Airplane Mode on pelaajansa lentokoneen matkustajanpenkkiin vangitseva simulaattorihirvitys, jota ei voi suositella kenellekään.

Julkaisu: 15.10.2020
Studio: Bacronym
Julkaisija: AMC Games
Pelaajia: 1
Ikäraja: –
Peliä pelattu: Noin 10 tuntia

Koronapandemia on tehnyt hallaa lentomatkailulle ja hinku ulkomaille on monella kova. Pahinta lentokuumetta meille on saapunut laskemaan Airplane Mode, joka asettaa pelaajan lentokoneen ohjaamon sijaan matkustamon penkille, josta ei muuten liiemmin poistuta. Ajatus simuloidusta lentokoneella matkustelusta kuulostaa varmasti monen – tai ainakin jonkun – korvaan vähintäänkin kokeilunarvoiselta. Totuus on kuitenkin aivan jotain muuta.

Pelaajalla on valittavanaan kaksi John F. Kennedyn kansainväliseltä lentoasemalta lähtevää reittiä. Näistä lyhyempi matka Kanadan puolelle taittuu reilussa kahdessa tunnissa, kun taas Atlantin halki Islantiin asti ulottuvaan matkaan saa kuluttaa päivästään – tai miksei yöstäänkin – noin kuuden tunnin verran. Eroavaisuudet lentoreittien välillä näkyvät ja tuntuvat pääosin matkan kestossa, joten varsinaista syytä kuuden tunnin lennolle oli vaikea keksiä. Ellei sitten itsensä kiduttamista halua selllaiseksi laskea.

Jokainen lento alkaa pelaajan istuessa matkustamon ikkunapaikalla, ja jossa sitten körötelläänkin koko matkan ajan. Samalla lennolla kanssamatkustavat tekoälyhahmot tyytyvät vain tuijottelemaan eteensä, eivätkä juurikaan puhu saatika edes puhahda. Myös lentokoneen henkilökunnan kanssa vuorovaikuttaminen rajoittuu lähinnä käytävästä liikkuvasta ruokakärrystä ojennettujen ruoka- tai juomatilausten vastaanottamiseen.

Aivan kuin oikeallakin lennolla, Airpalen Modessa lähtö alkaa edessä olevalta näyttöruudulta esiteltävillä turvallisuusopasteilla ja hätäuloskäyntien näyttämisellä. Lennon aikana näyttöruudulta voi vapaasti seurata lennon kulkua tai tekijänoikeuksista käyttövapaita elokuvia, joihin lukeutuvat A Trip to The Moon (1902), Flight to Nowhere (1946), Atlantic Flight (1937) ja The Wabbit Who Came to Supper (1942).

Aikansa kuluksi pelaaja voi myös esimerkiksi pelata pasianssia, lukea lentoyhtiön esitelehteä tai piirtää kynällä olkalaukusta löytyvään ruutuvihkoon sekä näprätä älypuhelinta, jolla voi muun muassa kuunnella musiikkia ja podcastejä. Ja mikä parasta, selata luuriin tallennettuja kissakuvia.

Tekemisen määrään ei siis olla sen liiemmin panostettu. Ensimmäisillä minuuteillaan peli alkaakin tuntua pelkältä istumiselta, mitä se loppupeleissä tuleekin olemaan. Pelaaja ei voi myös juurikaan poistua matkustamon käytävälle. Sen sijaan koko matka – myös kuuden tunnin sessio – on istuttava kiltisti omalla paikallaan. Myös erilaiset tekniset kankeudet, kuten puhelimen kosketushäiriöt ja lehti- ja kirjasivujen runsaalla viiveellä tapahtuva selaaminen eivät lainkaan palvele kokonaisuutta.

Selvää toki on, että Airplane Moden tarkoitus on simuloida oikean elämän lentokoneella matkustamista. Lentomatkailun ympärille autenttista pelikokemusta kaavaillessa olisi kuitenkin voinut miettiä, onko tällaiselle pelille tarvetta tai voiko itse pelaamisesta ylipäätään nauttia.

Jos jotain, niin ainakin pelillä on ainekset jos paitsi pitkäveteisimmäksi myös takuuvarmasti huonoimmaksi simulaattoripeliksi.

Airplane Moden grafiikka-asetuksia voi säätää mieleisekseen päävalikosta. Ulkoasun säätömahdollisuudet ovat kuitenkin lähes olemattomat ja rajoittuvat oikeastaan vain suorituskykylaadun ja näytön resoluution muuttamiseen. Näistä jälkimmäistä voi vaihtaa lennosta myös matkan aikana. Grafiikka-asetusten näpräily ei juurikaan näyttänyt muuttavan pelin ulkoasua, joka noin muutenkin on aivan järkyttävän ruma. Erityisesti lentokoneen ikkunasta tarkastellessa Airplane Modea voi luulla vielä täysin keskeneräiseksi siinä missä sisätilojen ja hahmomallienkin puolesta pelin karu graafinen maailma kalpenee jopa vuosia vanhojen PS3- ja Xbox 360 -pelien rinnalla.

Myöskään äänimaailma ei saa täältä suunnalta pahemmin kiitosta, sillä sitä ei lähestulkoon ole koneen melua – joka ei muuten edes lentokoneen ääneltä kuulosta – lukuun ottamatta.

Yhdellä pelikerralla lento tyssähti pelin äkilliseen kaatumiseen, mikä kaikeksi onneksi tapahtui vain kerran arviota varten pelatessa – ja vielä matkan alussa. Noin muuten peli pysyi optimoinnin osalta hyvin kasassa, vaikka ennakkoluulot antoivat kokonaisuutta tarkasteltaessa muuta olettaakin. Myös ruudunpäivitys pysytteli sekin ruodussa ilman merkittävämpää notkahtelua.

Ja siihen ne hyvät puolet sitten jäivätkin.

Airplane Mode on ilmielävä todiste siitä, että joskus ne paperilla hyvältäkin näyttävät ideat olisi parempi jättää pöytälaatikkoon pölyyntymään. Modernin grafiikan mittapuulla edes tyydyttävällä ulkoasulla sekä jonkinlaisilla, omalta matkustajanpaikalta poistumista edellyttävillä aktiviteeteilla Airplane Mode olisi saattanutkin tarjota kokemuksen, jonka parissa viihtyä. Jopa pidemmänkin lentomatkan edestä. Myös vapaavalintainen VR-tuki ei sekään olisi missään nimessä ollut pahitteeksi – päinvastoin.

Puolikas tähti pelille suotakoon siis potentiaalisesta ideasta. Siitä, mitä peli olisi voinut olla. Hyvä pelihän Airplane Mode ei siis missään nimessä ole, jos tätä nyt peliksikään enää kehtaa nähdyn ja koetun jälkeen kehua.

AIRPLANE MODE

“Airplane Mode on tylsä ja potentiaalinsa viemäriin ulostanut simulaattoriviritelmä, jonka matkustamosta kannattaa pysytellä kaukana.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliarvostelut/arvostelu-airplane-mode-peli/