Oscar Isaac uhkapelaa elämällään upean järkyttävässä The Card Counterissa. 75-vuotias konkari Paul Schrader on ohjaaja-käsikirjoittajana huimassa iskussa.

Ensi-ilta: 26.11.2021.
Alkuperäisnimi: The Card Counter
Ohjaus: Paul Schrader
Käsikirjoitus: Paul Schrader
Pääosissa: Oscar Isaac, Tiffany Haddish, Tye Sheridan, Willem Dafoe
Pituus: 112 minuuttia
Ikäraja: K16

Ohjaaja-käsikirjoittaja Paul Schraderin The Card Counter -elokuvasta nauttiakseen ei tarvitse olla elokuvahistorian kävelevä tietosanakirja. Auttavat tiedot hänen 1970-luvulla alkaneesta urastaan ja tärkeimmistä vaikuttajistaan avaavat uutuuselokuvan aivan eri tasolle.

Schraderin vuoden 2017 Ethan Hawken tähdittämä First Reformed oli viiden tähden mestariteos, josta nyt 75-vuotias maestro sai lopultakin ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta.

First Reformed oli maailmanloppua maalailevassa vimmassaan niin lopullisen oloinen tutkielma ja julistus, että se olisi aivan hyvin voinut jäädä Schraderin viimeiseksi elokuvaksi. Ohjaaja-käsikirjoittaja ei ole vielä valmis eläkkeelle, vaan jatkaa The Card Counter -elokuvallaan tuttujen teemojen ja kerronnan parissa, tuoden jo aiemmin nähtyyn lisää syvyyttä ja ripauksen uuttakin.

Schraderin koko ura on kietounut muutamaan elokuvantekijäkollegaan.

Yksi hänen suurimmista vaikuttajistaan on alusta asti ollut Robert Bresson ja erityisesti ranskalaisohjaajan vuoden 1951 Diary of a Country Priest – Papin päiväkirja -klassikko.

Kalvinistisen kasvatuksen saanut ja teologiaa opiskellut Schrader ryhtyi ennen käsikirjoittajan uraansa elokuvakriitikoksi 1970-luvun alussa. Hänen elokuvahistorian perusteoksiin kuuluva Transcendental Style in Film: Ozu, Bresson, Dreyer -kirjansa ilmestyi vuonna 1972. Sen nimen mukaisesti Schrader sukelsi jo tuolloin syvälle myös Bressonin teosten maailmaan.

Papin päiväkirja oli aikoinaan taideteos, joka esitteli ehkä ensimmäistä kertaa omanlaisensa kärsivän mieshahmon, päiväkirjaa pitävän henkilön, jonka kertojanääni on olennainen osa elokuvaa. Schrader nappasi hahmon ja tyylin itselleen ja jalosti sen huippuunsa jo vuoden 1976 Taksikuski-elokuvan käsikirjoituksessaan.

Schrader kutsuu myös The Card Counteria yhdeksi ”mies istuu yksin pöytänsä ääressä” -elokuvistaan. Oscar Isaacin esittämä päähenkilö onkin tavallaan sama synkät ja syvälliset mietteensä päiväkirjaan kirjaava hahmo kuin Taksikuskin Travis Bickle tai First Reformedin protestanttipappi.

Schraderin pitkäaikainen yhteistyö Martin Scorsesen kanssa alkoi Taksikuskista. Hän vastaa myös elokuvien Raging Bull – Kuin raivo härkä, Kristuksen viimeinen kiusaus ja Bringing Out the Dead käsikirjoituksista. Scorsese toimii The Card Counterin tuottajana.

Käsikirjoittajana Schrader on kiistaton mestari, mutta ohjaajana epätasainen. Hän on ohjannut muutaman lähes katsomiskelvottoman elokuvan, mutta myös useita täysosumia. The Card Counter kuuluu jälkimmäisiin.

Vaikka The Card Counterissa pelataan sen nimen mukaisesti paljon korttia, niin syvimmiltään elokuva on jotain muuta kuin uhkapelijännäri, vaikka mukana on lukuisia sydämen pamppailemaan saavia korttipelikohtauksia, joissa panoksina on huimia rahasummia.

Elokuva liukuu sujuvasti trilleristä draamaan ja kostokertomukseen, jonka pääteema on kuitenkin synnit ja niiden sovittaminen. Oscar Isaacin esittämä päähenkilö William Tell on huimilla taidoilla varustettu uhkapelaaja, entinen sotilas ja sotavankien kuulustelija sekä kiduttaja, jota menneisyyden haamut piinaavat Schraderille tuttuun tyyliin.

Kantava juoni on hyvinkin simppeli. Kaupungista ja kasinosta toiseen salanimellä matkaava William Tell elättää itsensä pelaamalla pokeria, olematta liian ahne. Kortteja laskemaan pystyvä mies voisi tienata erityistaidollaan huimia summia, mutta tyytyy vähempään, eikä herätä liikaa huomiota.

Tell törmää Tye Sheridanin taitavasti näyttelemään nuoreen mieheen nimeltä Cirk, joka hautoo kostoa. Hänen haaveenaan on tasata tilit William Dafoen esittämän ex-upseerin kanssa. Ei niin yllättäen uhkapelurin menneisyys hirmutekoineen liittyy samaan mieheen.

Kaksikolla on yhteinen vihollinen, ja Cirk tarvitsee entisen ammattisotilaan apua toteuttaakseen kostosuunnitelmansa. Tell suostuu, ensisijaisena tarkoituksenaan kuitenkin yrittää estää Cirkin väkivallanteko. Uhkapeluri uskoo voivansa hyvittää tekemänsä kauheudet, jos vain onnistuu suunnitelmassaan ja saa Cirkin epäonnistumaan kostossaan. Hän ottaa nuoren miehen mukaansa uhkapelireissuilleen.

Pienessä, mutta sitäkin tärkeämmässä roolissa on myös Tiffany Haddishin näyttelemä mystinen La Linda, joka rahoittaa kortinlaskijan ja uuden matkakumppaninsa kasinokierroksen, määränpäänä pokerin maailmanmestaruuskisat.

Taksikuskissa Travis Bicklea piinasivat Vietnamin sodan traumat. William Tellin maanpäällinen helvetti oli Abu Ghraibin vankila ja sen kidutuskammiot, jotka eivät jätä entistä rääkkääjää rauhaan.

Tällä kertaa Schraderin uskonnollinen pohdinta on taka-alalla, vaikka tehdyt synnit siihen kietoutuvatkin. Synkkä mietelmä vie yhä syvemmälle kostoon, hyvitykseen ja erityisesti katumukseen. Ohjaaja-käsikirjoittaja kuljettaa simppelein keinoin katsojan kirjaimellisesti helvettiin.

The Card Counter ei ole hyvän mielen elokuva. Erityisesti takaumat vankilan kidutuskammioihin ovat järkyttävää katsottavaa.

Elokuvan pitkät staattiset kuvat korostavat realismia, vaikka tapahtumapaikkoina ovatkin pääosin kaukana perusarjesta olevat kasinot, joissa valot vilkkuvat ja pelikoneet pauhaavat. Takaumien tehokeinona Schrader käyttää hieman poikkeuksellisesti pitkiä kamera-ajoja ja kuvan painajaismaiseksi vääristävää kalansilmälinssiä. Loppupuolella sukelletaan surrealismin puolelle Las Vegasin valojen avulla, mutta palataan lopulta Bressoniin. Kohtaus on Schraderin uran upeimpia.

Ohjaaja leikittelee jälleen eri genreillä. Mukana on piinaava jännitystä ja järkyttäviä väkivallanpurkauksia. Kauhun lisäksi tarjotaan myös romanttinen sivujuoni sille ominaisen kuvaston kera.

Schrader ei ole edelleenkään kiinnostunut perinteisistä hahmoista, jotka ovat joko yksiselitteisen hyviä tai pahoja. Elokuvan tyyli on niin tekijänsä näköinen kuin olla ja voi. Lähes 50 vuoden aikana Schrader on hionut ilmaisunsa niin lähelle täydellistä, ettei se haittaa tai kyllästytä.

Alla oleva harvinaisen mitäänsanomaton traileri antaa elokuvasta aivan väärän kuvan. Jos pidät Taksikuskista, First Reformedista tai vaikkapa Jokerista, niin The Card Counter on erittäin todennäköisesti juuri sinulle tarkoitettu elokuva. Se tutkii pitkälti samoja teemoja syvällisesti ja pakollisen synkästi.

The Card Counter on yksi 75-vuotiaan konkarin uran parhaista elokuvista. Toivottavasti Schrader ei jää eläkkeelle vieläkään, sillä luomisvimmaisen maestron uutuus on täysin pysäyttävä teos, joka pakottaa pohtimaan vaikeita aiheita.

THE CARD COUNTER

”Oscar Isaac uhkapelaa The Card Counterissa elämällään. Järkyttävä elokuva tekee vaikutuksen ohjaaja-käsikirjoittaja Paul Schraderin täydelliseksi hiomalla omalla tunnistettavalla tyylillään.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/elokuvat/elokuva-arvostelut/arvostelu-oscar-isaac-loistaa-the-card-counter-elokuvassa-joka-on-taksikuskin-henkinen-jatko-osa/