Arvostelu: Insurgency: Sandstorm tarjoaa herkullisen realistista räiskintää

Insurgency: Sandstorm syleilee realismia ja ravistelee pelaajan hermoja. Modernin ja urbaanin sodankäynnin yhdistävä taktinen räiskintä on erinomainen osoitus kehittäjätiiminsä vahvuuksista.


Julkaisupäivä: julkaistu / Kehittäjä ja julkaisija: New World Interactive / Saatavilla: PC (tulossa PlayStation 4 ja Xbox One) / Testattu: Intel Core i7-7700K (5,0 GHz), 16 Gb RAM, Geforce GTX 1080 Ti, Win10 / Peliä pelattu arvostelua varten: 13 tuntia


Insurgency-pelisarjan tarina alkoi yhteisön kehittämänä modina vuonna 2007. Tuolloin Insurgency: Modern Infantry Combat tarjosi Counter-Striken aseistuksen Day of Defeatin realismilla. Rimpuilu saattoi loppua yhteen luotiin, eikä siihen tarvittu edes pääosumaa. Houkutin oli ilmeinen – varovaisuus, valveutuneisuus ja tiimityö palkittiin menestyksellä.

Seuraavaksi tulitaistelu kasvoi itsenäiseksi Insurgency-peliksi. Tutut realismiin nojaavat elementit olivat tallella. Vaikka pelimoottori pysyi samana, ulkonäkö koheni edeltäjästään tarjoten uusia karttoja ja muita pieniä uudistuksia. Joulukuussa julkaistu Insurgency: Sandstorm ei muuta toimivaksi todettua konseptia. Se enemmänkin vahvistaa entisestään niitä vahvoja elementtejä, jotka tekivät edellisistä osista houkuttavat. Taktisuus ja tiimipeli korostuvat entisestään.

Insurgency: Sandstormissa vastakkain asettuvat tuttuun tyyliin turvallisuusjoukot ja kapinalliset. Peliympäristöinä toimivat Lähi-idän inspiroimat urbaanit ja vähemmän urbaanit maisemat. Julkaisussa saatiin yhteensä kuusi karttaa, joihin kaikki pelimuodot sijoittuvat.

Yksinpelin pudottua kyydistä pelaaja tiputetaan suoraan altaan syvään päätyyn. Kellukkeen ominaisuudessa toimii co-op -pelimuoto, jossa pelataan muiden ihmispelaajien kanssa tekoälyä vastaan. Versus-pelimuodossa pelaajat asettuvat vastakkain suuremmassa mittakaavassa. Kummallakin osapuolella voi olla maksimissaan 16 pelaajaa. Kilpailullinen Competitive-pelimuoto tiputtaa pelaajamäärän viisi vastaan viisi -asetelmaan.

Co-op- ja Versus-peleissä pelaajat jaetaan hyökkääjiin ja puolustajiin. Hyökkääjillä on rajallinen määrä reservejä, joten tulosta on tultava nopeasti tai erä päättyy hyvin nopeasti. Hyökkääjän tehtävänä on ottaa haltuun kontrollipisteitä tai tuhota asekätköjä. Puolustaja tekee kaikkensa estääkseen tämän. Mainittakoon, että Co-op -tilassa osaa vallatuista kontrollipisteistä pitää puolustaa tekoälyn vastahyökkästä vastaan. Näissä vastahyökkäysten torjumisissa tunnelma nousee yleensä kattoon, koska päälle heitetään epäsuoraa tulta ja hillitön määrä jalkaväkeä työntämään valtaajat pois reviiviltään. Asemia puolustetaan virtuaaliverenmaku suussa.

Sandstormin kilpailullisessa pelimuodossa pelialue on pienempi ja kartalla on kolme aktiivista kontrollipistettä. Tehtävänä on ottaa haltuun kontrollipisteet tai eliminoida vastustajat. Erät saattavat päätyä nopeasti, jos kontrollipisteelle laukataan koko tiimin voimalla hillitöntä munaravia. Kuumotus on aitoa, sillä jokaisen kuolleen kulman takana voi piillä vaara. Savujen käyttö tuli tutuksi viimeistään kilpailullisessa tilassa.

Uusimman Insurgencyn yksi selkeimmistä uudistuksista on pelihahmon ulkonäön kustomointi. Turvallisuusjoukoissa hahmon ulkonäkö on säädettävissä sukupuolta ja naaman karvoitusta myöten. Kapinallisilla muuttumisleikit ovat rajallisemmat rajoittuen tatuointeihin ja vaatetukseen. Rahaa rensseleihin ei tule mitenkään ylettömästi, joten vaatekomero pysyy suhteellisen vaatimattomana. Pelituntien karttuessa iltapukutarjonta luonnollisesti kasvaa.

Versus- ja Co-op -tilassa pelaajan valittavissa on kahdeksan sotilasluokkaa. Taktisesta näkökulmasta tärkeimmät ovat Commander ja Observer. Komentaja merkkaa ja määrittää tilattavan tulituen. Observer, tai paremminkin radisti viestii komentajan pyynnön eteenpäin. Radistin on oltava tarpeeksi lähellä komentajaa, että tulikomennot saa menemään jakeluun. Muissa sotilasluokissa muuttujana on aseistus. Demolitions-luokassa mosurille tarjotaan sinkoja ja vastaavia työvälineitä. Breacher on erikoistunut lähitaisteluun, joten hälle tarjotaan haulikoita ja pienikokoisempia pyssyköitä lähikontakteihin.

Insurgencyn vahvuutena on aina ollut se, että kaikki aseistus ja varustus ovat olleet käytettävissä ensimmäisestä erästä saakka. Pelaajalla on tietty määrä varustepisteitä, joilla oma hahmo varustetaan. Pelaaja voi muokata varustuksen itselleen sopivaksi. Halutessaan kuularuiskun voi tuunata kärpästen siipien irroittamiseen tarkoituksi tarkkuuskivääriksi tai sitten voi valita paksummat kevlarit henkikullan suojelemiseksi. Vähän molempia on yhä toimiva ratkaisu. Niin, ja vähintään yksi savukranaatti, ettei touhu mene näppäilyksi.

Pelisarjan toinen ja väkevämpi vahvuus on sen realismin tuoma immersio. Henki voi lähteä yhdestäkin laukauksesta. Jännitys ja pelko ovat alituiseen läsnä. Siinä vaiheessa, kun luoteja alkaa ropista ympärillä, asfaltin halaaminen on parasta. Pitää myös muistaa, että luodit läpäisevät osan seinistä, joten näkösuoja ei tarjoa kuin illuusion turvasta.

Vahvaa tunnelmaa tukee pelin häikäisevän hyvä äänimaailma. Aseiden äänet ovat erittäin jämäkkiä ja toimivat osaltaan psykologisen pelotteen luonnissa. Erityisen kuumottava värkki on auton lavalta löytyvä .50 kaliiperinen konekivääri. Sen jauhaessa kadulla oma eteneminen pysähtyy ihan kuin itsestään. Pelonsekaisia kylmäväreitä aiheuttivat myös A-10 Thunderbolt -lentokoneen ylilennot. Parasta tietenkin oli päästä itse tilaamaan tuollainen tuhoa kylvävä ylilento. Muulloin saattoi ainoastaan toivoa, ettei osuisi keskityksen kohdalle.

Palasen realismia tarjoilee myös pelin ohjaus. Ase ei nimittäin osoita staattisesti kohti ruudun keskipistettä. Piippu heiluu melkoisen vapaasti, eikä tähtäinkursoria ole. Varmat laukaukset ovat oikeasti tähdättyjä laukauksia. Realismia ei ole unohdettu myöskään rekyylinhallinnassa. Sarjatulella ampuessa korjausliikkeitä saa tehdä koko ajan. Kertatuli on varsin fiksu vaihtoehto, koska mukana kuljetettava tuliannos on pieni, eivätkä osittain käytetyt lippaat täyty itsestään.

Insurgency: Sandstormin visuaalisessa annissa on hieman motkotettavaa. Hahmoanimaatiot ovat ajottain hieman tönkköjä, mutta puolustukseksi voi sanoa, että ne ovat sentään parantuneet huomattavasti beta-testin ajoista. Pelimaailma on kuitenkin riittävän yksityiskohtainen ja eloisan oloinen, ettei illuusio pääse särkymään.

Toivottavasti pelin optimointia vielä jatketaan. Ruudunpäivitys koki melkoisia vapaapudotuksia aina, kun epäsuora tuli alkoi moukaroida tannerta. Ongelma on lievempi kuin betassa, mutta silti pudotuksen soisi olevan maltillisempi.

Pelisessioissa bugeilta ei vältytty. Erinäisiä kertoja aseet jäivät kellumaan ilmaan ja muita vastaavia fysiikkaongelmia, mutta ei kuitenkaan sellaisia, jotka olisivat rikkoneet pelikokemuksen. Joitakin kertoja heräsi epäilyksiä pelin nettikoodista, sillä varmat osumat eivät rekisteröityneet. Ne tapaukset olivat kuitenkin laskettavissa yhden käden sormilla, joten suuresta ongelmasta tuskin on kyse.

Insurgency: Sandstorm on erinomainen osoitus siitä, että pelimarkkinassa riittää tilaa taktiselle räiskinnälle, jossa realismi näyttelee vahvaa roolia. Peli on samalla hieno osoitus siitä, että vahva peliyhteisö pystyy nostamaan pelin modista aina itsenäiseksi pelinimikkeeksi asti.

Aiemmista Insurgencyistä tykänneille Sandstorm on selvä valinta. Peli tarjoaa paljon tuttua, mutta entistä väkevämmillä mausteilla. Parhaillaan peli on tässäkin tapauksessa kavereiden kanssa, koska toiminnan koordinointi on paljon helpompaa ennestään tuttujen kanssa. Positiivisena yllätyksenä pelin sisäinen puhekanava oli ainakin toistaiseksi enemmän kannustava kuin masentava.

INSURGENCY: SANDSTORM

”Insurgency-pelisarjan uusin osa ei petä.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliarvostelut/arvostelu-insurgency-sandstorm/

Aiheeseen liittyvät artikkelit