tom Jackson) ja hänen kätyrinsä ovat kaikki tahallisia karrikatyyrejä intiaaneista ja melkoisia sählääjiä. Kaksi kartellia aloittavat sodan, jonka keskellä intiaanipäällikkö toteaa lakoniseen sävyyn ”olisinpa perustanut kasinon kuten veljeni”. Sille ja muille vastaaville möläytyksille ei ainakaan sopivassa mielentilassa voi olla nauramatta.

Kylän kunniakansalaiseksi valittu Coxman ampumassa ihmisiä lähietäisyydeltä katkaistulla haulikolla kasvoihin onnistuu olemaan sekä järkyttävän kammottavaa että hauskaa.

Siinä vaiheessa alkaa hymyilyttää, kun hän käärii ties kuinka monennen uhrinsa kanaverkkoon ja heittää ruumiin vesiputoukseen naama peruslukemilla, mutta ääneen naurattavat varsinkin huumekartellien jäsenet, niin alkuperäisasukkaat kuin valkoihoisetkin, jotka tuntuvat kaikki olevan totaalisen tolloja. Valkokankaalle ilmestyy aina lyhyt kuolinilmoitus jonkun päästessä hengestään, joka loputtomiin toistettuna hihityttää.

Onneksi Kylmä kosto osaa suurimmaksi osaksi nauraa myös itselleen, tekijöiden tietäessä elokuvansa olevan kertakäyttöistä väkivaltaviihdettä ja komediaa. Välillä se kuitenkin unohtuu, tunnelman hyppiessä vakavasta hauskaan turhan vauhdikkaasti. Liian tosissaan tehtyä draamaa olisi voinut saksia pois reippaastikin, sillä kahden tunnin kestossa on ainakin 20 minuuttia liikaa.

Sivuosahahmoja on mukana myös runsaasti, joista ainakin Emmy Rossumin ja John Domanin esittämän kyttäkaksikon ruutuajan olisi voinut leikata minimiin. Erityispisteet menkööt Coxmanin vaimoa näyttelevälle Laura Dernille, jonka roolin kuvauksiin on mennyt korkeintaan muutama päivä. Hahmo nimittäin häviää elokuvasta kokonaan pojan hautajaisten jälkeen. Esimerkillinen tapa napata rahat roolista hömppäelokuvassa!

Neeson on muutamaan otteeseen kertonut lopettavansa toimintaelokuvien tekemisen, vain peruakseen puheitaan myöhemmin. Kylmä kosto on ainakin askel oikeaan suuntaan, vaikka 66-vuotiaalta Neesonilta ja koko elokuvalta tuntuukin loppuvan happi vähän väliä ohuessa vuoristoilmassa.

KYLMÄ KOSTO