Arvostelu: Visuaalisesti uskomaton 11-11: Memories Retold on sotapeli, joka saa silmäkulmat kostumaan

Ensimmäisen maailmansodan keskelle sijoittuvassa 11-11: Memories Retoldissa kaksi sotilasta, kanadalainen ja saksalainen, kohtaavat keskellä taistelutannerta. Tästä avautuva tarina tarjoaa peleille harvinaisen ikkunan sodan inhimilliseen hintaan.

Julkaisupäivä: julkaistu / Kehittäjä: DigixArt Studio, Aardman Animations / Julkaisija: Bandai Namco Entertainment Europe / Testattu: PlayStation 4 Pro / Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One, PC / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 12 / Peliä pelattu arvostelua varten: n. 5 tuntia (reipas läpipeluu)

Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä tuli viikko sitten, 11.11.2018, kuluneeksi 100 vuotta. Aselevon muistopäivänä on monissa maissa tapana kantaa punaista unikkoa, ja päivä tunnetaankin kansankielisesti unikonpäivänä. Nämä punaiset kukat kukoistivat sodan verisimmillä taistelukentillä, ilmeisesti siksi, että ei-kenenkään-maalle kuolleiden ruumiit pitivät maaperän ravinteikkaana. Monissa lähteissä on kerrottu, kuinka sotilaat huomasivat unikoiden nousseen keväällä juuri niille paikoille, joilla toverit olivat kaatuneet.

Opin tämän äskettäin ilmestyneestä pelistä 11-11: Memories Retold, jossa pääsin saksalaisen sotilaan saappaissa astelemaan linjojen välisellä joutomaalla, punaisten kukkien peittäessä ruumiita. Tämä oli yksi pelin mieleenpainuvimmista hetkistä, mutta ei edes raskaimmasta päästä.

Heti alkuun on todettava, että Memories Retoldia on vähän hankala arvostella pelinä, vaikkei se mikään interaktiivinen elokuvakaan ole. Vaikuttava peli sisältää kevyttä ongelmanratkontaa, vaihtelevan avoimia peliympäristöjä, pieniä tehtäviä ja keräiltäviä esineitä, joten kiistatta kyse on digitaalisesta pelistä. Silti sen kokee ensisijaisesti tarinana, johon uppoutuu ja jonka visuaalista kauneutta tuijottaa usein leuka lattiassa.

11-11: Memories Retold näyttää poskettoman upealta ja etenkin ainutlaatuiselta. Muun muassa Wallace ja Gromit -animaatioista tunnettu Aardman Studios on ollut mukana toteuttamassa peliä, jossa sekä välivideot että itse pelimaailma näyttävät elävältä öljyvärimaalaukselta. Tämän ansiosta paitsi maailma, myös hahmojen kasvot ovat utuiset ja epäselvät, niin kuin haalistuneet muistot, joihin nimessäkin viitataan.

Memories Retold on kertomus kahdesta sotilaasta, kanadalaisesta Harrysta (Elijah Wood) ja saksalaisesta Kurtista (Sebastian Koch), jotka värväytyvät suuren sotaan samana päivänä, tasan kaksi vuotta ennen rauhaa. Valokuvaaja Harry haluaa tehdä univormullaan vaikutuksen valokuvausliikkeen Juliaan, eikä tiedä yhtään mihin on ryhtymässä. Insinööri Kurt taas lähtee jäljittämään sodassa kadonnutta poikaansa Maxia.

Kumpikin päähahmoista on tavallaan ulkopuolinen sodasta, eikä vihollista vastaan taisteleminen ole heidän varsinainen motiivinsa. Pian molemmat kuitenkin ajautuvat keskelle taistelua samalla rintamalla, Vimyn harjanteen vastakkaisilla puolilla. Hyökkäyksen alkaessa kaksikko kohtaa, ja heidän kohtalonsa kietoutuvat yllättävällä tavalla toisiinsa.

Pelillisesti Memories Retold on pohjimmiltaan tarinapeli, jossa tärkeintä ovat pelaajan valinnat, sekä pakollisten ja valinnaisten tekojen kautta avautuva kertomus. Pelaajalla on valta vaikuttaa tarinan suuntaan, mutta valinnat on usein tehtävä nopeasti, tietämättä kaikkia seurauksia. Kertomus etenee kohtauksissa, ja kaikista niistä löytyy myös keräiltäviä esineitä, jotka avaavat taustatietoja antavia valokuvia ja pari videotakin (joita en saanut avattua).

Pelaaja vuorottelee Harryn ja Kurtin rooleissa, välillä myös vapaasti, ja Harryn saappaissa pääsee myös kokeilemaan taitojaan sotakuvaajana. Polveileva tarina kulkee kuuluisilta rintamilta nälkää näkevien siviilien ja sotavankien keskuuteen, kunnes kaikki päättyy 11.11.1918. Mitä sitten tapahtuu, on pelaajasta kiinni, mutta mistään yhdestä yksinkertaisesta joko tai -valinnasta ei ole kysymys.

Memories Retold toimii enimmäkseen hyvin, vaikka pieniä bugeja löytyykin esimerkiksi grafiikoista ja tekstityksistä. Ohjausjärjestelmä on erittäin yksinkertainen, eikä pelissä käytännössä tarvitse kuin ohjainsauvoja ja neljää nappia. Pienet ongelmat, turhan lyhyet kohtaukset ja lopulta aika rajallinen pelisisältö eivät kuitenkaan paljon arvosanaa pudota, sillä tärkeintä on, että Memories Retoldin tarina pitää otteessaan. Se on emotionaalisesti sykähdyttävä kokemus, joka tarjoaa monta upeaa hetkeä.

Memories Retoldissa parhaimpia puolia on, että se näyttää sodan molemmilta puolilta, ja osoittaa, kuinka vihollinen ei ole mikään absoluuttinen paha, vaan olosuhteiden uhri. Jokainen sotilas on vihollinen vastapuolelle, mutta kuten historia on osoittaut, sopivissa olosuhteissa ja sopivana hetkenä he voivat jopa taistelun keskellä nähdä toisensa ihmisinä.

Tämä inhimillistävä viesti on tärkeä ja voimakas – ihmisyys, elämän ja kuoleman kysymykset, rakkaus ja perhe yhdistävät kaikkia. Sodan poliittinen tausta ja suuret kuviot pysyvät kaukaisina siitä juoksuhautojen synkästä todellisuudesta, jossa sotilaat viettivät vuosia vuoroin odottaen, kuollen ja odottaen.

Memories Retold inhimillistää sotilaita myös eläinten avulla, mikä on herättänyt huomiota pelimediassa jo ennalta. Harry ja Kurt löytävät omat lemmikkinsä sodan keskeltä, kyyhkyn ja kissan, joilla pääsee myös pelaamaan.

Nämä ovat omalla tavallaan pelin vaikuttavimpia hetkiä, sillä kun Vimyn taistelun keskellä siirtyy yhtäkkiä kissan näkökulmaan, ja ainoa motiivi onkin saada lintu pyydystettyä, muuttuu perspektiivi hyvin kouriintuntuvasti. Ihmiset taistelevat ympärillä, mutta se on heidän maailmansa, heidän taistelunsa. Luonto jatkaa kulkuaan, kuten haudoilla kasvavat unikotkin osoittavat.

”Kun muutut eläimeksi, elämänkatsomuksesi muuttuu, koska eläimillä ei ole valtioita”, kuten pelin pääkehittäjä Joan Fanise kertoi ennakkoon Polygonin haastattelussa.

Eläimet ovat kuitenkin myös sodan uhreja, ja kahdessa kohtauksessa niitä myös autetaan vaarasta. Kurtin empaattinen persoona avautuu uudella tapaa, kun hän lähtee pelastamaan kissaa kaasuhyökkäyksen keskellä.

Peli on lisäksi poikkeuksellisesti omistettu paitsi sodassa kuolleille ihmisille, myös eläimille. Lopputekstien lomaan kehittäjät ovat myös laittaneet henkilökohtaisia omistuksiaan edesmenneille sukulaisille ja läheisille, mikä alleviivaa yhtä pelin keskeistä viestiä: sota koskettaa lukemattomia ihmisiä vielä sata vuotta päättymisensä jälkeenkin.

11-11: Memories Retold on niitä yhä harvinaisia sotapelejä, joissa taistelu ja siihen liittyvät mekaniikat eivät ole pääosassa. Pelaaja ei ammu laukaustakaan, eikä kuolemiakaan juuri nähdä, mutta samalla se on paljon todellisempi kuin realistisilla grafiikoilla ja autenttisilla aseilla ratsastavat, miljoonabudjetin sotaräiskinnät. Memories Retold ei oikeastaan olekaan sotapeli, vaan peli sodasta.

Ei ole mikään ihme, että peli sai juuri ehdokkuuden The Game Awards -gaalassa, vaikuttamaan pyrkivien pelien Games for Impact -sarjassa. Voi vain toivoa, että 11-11: Memories Retold saa ehdokkuuksien, palkintojen ja kehuvien arvioiden myötä lisähuomiota, sillä taiteellisesti kunnianhimoisena indiepelinä sillä on riski jäädä hyvin marginaaliseksi peliksi.

Memories Retoldiin on saatavilla myös kahdesta sodan keskelle joutuvasta lapsesta kertova War Child -laajennus. Nimensä mukaisesti lisäosan kaikki tuotot menevät War Child -hyväntekeväisyysjärjestölle.

11-11: MEMORIES RETOLD

”Kaunis, koskettava ja ainutlaatuinen sotapeli, joka ei viihteellistä kuolemaa ja kärsimystä.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/arvostelu-11-11-memories-retold/