Arvostelu: Ace Combat 7: Skies Unknown on kaunista ja sopivan arcade-henkistä ilmataistoa parhaimmillaan

Arcade-henkisiä kepeämpiä hävittäjätaisteluja ei pelimarkkinoilla ole Ace Combatien ja Tom Clancy’s H.A.W.X:ien lisäksi juurikaan nähty. Molempien pelisarjojen edellisistä osista on ehtinyt vierähtää jo vuosia, mutta nyt Ace Combat on palannut paikkaamaan tyhjää kohtaa pelitaivaalla, kenties kaikkien aikojen parhaalla esityksellä.

Julkaistu / Tekijä ja julkaisija:Bando Namcai / Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, Xbox One / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 18 / Peliä pelattu arvostelua varten: 19 tuntia

Ace Combat 7: Skies Unknownissa palataan sarjan aiemmista osista tuttuun Strangerealin maailmaan ja vuoteen 2019. Siellä sijaitsevaan Usean mantereeseen osui muutama vuosi takaperin asteroidi, joka jätti jälkeensä paljon tuhoa ja hävitystä.

Kun pahimmasta alkukaaoksesta oli selvitty, alkoi jälleenrakennus. Yhtenä sen kulmakivistä oli Osean valtion aloittama avaruushissin rakennusprojekti, jonka oli tarkoitus symboloida mantereella ja sen läheisyydessä sijaitsevien valtioiden välistä rauhaa. Kuten politiikassa usein käy, kääntyi tilanne kuitenkin pahasti päälaelleen.

Usean mantereen vieressä sijaitseva saarivaltio Erusean kuningaskunta näki avaruushissin vain Osean keinona hamuta itselleen lisää valtaa Usean mantereelta. Maiden väliset erimielisyydet räjähtivätkin käsiin, kun Erusea suoritti lennokkien avulla tehokkaan täsmäiskun Osean armeijaa vastaan. Vaikka Erusean asevoimat olivat Oseaan verrattuna sangen pienet, toi yllätysmomentti kuningaskunnalle merkittävän etulyöntiaseman.

Ace Combat 7: Skies Unknownin tarina pyörii näistä asetelmista alkaneen ”The Lighthouse Warin” ympärillä. Pelaaja itse ohjaa Trigger-nimistä kansainväliseen rauhanturvaoperaatioon osallistuvaa hävittäjälentäjää. Tarinassa Trigger on kasvoton ja äänetön, samalla kun suurimman osan tarinasta kertoo lentomekaanikko Avril “Scrap Queen” Mead.

Sota- ja räiskintäpeleissä tarina on harmillisen usein vain varsin päälleliimattu tapa liittää eri skenaariot toisiinsa. Ace Combat 7: Skies Unknown on kuitenkin iloinen poikkeus. Noin kymmenen tuntia kestävä päätarina on oikeasti sangen kiinnostava ja paikoitellen se onnistuu herättämään jopa varsin vahvoja tunteita. Varsinkin lopussa odottava huipennus on kokemisen arvoinen. Aiempia Ace Combatteja pelanneille tarjolla on useita viittauksia aiempiin peleihin, mutta tarinasta voi nauttia myös ilman aiempaa Ace Combat -kokemusta.

Jos Ace Combat 7: Skies Unknownin tarina on hyvä, on itse pelattavuus timanttia. Peli tarjoaa yhteensä 28 erilaista hävittäjää, joista osa on kuitenkin saman koneen eri variantteja jolloin eroavaisuudet jäävät sangen pieniksi (esim. F-15/C/J/E-mallit). Mukana on tosielämään perustuvia koneita aina A-10C Thunderboltista F-22A Raptoriin ja MiG-21bis Fishbedistä SU-35S Flanker-E:en saakka joita täydentää muutama kuviteltu konseptikone. Mukana ovat myös Suomen HX-hävittäjähankkeeseen osallistuvat koneet (tai niiden variantit) F-35C Lightning II, Gripen E, F/A-18F Super Hornet, Dassault Rafale M sekä Eurofighter Typhoon. Deluxe-versio laajentaa konevalikoimaa vielä hieman lisää.

Lentäminen on helppoa ja asetuksista ohjaustavaksi voi valita normaalin tai expertin. Normaali on kuitenkin lähinnä noviisitaso jossa lentäminen vastaa lähinnä autolla ajoa taivaalla. Heti alkutotuttelun jälkeen ohjaustavaksi kannattaakin vaihtaa expert, jossa lentokone lentää kolmen akselin eli kallistumisen, kääntymisen ja nyökkäämisen suhteen. Experttiasetusten avulla koneen lentämiseen pystyy vaikuttamaan huomattavasti enemmän mikä tekee lentämisestä sekä sopivasti haastavampaa että paljon hauskempaa.

Ace Combat 7: Skies Unknownin PC-versiota voi periaatteessa pelata hiirellä ja näppäimistöllä. Tapa ei kuitenkaan ole missään määrin suositeltava, sillä ohjaus on suunniteltu alusta pitäen peliohjaimelle. Ainakaan arvosteluversiossa hiiren ja näppäimistön kontrolleja ei pystynyt edes säätämään ja suurin osa pelin sisäisistä kontrolliohjeista perustui peliohjaimeen.

Ace Combat 7: Skies Unknownin lentäminen on juuri sopiva yhdistelmä lentosimulaattoria ja ilmassa käytävää koiratappelua. Experttiasetuksilla koneet lentävät kohtuullisen realistisesti, mutta samalla on pidetty kiinni hauskuuden säilyttämisestä. Niiden pelaajien, jotka haluavat painaa erikseen jokaista ohjaamosta löytyvää nappia ja lentää täysin realistisesti kannattaa jatkossakin turvautua ”oikeisiin” lentosimulaattoreihin, mutta tavallisten pelaajien kannalta tasapaino on loistava.

Ylimääräinen realismi on tiputettu pois myös taivaalla sotimisesta. Jokainen hävittäjä kykenee kantamaan mukanaan kymmenittäin ohjuksia ja loputtoman määrän konetykin ammuksia. Näin ollen ohjuksia kirjaimellisesti tupsahtelee tyhjästä siipien ripustimiin kun edelliset on ammuttu pois tieltä.

Taisteluoperaatiot ovatkin pitkälti erittäin hauskoja. Uutena mekaniikkana vihollisilta pystyy piiloutumaan pilven sisälle, mikä tuo ilmataistoon uutta strategista ulottuvuutta. Välillä tarjolla on myös tehtäviä joissa pitää esimerkiksi pommittaa maassa olevia kohteita.

Osa kampanjan tehtävistä voi osoittautua yllättävän haastaviksi ja niitä voi joutua testaamaan useampaankin otteeseen. Tämä voi aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä Ace Combat 7: Skies Unknownin checkpoint-systeemi on nykystandardeilla sangen karu. Tallennuspisteitä on keskimäärin yksi ja se sijoittuu operaation puolivälin paikkeille. Näin ollen epäonnistunut tehtävä tai oman koneen tuhoutuminen voi kelata progressiota taaksepäin kymmenien minuuttien edestä.

Sotimisen hauskuus siirtyy hienolla tavalla myös moninpeliin. Siellä taivaalla lentää yhtä aikaa korkeintaan kahdeksan hävittäjää, joista viimeisenä henkiin jäänyt on voittaja.

Kampanjan aikana hankitun hävittäjäkokoelman voi siirtää suoraan moninpeliin. Moninpeli on kuitenkin tasapainotettu siten, että kaikki erään osallistuva pelaajat lentävät kohtuullisen tasavertaisilla koneilla, joten eriä ei voita automaattisesti mikäli koneekseen valitsee vaikkapa sangen ylivertaisen F-22A Raptorin. Moninpelin kautta voi myös hankkia lisää koneita sekä erilaisia kosmeettisiä lisiä jo olemassa oleviin hävittäjiin. Ihmispelaajia vastaan pelaaminen onkin todella hauskaa ja moninpeliin voi upottaa helposti kymmeniäkin tunteja.

Suurimpana miinuksena Ace Combat 7: Skies Unknownistä puuttuu varsinainen matchmaking-järjestelmä ja ”pelaa nyt”-painike. Näin ollen peleihin voi osallistua vain liittymällä avoimeen huoneeseen ja odottamalla sen täyttymistä tai vaihtoehtoisesti perustamalla itse oman pelihuoneen, mikä saattaa lisätä odotteluaikaa ikävän paljon.

Ace Combat 7: Skies Unknown toimii myös tekniseltä kannalta. Grafiikat ovat upean näköisiä ja lentokoneiden mallit yksityiskohtaisia. Peli on myös optimoitu hienosti – AMD Ryzen 5 2600X ja RTX 2070 pyörittivät peliä 1440p-resoluutiolla ja täysillä asetuksilla jopa yli 100fps ruudunpäivitysnopeudella. Virallisten vaatimusten mukaan GTX 1060:n tasoisen näytönohaimen pitäisi riittää 100 fps:n ruudunpäivtysnopeudeen 1080p resoluutiolla.

Kokonaisuudessaan Ace Combat 7: Skies Unknown onkin yksi kaikkien aikojen parhaista arcade-henkisistä lentelypeleistä. Kehittäjät ovat osanneet tasapainottaa realismin ja hauskanpidon juuri sopivasti eikä mikään pelin osa-alue tunnu huonolta tai keskeneräiseltä.

ACE COMBAT 7: SKIES UNKNOWN

”Ace Combat 7: Skies Unknown tarjoaa erinomaista ja loppuun asti hiottua arcade-henkistä hävittäjätaistoa.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/arvostelu-ace-combat-7-skies-unknown-on-kaunista-ja-sopivan-arcade-henkista-ilmataistoa-parhaimmillaan/