Klei Entertainment ei petä fanejaan tälläkään kertaa, sillä Griftlands on luvattoman hauskaa kortin lätkintää.

Julkaisupäivä: 1.6.2021
Studio: Klei Entertainment
Julkaisija: Klei Entertainment
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PS4, Xbox One & Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 30 tuntia

Roguelike-genren edustajat ovat nousseet viime vuosina myös valtavirran suosioon, kiitos niin viime vuonna julkaistun erinomaisen Hadeksen kuin kotimaista verta edustavan alkuvuoden hittipeli Returnalin. Lajityyppi itsessään on toki perua jo vuonna 1980 julkaistusta Roguesta, mutta vielä muutama vuosi sitten genreä pidettiin pitkälti nicheilynä.

Omaperäisistä tuotoksistaan tunnettu Klei Entertainment tuo oman ehdokkaansa genreen uutukaisteoksellaan Griftlands, joka yhdistää korttipohjaisen toiminnan roolipelimäiseen tarinankerrontaan. Etenkin jälkimmäinen on alkanut hivuttautua lajityyppiin vasta aivan viime vuosina, sillä usein proseduraalisesti luodut maailmat ja sadoissa laskettavat uusintayritykset eivät ole järin otollisia elementtejä roguelikelle.

Griftlands todistaa toisin.

Havarian julmaan maailmaan saapuva pelaaja on yksi kolmesta palkkasoturista, joista kaksi jälkimmäistä avautuu tarinan edetessä. Hahmot toimivat paitsi uniikkeina taistelijoina, myös oman minikampanjan päähenkilöinä. Kullakin päähenkilöllä on omat syynsä Havarian eri lähiöissä lorvimiselle, joskin pelaajalla on myös iso rooli näiden tarinan etenemisessä.

Suoraviivaisen kerronnan sijaan jokainen pelikerta koostuu valinnoista ja satunnaisista tapahtumista, jotka luovat kustakin pelikerrasta hivenen erilaisen. Pääjuoni on aina sama, ja esimerkiksi palkkiometsästäjä Sal haluaa kostaa jokaisella pelikerralla tämän orjaksi myyneelle rikollispomolle. Sen sijaan keiden apuja tehtävässä aikoo käyttää ja ketkä ylipäätään ovat päivän päätteeksi elossa, määräytyy pitkälti juuri pelaajan tekemien päätöksien perusteella.

Useimmiten pääjuonta lähdetään edistämään valitsemalla yksi kahdesta isommasta osapuolesta, joista toinen keskittyy usein pääasiallisesti voimankäyttöön ja toinen mielten mittelöön – mutta näistä hieman lisää myöhemmin. Kumpikaan valinta ei kuitenkaan sulje toista puolta kokonaan, sillä osin satunnaisesti luodut tehtävät tarjoavat runsaasti treenattavaa molemmin puolin. Lisäksi etenemiseen vaikuttaa jossain määrin myös se, kuinka monta hautaa tehtävänsä edetessä aikoo kaivaa, sillä niin vastustajien tappamisella kuin näiden eloon jättämisellä on omat hyödyt ja haitat.

Tarinalinjat tarjoavat varsinkin ensimmäiselle parille yritykselle ronskisti taitavasti kirjoitettua sisältöä, sillä studion luoma maailma on omaperäinen, värikäs ja ennen kaikkea hauska. Varsinkin lesoilevan Smithin koko olemus on yhtä nauruhuutoa, jossa umpityhmä juoppolalli heittää jatkuvalla tahdilla aivan hervotonta läppää vihastuttaen samalla koko tienoon omalla hävyttömyydellään.

Harmillisesti kerronta on silti jokseenkin kertaluontoista, eivätkä käänteet tai dialogi poikkea enää uusintakierroksilla. Onneksi peli tietää tämän itsekin, sillä valikoista voi kytkeä päälle nopeutuksen ja dialogin skippauksen, jolloin jäljelle jää enää itse nautinnollinen pelattavuus.

Tarina on vain osa Griftlandsin vetovoimaista kokemusta ja oikeastaan lopulta se heikompi puoli. Useimmat pelin kohtaamiset päättyvät joko nyrkkitappeluun tai vähintään yhtä kiihkeisiin neuvotteluihin, joiden avulla pelaaja voi joko sivuuttaa kärhämän kokonaan tai parantaa mahdollisuuksiaan tulevassa koitoksessa. Kummassakin tapauksessa toimenpide hoidetaan kortein, mutta yhteisen pakan sijaan taistelulle ja neuvottelulle on kullakin hahmolla oma pakkansa. Ja kunkin hahmon pakat ovat täysin uniikit ja pohjautuvat kokonaan omiin mekaniikkoihin.

Fyysiset taistelut ja neuvottelut poikkeavat toisistaan lisäksi mielenkiintoisin tavoin, joten ne tuntuvat selkeästi erilaisilta. Vaikka kummassakin tavoite on saattaa vastustajan elinvoima lopulta nollaan, tehdään se neuvotteluissa ruudulle jäävin ajatuksin, uhkauksin ja valttikortein. Nämä saattavat esimerkiksi lisätä pelaajan vaikutusvaltaa, jota voi hyödyntää niin oman mielenlujuuden parantamiseen, vihollisen kurittamiseen tai omien ajatusten terästämiseen. Vaihtoehtoisesti vastustajan päättäväisyyttä voi horjuttaa uhkailemalla, jolloin tämä tuottaa vähemmän tai vaihtoehtoisesti vastaanottaa enemmän vahinkoa.

Siinä, missä neuvotteluissa kamppailu käydään kahden kesken, taisteluissa osallistujia voi olla useita. Pelaaja voi muun muassa palkata tai kutsua ystäviään mukaansa tehtäviin, mikä puolestaan helpottaa usein määrällisesti ylivoimaisia vihollisia vastaan. Toisinaan vihollisen ylivoiman voi taas neuvotella ennen taistelua pienemmäksi. Taistelumekaniikka itsessään noudattelee kuitenkin samaa korttipohjaista lätkintää, jossa kullakin kortilla on oma pistearvo ja vuorossa on vain tietty määrä toimintapisteitä.

Toiminnan nerokkuus syntyykin varsinaisista korteista, jotka pyörivät erilaisten pienempien mekaniikkojen ympärillä. Pelaajan kuollessa tai läpäistäessä kerättäväksi avautuu yhä uusia kortteja, jotka avaavat puolestaan lisää erilaisia kombinaatioita ja tapoja luoda pakkaansa. Kun kullakin hahmolla on vielä keskenään täysin uniikki pelityyli – ja omat pakat taistelulle ja väittelyille – on erinäisiä yhdistelmiä lukuisia genren faneille.

Erinomaisen Slay the Spiren fanit ovatkin kuin kotonaan Griftlandsin parissa, joskin pelattavuuden osalta tornin valloitus on asteen monipuolisempi. Tämä johtuu lähinnä vihollistyypeistä, joita Girftlandsissa on huomattavasti vähemmän varsinkin väittelypuolella. Viholliset ovat keskenään melko samankaltaisia, jolloin taktiikkaansa ei joudu juurikaan vaihtamaan vastustajasta toiseen. Monipuolisuus luodaankin ainoastaan pakanrakennuksen kautta, eikä sekä-että.

Tämä ei onneksi heikennä liiaksi Griftlandsin nautinnollisuutta, sillä Klei Entertainment on panostanut uutukaisessaan myös moneen muuhun osa-alueeseen. Lajityypille ominaisesti kerättävää ja kokeiltavaa riittää useiksi kymmeniksi tunneiksi, minkä lisäksi uusintayrityksiä helpotetaan nimenomaan uusin kortein ja avattavine lisäkykyineen. Visuaalisesti teos on niin ikään suorastaan ilmiömäisen kaunista katsottavaa persoonallisen sarjakuvamaisine hahmoineen ja maailmoineen. Myös äänipuoli vakuuttaa kauttaaltaan.

Genren valloittaessa valtavirtaa yhä näkyvämmin tuotoksin on Griftlandsia helppo suositella Hadeksen ja Returnalin jatkoksi uusille rohkeille yrittäjille. Näiden kahden lailla Klei Entertainmentin tuotos edustaa aloittelijoille jälleen täysin uutta lähestymistapaa monenkirjavaan lajityyppiin, mutta tarjoaa yhtä lailla kymmeniksi tunneiksi äärimmäisen nautinnollista pelattavaa. Veteraaneille luvassa on puolestaan viimeiseen asti hiottu, todella näyttävä ja mekaniikaltaan riittävän monipuolinen pakanrakennuspeli, jota on ilo pelata.

GRIFTLANDS

”Korttien lätkintä on harvoin ollut yhtä nautinnollista, näyttävää ja hauskaa kuin Griftlandsissa.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliarvostelut/arvostelu-griftlands-on-yksi-kaikkien-aikojen-parhaista-korttipeleista-kokeile-jos-hades-ja-returnal-kolisivat/