Arvostelu: Amazonin minibudjetilla tehty The Vast of Night on yllättäen tämän vuoden parhaita scifi-elokuvia

The Vast of Night kertoo tutun tarinan onnistuneen omaperäisellä tyylillä.

Ohjaaja Andrew Pattersonin debyyttielokuva The Vast of Night keräsi kehuja jo viime vuoden puolella leffafestarikierroksellaan. Suomalaisille elokuvajuhlille minibudjetilla tehty ufo-elokuva ei ehtinyt, mutta nyt se löytyy Amazonin Prime Video -palvelusta. Onneksi, sillä tieteiselokuva on yksi parhaista tämän vuoden puolella julkaistuista leffoista genrestä riippumatta.

1950-luvun New Mexicoon, Cayugan kuvitteelliseen pikkukaupunkiin sijoittuva The Vast of Night ammentaa tuon vuosikymmenen b-luokan scifi-leffoista, mutta ei ole tyyliltään pastissi. Sen juonesta ei löydy oikeastaan ainuttakaan omaperäistä ideaa, mutta silti teos toimii kaikilla tasoilla. Ohjaaja Patterson esittelee kaiken osaamansa, mutta elokuva ei missään vaiheessa tunnu briljeeraamiselta. Se on myös paljon muutakin kuin scifiä, mutta siitäkin huolimatta paketti pysyy kasassa.

Syy miksi sen sataan kertaan kerrottu tarina taivaalla lentävistä tunnistamattomista esineistä toimii on simppeli – Patterson pakottaa katsojan keskittymään elokuvaan. Ensiminuuteista alkaen tuntuu siltä, että jokin tärkeä asia ehtii vilahtaa ohi, jos vaikka vilkaisee sekunninkin verran kelloa. Vaikka elokuva nappaakin aineksensa muukalais-invaasio-genrestä, niin se tekee sen täysin vakavalla naamalla.

Silti The Vast of Night esitetään ikään kuin Twilight Zonea muistuttavan tv-sarjan jaksona, sen sukeltaessa alussa mustavalkotelevisiossa pyörivän Paradox Theater -sarjan sisälle. Leffan sisältö on tuttua, mutta sen tyyli täysin ohjaajan oma. Harvoin tulee nähtyä visuaalisesti näin omaperäistä debyyttiohjausta.

Tarina kerrotaan nuoren radiojuontaja Everettin (Jake Horowitz) ja vielä nuoremman puhelinvaihteen hoitajana työskentelevän Fayn (Sierra McCormick) kautta. Suurin osa pikkukaupungin asukkaista on katsomassa koripallo-ottelua, jonka aikana Everett ja Fay päätyvät kahdestaan selvittämään mysteeriä. Puhelinlinjoilta kuuluu outo ääni, kuin jonkinlainen signaali, joka häiritsee myös radiolähetystä ja saa sähkölaitteet toimimaan omituisesti. Everett päättää soittaa mystisen ääneen suorassa lähetyksessä kuulijoilleen, jonka jälkeen asiat muuttuvat yhä omituisemmiksi.

Patterson saa katsojan kaiken huomion muun muassa useiden pitkien ottojen ja kekseliäiden kamera-ajojen avulla. Välillä kuva menee kokonaan mustaksi, antaen upeasti suunnitellulle ääniraidalle ja katsojan mielikuvitukselle tilaa. Dialogi on varsinkin alkupuolella melkoista konekivääripapatusta, jossa hahmot puhuvat päällekkäin ja keskeyttävät toisiaan. Osa höpötyksestä menee taatusti ohi, mutta se ei haittaa. Epäselvä puhe on jotain mitä 1950-luvun tuotoksissa ei olisi voitu kuulla. Elokuvan äänimaailmasta tulee alussa mieleen Robert Altmanin vuoden 1970 uraauurtava McCabe & Mrs. Miller -lännenelokuva. Soundimaailma on niin tärkeässä osassa, että suosittelen katsomaan elokuvan kuulokkeet päässä, jos et omista erinomaista äänentoistojärjestelmää.

James Montaguen ja Craig W. Sangerin käsikirjoitus keskittyy oikeastaan vain siihen, miten mahdollinen taivaalta saapuva uhka vaikuttaa ihmisiin, eikä itse vierailijoihin. Kyseessä on taatusti myös pikkubudjetin asettamat rajat, mutta voihan perhana miten hyvin tyyli toimiikaan. Elokuva laittaa katsojan mielikuvituksen laukkaamaan vauhdilla, jopa niin lujaa, että toisella katsomiskerralla huomasin, ettei mukana ollutkaan muutamaa juttua, jotka luulin nähneeni.

Leffassa on useita todella pitkia yhden oton kohtauksia, joissa ei leikata lainkaan kuvasta toiseen. Niihin ei oikeastaan kiinnitä edes huomiota tarinan imaistessa täysillä mukaansa. Kaiken teknisen taituruuden huomaa vasta katsoessa leffan uudelleen. Mukana on vain yksi jumalattoman pitkä kamera-ajo, joka on tahallisesti melkoista kikkailua, mutta sekään ei ole pelkkää elvistelyä, vaan kuljettaa kertomusta eteenpäin.

Pikkubudjetilla tehty elokuva on juuri sopivalla tavalla haastava. Sen paranoidi tunnelma tuntuu kiehtovalla tavalla mukavalta ja vie väkisinkin mukanaan. Enpä muista milloin viimeksi olisi tullut vastaan elokuva, joka tuli katsottua saman tien uudestaan.

The Vast of Night on Netflixin The Platformin ohella parasta tähän mennessä tänä vuonna nähtyä scifiä. Se sai ensi-iltansa Amazonin Prime Video -palvelussa viime perjantaina 29. toukokuuta.

THE VAST OF NIGHT