Testissä Apple Arcade – Omppukansan mobiilipelipalvelusta on vaiettu turhaan: ”Hinta-laatusuhde on erittäin korkea”

Apple Arcade on viihdyttänyt mobiilipelaajia jo useamman kuukauden. Muropaketti otti pelipalvelun kokeiluun ja selvitti, mitä 5,99 euron kuukausimaksun vastineeksi on tarjolla.

Applen viime syksyllä lanseeraama Apple Arcade kuulostaa hyvältä ainakin paperilla. Yhtiön omille laitteille (iOS/iPadOS/tvOS 13 sekä Catalina tai uudemmat) suunnattu pelipalvelu lupaa pientä 5,99 euron kuukausimaksua vastaan pelattavaksi yli sata peliä, joista osa on julkaistu yksinoikeudella Apple Arcadessa. Lisäksi uusia nimikkeitä on lisätty syyskuun jälkeen kuukausittain, joten pelattava ei ole loppumassa ihan hetkeen. Silti palvelua eivät ole juuri hehkuttaneet kuin yhtiön oma markkinointitiimi, mihin on olemassa kylläkin varsin yksinkertainen selitys.

Mobiilipelaaminen tunnutaan mieltävän itseään tosipelaajiksi tituleeraavien keskuudessa kirosanaksi, jonka pelkkä lausuminen on tutkitusti todistettu kutistavan näiden jo entuudestaan olematonta ”egoa” entisestään. Valitettavasti tämä näkyy taustalla myös mobiilipelien medianäkyvyydessä, mikä on Apple Arcaden osalta perin harmillista. Hiljaisuus ei nimittäin suinkaan johdu sen heikkoudesta, vaan päinvastoin kyseessä on oikeastaan äärimmäisen laadukas ja alati kasvava pelipalvelu, jota ei kannata missata.

Vaan ennen kuin sukellamme tarkemmin palvelun tarjontaan, keskitytään hetki sen muihin ominaisuuksiin. Tilauksen kuukausimaksua vastaan käyttäjät saavat käyttöönsä koko Apple Arcaden pelikirjaston ja mahdollisuuden jakaa sen kuuden perheenjäsenen kanssa. Palvelun kuratoidut pelit ovat vapaasti ladattavissa koneelle, eivätkä ne vaadi verkkoyhteyttä asennuksen jälkeen. Niissä ei ole myöskään lainkaan mainoksia tai mikromaksuja. Tallennukset ja saavutukset jaetaan puolestaan laitteiden välillä, joten aloitettuja pelejä voi jatkaa laitteelta toiselle esimerkiksi matkoilla tai kavereiden luona kyläillessä. Näytön voi myös tuttuun tapaan peilata esimerkiksi televisioon, jolloin kokemus ei poikkea juuri konsolipelailusta.

Tätä tuetaan muun muassa peliohjaintuella, joka tosin vaihtelee nimikkeestä toiseen. Osa peleistä on esimerkiksi pelattavissa ainoastaan kosketusnäytöllä, kun taas osa toimii pelkästään padilla. Peleissä on lisäksi eroja laitekohtaisesti, mikä saattaa aiheuttaa pientä päänvaivaa useammalla alustalla pelatessa. Suurimmassa osassa tuntuisi kuitenkin olevan tuki molemmille, joten ohjaustapa kannattaa valita oman mieltymyksen mukaan. Toiminnallisemmissa peleissä ohjaimen tuoma tarkkuus ja käytännöllisyys päihittää tosin useimmiten kosketusnäytölle sovitetut kontrollit. Ohjainta tukevat – sekä näitä vaativat– pelit ilmoitetaan erikseen näiden tuotetiedoissa.

Ohjaintuesta saa hyvin osviittaa Apple Arcaden varsinaiseen pelitarjontaan. Palvelun laaja kirjasto ei suinkaan koostu stereotyyppisiksi mobiilipeleiksi mielletyistä nimikkeistä, vaan ihan konsoleille ja pc:llekin käännetyistä indie-tuotoksista. Tähän liittyen Apple Arcaden luvatut yksinoikeudet ovat hivenen harhaanjohtavia, sillä se koskee käytännössä vain muita mobiilialustoja ja tilauspalveluita – pelejä ei siis nähdä Androidilla tai esimerkiksi vastaavantyyppisessä Xbox Game Passissa. Silti esimerkiksi erinomainen rytmipeli Sayonara Wild Hearts maksaa kaikilla muilla alustoilla reilu kymmenen euroa, kun Apple Arcadessa se on osa 5,99 euron kuukausihintaa reilun sadan muun nimikkeen kera.

Pelien runsaan määrän vuoksi näiden kaikkien läpikäyminen ei ole järkevää, mutta useista kymmenistä testatuista lähes kaikki olivat mukavaa ja paikoin erinomaista viihdettä. Kestoltaan nämä vaihtelevat tunnin huvituksista yli kymmentuntisiin toimintaseikkailuihin, minkä lisäksi valikoimassa on myös käytännössä loputonta hupia tarjoavia urheilu- ja älypelejä. Esimerkiksi aiemmin mainittu Sayonara Wild Hearts on pelattu läpi parissa illassa, mutta sen jälkeen avautuvat uudet pelitilat sekä aiempien suoritusten parannukset lisäävät lukuisia lisäkierroksia kelloon. Vastaavasti Capybara Gamesin Apple Arcade -yksinoikeus Grindstone on roolipelielementeillä höystetty loistavan verinen väännös match 3 -pelistä, jonka pariin palaa ilta toisen perään nakuttamaan taas muutaman tason eteenpäin.

Lajityyppien kirjo on valtava, joten palvelun valikoimasta on miltei mahdoton olla löytämättä itselleen jotain sopivaa tuotosta. Tarinallista seikkailtavaa tarjoavat Mosaicin, Neo Cabin ja Mutazionen kaltaiset kehutut pelit, kun taas kotimainen Oceanhorn 2 tai Legend of the Skyfish 2 lisäävät yhtälöön zeldamaista toimintaa. A Fold Apart, Patterned sekä taiteilija M. C. Escherin taiteesta inspiroitunut Manifold Garden hierovat puolestaan älynystyröitä, ja Skate Cityn, Sonic Racingin ja Sociable Soccerin kaltaiset tuotokset viihdyttävät sportinnälkäsiä – tai What the Golfin? kohdalla kaikkia urheilua vihaavia. Oma erityismaininta täytyy antaa myös Bleak Swordille, joka on kuin snäksikokoon puristettu kiivastempoinen Dark Souls Lite suloisella pikselikuorrutuksella.

(Myös moninpelaajille on oma kirjo pelejä aina battle royalea myöten)

Apple Arcaden koko kirjosta nauttiminen vaatii siis melko laaja-alaista genremieltymystä sekä rohkeutta kokeilla uudenlaisia tuotoksia, mutta pelkästään muutamaankin tuotokseen keskittymällä kuukausimaksulle saa helposti vastinetta. Jatkuvaa tilausta ajatellen noin parin pelin kuukausitahdilla tapahtuva lisäys ei tosin välttämättä vastaa odotuksia, etenkään jos uudet nimikkeet eivät satu miellyttämään edes genren osalta. Vanhastaan kirjastossa riittää toki tuntikausiksi koluttavaa, kunhan ei odota sieltä mitään Call of Dutyn tai vastaavien AAA-tuotosten kaltaisia spektaakkeleja. Tarjonta on ja pysyy indienä. Ja ainahan palvelun voi ottaa voimaan vaikkapa kuukaudeksi, jos pelinälkä pääsee yllättämään.

Oikeastaan ainoa isompi moite Arcadesta on se, ettei sieltä löydy oikeastaan (vielä) kunnollista indie-taivaan uutta tähteä, joka nostaisi palvelun käytännössä pakolliseksi jokaiselle pelaajalle. Siellä on toki lukuisia erinomaisia nimikkeitä ja lukemattomia muita viihdyttäviä tuotoksia, mutta edes yksi tai kaksi ikimuistoista ja historiankirjoihin jäävää peliä muuttaisi tilannetta huomattavasti. Tilanne voi tosin muuttua tulevaisuudessa, kun The Chinese Roomin ja Final Fantasy -luoja Hironobu Sakaguchin kaltaiset tekijät saavat tuotoksensa palveluun. Toisekseen on pakko myös mainita, että vajaasta paristakymmenestä testatusta pelistä yksikään ei ole ollut vielä huono, vaikka näitäkin varmasti joukosta löytyy.

Apple Arcadea on vaikea olla suosittelematta, jos taloudessa vain on sitä tukevia omenoita. Indie-pelien ystäville reilun sadan nimikkeen kirjastosta löytyy varmasti ainakin kourallisen edestä mieluista pelattavaa, minkä lisäksi palveluun ei tarvitse sitoutua kuin korkeintaan kuukaudeksi kerrallaan. Vajaan kuuden euron kuukausimaksu nostaa Apple Arcaden myös hinta-laatusuhteeltaan korkealle, ja kyseessä on kevyesti yksi parhaimpia kuukausimaksullisia pelipalveluita Xbox Game Passin ohella.

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/peliartikkelit/testissa-apple-arcade-omppukansan-mobiilipelipalvelusta-on-vaiettu-turhaan-hinta-laatusuhde-on-erittain-korkea/