Capcom jatkaa uusioversioiden parissa Resident Evil -sarjan seuraavalla osalla, joka ei ole aivan yhtä aukoton päivitys nykyaikaan kuin erinomainen Resident Evil 2.
Julkaisupäivä: 3.4.2020
Studio: Capcom
Julkaisija: Capcom
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1-5
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 10 tuntia
Capcom on onnistuneesti herättänyt ikonisen kauhupelisarja Resident Evilin uudestaan eloon. Uutta aaltoa ovat edustaneet niin pelisarjaa eteenpäin vienyt seitsemäs osa kuin alkuperäisten klassikoiden uusioversiot, joista vuonna 1999 julkaistu Resident Evil 3: Nemesis sai viimeisimmän kasteen. Valitettavasti toimitus ei ole tällä kertaa aivan samanlainen nappisuoritus kuin Resident Evil 2:n uusioversio.
LUE MYÖS: Arvostelu: Viiden tähden Resident Evil 2 sai viiden tähden uudelleenjulkaisun
Perustukset ovat onneksi edelleen vankalla pohjalla. Pelimoottorina hyrrää sama Resident Evil 7:ssä debytoinut RE Engine, joka päivittää parin vuosikymmenen takaisen selviytymiskauhun nykypäivään niin visuaalisesti kuin pelattavuudeltaan. Kiinteät kuvakulmat ja tankkerin kankeudella liikkuvat hahmot on jätetty suosiolla viime vuosituhannelle, ja tilalle on rakennettu moderni kolmannen persoonan toimintapeli. Valitettavasti alkuperäisen putkimaisuudesta ei ole luovuttu, mikä haittaa hivenen, kun tapahtumat laajentuvat Raccoon Cityn kaduille.
LUE MYÖS: Arvostelu: Resident Evil 7 on viiden tähden mestariteos – ja helvetin pelottava sellainen
Resident Evil 3 sijoittuu ajallisesti suunnilleen rinnakkain RE2:n kanssa, mutta seuraa tapahtumia toisten hahmojen silmin. Alkuperäisestä Ressusta palaava Jill Valentine ja kolmannessa osassa esiteltävä Carlos Oliveira ovat saapuneet Raccoon Cityyn eri syistä, mutta näiden polut kohtaavat, kun zombiepidemia räjähtää kaupungissa käsiin. Kolmiodraaman puuttuvan rattaan täyttää Valentineen päin lääpällään oleva bioase Nemesis, joka jahtaa kohdettaan häpeilemättömän stalkerin lailla herkeämättä läpi tuhotun kaupungin.
Aiemman osan vaihdeltavan päähenkilön sijaan RE3:n juoni kulkee jokaisella peluukerralla aina samaa reittiä pitkin ja hahmoa vaihdetaan ainoastaan juonen edellyttämissä kohdissa. Alkuperäisteoksessa tarina ja loppu vaihtelivat sen mukaan, miten pelaajat tietyissä kohdissa valitsivat, mutta uusioversiossa tästä on luovuttu kokonaan. Samalla kumitusliikkeellä pelistä ovat kadonneet myös muutamat pelattavat alueet sekä jokseenkin kaikki pähkinät, minkä johdosta kokemus on paljon suoraviivaisempi – ja lyhyempi – kuin edellinen uusioversio tai alkuperäisteos. Oma neitseellinen läpipeluu kesti noin 4,5 tuntia.
Toki ylimääräiset vaikeustasot, haasteet ja kerättävät tarjoavat lisäpelattavaa myös tuleville peluukerroille, mutta kokemus tuntuu silti hivenen hätiköidyltä ja jättää nälkäiseksi.
Suoraviivaisuus korostuu entisestään alkuperäisteoksen toiminnallisemmalla otteella, jossa piinaava jännitys on korvattu useammilla zombeilla ja pomotaistelulla sekä siten runsaslukuisemmalla ammusmäärällä. Edellisosan miellyttävä tasapaino tunnelmoinnin ja räjähtävän paniikin välillä on poissa, vaikka pelaajaa jahtaava Nemesis on varsinkin alkupuolella peliä ahdistava tuttavuus. Tunnelma valitettavasti katoaa loppua kohden, kun kokemus siirtyy yhä pienempään ja purkitetumpaan tilaan.
Muutos ei välttämättä ole suoranaisesti huono, mutta sen myötä Resident Evil 3 on selkeästi erilaisempi kokemus kuin edeltäjänsä. Henkilökohtaisesti ahdistun mieluummin mielikuvitukseni synkimmistä sopukoista ryömiville kuvitelluille kauhuille kuin kohtaan peräjälkeen alati kestävämpiä mutantteja, jotka vaativat ainoastaan asteen pahemman luotimyrkytyksen. Valitettavasti suurta innostusta ei aiheuta myöskään RE3:n tarina, joka keskittyy lähinnä pääkaksikon pakoon kaupungista ilman sen kummempaa mysteeriä tai taustojen avaamista.
Lyhyenlännän kampanjan kylkeen on pultattu erillinen Resident Evil Resistance -moninpeli, joka lainaa Dead by Daylightin hengessä asymmetrisen pelimuodon ja usuttaa neljä selviytyjää viidennen pelaajan manipuloimaan kuolonsokkeloon. Selviytyjät pyrkivät yksinkertaisesti pakenemaan kolmen tason läpi keräämällä esineitä ja aktivoimalla näyttöpäätteitä aikarajan puitteissa, kun taas näitä valvontakameroiden kautta piinaava neropatti pyrkii estämään etenemisen erilaisten ansojen ja zombien avulla.
Ideatasolla moninpeli kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta käytännön toteutus kaatuu muun muassa kankeisiin kontrolleihin sekä epätasapainoisiin hahmoihin. Tämän tuntuu havainneen myös pelaajat, sillä matseja saattaa joutua etsimään pahimmillaan kymmeniä minuutteja. Löytäessäänkin valtaosa matseista pelataan Umbrella-perustaja Spenceriä vastaan, jonka kyvyt ovat niin räikeän ylivoimaiset, ettei niitä vastaan tunnu pärjäävän edes kokeneiden pelaajien keskuudessa.
Luonnolliseen tapaan kullakin yksilöllisellä hahmolla on avattavana liuta erilaisia kykyjä ja varusteita, joilla selviytymistä – tai piinaamista – voi tehostaa. Näitä saadaan ostettavista arkuista, joihin tuhlattavaa valuuttaa kerätään matseja pelaamalla. Pelimuodon pitkäikäisyys tuntuu jo tosin saavuttaneen päätepisteensä, joten pelkästään moninpelin osalta RE3:a ei voi suositella.
Ja vaikka varsinainen emopelikään ei yllä täyteen napakymppiin, edustaa Resident Evil 3 Remake silti uusioversioiden parempaa puolta. Sen aavistuksen hätiköidyltä tuntuneet ratkaisut ovat toivottavasti vain väliaikainen lapsus, joka korjataan jo heti seuraavaan vääjäämättä tulevaan uusioversioon pelisarjan jäljellä olevista osista.
RESIDENT EVIL 3 REMAKE
”Paluu Raccoon Cityyn ei ole aivan niin pitkä tai onnistunut kuin olisi toivonut.”
Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliarvostelut/arvostelu-resident-evil-3-remake-ei-ylla-edeltajansa-tasolle-liika-suoraviivaisuus-ja-hatikointi-laskevat-arvosanaa/