Arvostelu: Lars von Trierin kohua herättänyt The House That Jack Built on oksettavan väkivaltainen, mutta mainettaan paljon parempi sarjamurhaajaelokuva

Ohjaaja Lars von Trier tarjoaa jälleen oman pahan olonsa elokuvan muodossa, jonka sairas ääriväkivalta menee mustan komedian puolelle.

Ensi-ilta: 8.3.2019. / Alkuperäisnimi: The House That Jack Built / Ohjaus: Lars von Trier / Käsikirjoitus: Jenle Hallund, Lars von Trier / Pääosissa: Matt Dillon, Bruno Ganz, Uma Thurman / Pituus: 153 minuuttia / Ikäraja: K18

Ensin itsestäänselvyydet: jos et ole pitänyt ohjaaja Lars von Trierin aiemmista teoksista, niin et taatusti pidä The House That Jack Built -sarjamurhaajaelokuvastakaan. Se taitaa olla tanskalaisohjaajan provokatiivisin tekele, jonka ainoa tarkoitus on tökkiä kepillä ja antaa samalla jopa liiankin helppo mahdollisuus haukkua ohjaaja ja taiteensa alimpaan helvettiin.

Von Trier purkaa tietysti elokuvallaan jälleen julkisesti omaa pahaa oloaan, kuitenkin nauraen samalla itselleen ja mahdollimman sairaalle taideteokselleen. Matt Dillonin nerokkaasti esittämä Jack-sarjamurhaaja ei ole ohjaajan alter ego, kuten moni on väittänyt. Masentunut ja alkoholiongelmasta kärsivä von Trier tekee julmetun sadistisia elokuvia, mutta se ei tee hänestä itsestään psykopaattia. Yhteistä ohjaajalle ja murhansa taiteeksi kuvittelevalle kahjolle on vain se, että molempien on pakko ilmaista itseään taiteen kautta – elokuvantekijällä ja murhaajalla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Täynnä vertauskuvia oleva kertomus on kokonaisuutena silti tietyllä tavalla ohjaaja itse, elokuvan muotoon muutettu mies nimeltä Lars von Trier, moniongelmainen ihminen, joka näyttää katsojille itseinhonsa ja -ironiansa. Ohjaaja vaikuttaa vain haluavansa saada paskaa niskaansa näyttämällä Dillonin ampumassa pikkulapsia kiväärillä päähän ja leikkaamassa naisen rintaa irti. Keskustelua saisi herätettyä helpomminkin, mutta näillä keinoin se on varmaa.

The House That Jack Built on hetkittäin todella hankalaa katsottavaa, jonka kamaluuksiin huomasin reagoivani nauramalla. Se on tutkitusti ihmiselle luonnollinen reaktio johonkin liian pelottavaan tai väkivaltaiseen. Silti väitän pitkän pohdinnan jälkeen elokuvan olevan osittain musta komedia, joka nauraa myös omille mukafiksuille mietteilleen ja pohdinnoilleen, joita ei kannata ottaa kovin tosissaan.

Dillonin esittämä naisia tappava Jack luulee olevansa paljon viisaampi kuin onkaan, jonka johdosta elokuvan mietinnät eivät myöskään ole minkään neron syvällisiä ajatuskulkuja. Jack käy dialogia pari viikkoa sitten kuolleen konkarinäyttelijä Bruno Ganzin esittämän Vergen kanssa, joka on Jackin omatunto.

Keskustelut poukkoilevat aiheesta toiseen, keskittyen kuitenkin eniten Jackin tekoihin. Verge on tietysti Danten Jumalaisen näytelmän Vergilius, joka kulkee Jackin kanssa läpi tämän elämän, vertauskuvallisen ja ehkä osittain todellisenkin helvetin. Viimeistään tämän tajutessa ymmärtää myös, ettei von Trier voi olla täysin vakavissaan teoksensa kanssa.

Suomessa nyt laajempaan levitykseen tuleva elokuva on sama sensuroimaton versio kuin Cannesin elokuvajuhlilla viime keväänä ja Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla viime syksynä nähty. Ainakin Yhdysvalloissa elokuvasta tuotiin teattereihin leikattu, R-merkinnällä varustettu versio, joka vastaa suunnilleen Suomen K16-ikärajaa.

Useat molemmat versiot nähneet ovat kertoneet pätkityn elokuvan olevan kammottavampi, koska se ei näytä överiksi vedettyjä väkivallantekoja yksityiskohtaisesti, vaan antaa katsojan kuvitella mitä oikein tapahtuu. Sellaisenaan elokuvasta katoaa ilmeisesti huumori kokonaan.

Von Trier haluaa näyttää ja sanoa puistattavan ällöttäviä asioita, mutta ohjauksen, kuvauksen, leikkauksen ja näyttelemisen puolesta The House That Jack Built on asiansa osaavien ammattilaisten työtä, taitavasti tehty elokuva, joka ansaitsee ainakin neljä tähteä. En silti suosittele tätä kuin von Trierin faneille ja niille, joita kiinnostaa nähdä mistä kaikki kohu ja vihainen kritiikki johtuu.

THE HOUSE THAT JACK BUILT

”The House That Jack Built on mainettaan paljon parempi elokuva, vaikka sen katsomisesta tulee taatusti paha olo”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/elokuvat/elokuva-arvostelut/arvostelu-lars-von-trierin-kohua-herattanyt-the-house-that-jack-built-on-oksettavan-vakivaltainen-mutta-mainettaan-paljon-parempi-sarjamurhaajaelokuva/