Jos luet tänä vuonna yhden peliaiheisen kirjan, olkoon se Jason Schreierin Press Reset.
Pelialan harvoihin tutkiviin journalisteihin lukeutuva Jason Schreier on luultavasti kaikille vähänkään pelimediaa seuraaville henkilöille ainakin välillisesti tuttu. Nykyinen Bloombergin toimittaja on paljastanut vuosien varrella muun muassa Rockstar Gamesin ja Naughty Dogin myrkyllisiä crunch-kulttuureja ja raottanut sitä kautta pelaajille pelinkehityksen rumempaa puolta. Samaa teemaa jatketaan myös miehen toisessa tietokirjassa, Press Reset: Ruin and Recovery in Video Game Industry, jossa tarkastellaan epävakaata alaa ja sen vaikutuksia pelintekijöihin.
Siinä, missä Schreierin erinomainen Blood, Sweat, and Pixels (2017) käsitteli pelinkehityksen vaikeutta yksittäisten hittipelien kautta, Press Reset ottaa tarkasteltavaksi kokonaisia studioita. Tai tarkemmin ottaen: edesmenneitä studioita. Peliala etenkin rapakon takana on tunnettu epävakaudestaan ja miltei yhtäjaksoisista irtisanomisista, jotka ovat alkaneet valloittaa myös suomalaisenkin pelimedian uutispalstoja. Studioiden kuolemat ja uusien syntyminen ei ole uutta, mutta niitä lukiessa tulee harvoin ajatelleeksi niiden inhimillisiä vaikutuksia.
Juuri ihmiset nostetaan Press Resetissä valokeilaan. Schreier kertoo kourallisen eri studioiden tarinoita näissä työskennelleiden ihmisten kautta ja kuvaa tarkasti, mitkä tekijät ajoivat tunnetut studiot ahdinkoon ja lopulta pahimmillaan satojen työntekijöiden irtisanomiseen. Näiden tarinoiden kautta paljastuu samalla muita haitallisia pelialan lieveilmiöitä, jotka kuluttavat ennen pitkään työntekijänsä loppuun rakastamaltaan alalta. Press Reset onkin pitkälti hyvin karua luettavaa pelinkehityksen järjettömyydestä, mutta Schreierin eläväinen, informatiivinen ja toisinaan hauskakin kielenkäyttö pitää lukijansa koukussa.
Kirja kysyykin toistuvasti, mikä saa kehittäjät pysymään pelialalla, ja sivu sivun perään siihen on yhä vaikeampi vastata järjellä. Intohimo ja rakkauskaan eivät kestä rääkkiä loputtomiin.
Press Reset onkin selkeän antagonistinen kirja, jossa ”hyviksiä ja pahiksia” ei ole vaikea erottaa toisistaan. Schreier on työntekijöiden puolella ja osoittaa syyttävän sormensa rahanahneisiin julkaisijoihin. Pelaajat ovat aina rakastaneet vihata EA:ta, 2K:ta, Disneyta ja muita suurempia julkaisijoita, joita vastaan kirja antaa lisää ammuksia. Opuksessa käydään läpi muun muassa Irrational Gamesin (BioShock), 2K Marinin (BioShock 2) ja Visceral Games (Dead Space) monet yllättäneet kaatumiset ja seurataan Warren Spectorin (System Shock, Deus Ex) kaltaisten legendojen taivalta studiosta ja projektista toiseen.
Kaikkia yhdistää kuitenkin pitkälti samat ongelmat, joissa kvartaaleja tuijottavat pukumiehet sanelevat realiteeteista välittämättä uusia ehtoja kehittäjille. Jälkeenpäin sitten ihmetellään, kun asiat eivät toimineetkaan ja suljetaan studio. Julkaisijoiden ohella Schreier nostaa esille myös kulttijohtajuuden vaarat Irrational Gamesia johtaneen Ken Levinen kautta tai hakoteillä olevan entisen baseball-tähti Curt Schillingin suuruudenhullut suunnitelmat 38 Studiosissa. Kummatkin tarinat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia varoittavia tarinoita, joiden opetus on kuitenkin lohduttoman tyly: pääpirut jatkavat sanktioitta uusiin miljoonaprojekteihin, kun taas varsinaiset työntekijät heitetään persiilleen kaduille ilman toimeentuloa tai tulevaisuutta.
Schreier onkin haastatellut kirjaansa varten kymmeniä pelinkehittäjiä, jotka kertovat tuntemuksistaan ja ajatuksistaan, kun unelmaduuni katoaa yössä ja jäljelle jää lainahelvetti sekä muutto toiseen osavaltioon tai maahan. Heidän kauttaan kirjaan tuodaan tarvittava inhimillinen näkökulma, joka kuvaa nimenomaan jatkuvaa taistelua oman intohimon ja tätä jatkuvalla tempolla musertavan pelialan rattaiston välillä. Monet kirjan haastatelluista ovatkin jättäneet AAA-studiot taakseen ja siirtyneet joko indie-kehittäjiksi – trendi, joka on näkynyt pelialalla jo vuosien ajan – tai jättäneet alan kokonaan taakseen. Osa kuvaa taas piinallisen hyvin sen sisäisen kamppailun, jossa oma intohimo joudutaan tukahduttamaan väkisin säästääkseen oman terveyden. Eikä minkään alan pitäisi vaatia tällaista työntekijöiltään. Samanaikaisesti se kertoo kuitenkin valitettavan totuudenmukaisesti sen, minkä takia tuhannet kehittäjät jatkavat pelialalla edelleen monista ongelmista huolimatta. Tämä estääkin kirjaa muuttumasta liian demonisoivaksi, sillä pelialalla on silti hyvin paljon hyvää tarjottavaa.
Schreier ei kuitenkaan tyydy pelkästään moittimaan julkaisijoita ja nostamaan esille pelialan haitallisia käytäntöjä, vaan kertoo lopuksi muutamia potentiaalisia keinoja lieventää ongelmia. Näihin lukeutuvat muun muassa etätyön mahdollisuudet, jolloin osaavien työntekijöiden ei tarvitsisi juuria koko elämäänsä ylös ja muuttaa uuteen osavaltioon töiden perässä, sekä ammattiliitot, joilla työntekijöiden oikeudet turvattaisiin irtisanomisien yhteydessä. Mikään näistä ei ole valmis ja kaiken korjaava ratkaisu, mutta ne ovat alku.
Tässä huomaa samalla sen järkyttävän eron Suomen ja muun maailman, eritoten Yhdysvaltojen, välillä, sillä iso osa Press Resetin kritiikistä ei yksinkertaisesti ole Suomessa mahdollista. Toki epäkohtia ja parannettavaa löytyy suomalaiselta pelialalta paljonkin, mutta Schreierin esimerkkitapaukset eivät ole siitä huolimatta suoraan vedettävissä täkäläisille markkinoille. Siksi vastaavanlaista tutkivaa journalismia Suomen pelialasta olisikin elintärkeää saada luettavaksi, sillä jutun juurta riittäisi varmasti aiheesta kuin aiheesta. Vaan missä on meidän Jason Schreierimme?
Huolimatta rapakon takaisista poikkeavista käytännöistä Press Reset ei ole suinkaan turhaa luettavaa suomalaisille, vaan päinvastoin. Kirjassa käydään lukuisia ison profiilin studioita läpi, jotka avartavat tarkemmin suosittujen pelisarjojen taustalla käytyjä keskusteluja ja näiden vaikutuksia peleihin. Se pyrkii nimenomaan rikkomaan yleisen käsityksen studioiden ja yksittäisten johtohenkilöiden luomista peleistä, ja tuo esille ne sadat muut henkilöt, joiden nimet skipataan tylysti lopputekstejä ohittaessa. Ennen kaikkea Press Reset on syväluotaava, puistattava ja äärimmäisen mielenkiintoinen sukellus pelialaan, sen kestämättömään nykytilaan ja niihin lukuisiin musertaviin vaikutuksiin alalla oleviin pelinkehittäjiin.
Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliartikkelit/arvostelu-press-reset-on-kirja-joka-pitaa-lukea-puistattava-ja-mielenkiintoinen-sukellus-pelialan-jarjettomyyksiin/