Arvostelu: Remasteroitu Star Wars Episode I: Racer on ylihelppoa nostalgiakarkkia ja haaskattu mahdollisuus

Star Wars Episode I: Racer on fanisuosikin maineessa, ja 21-vuotiaassa ajopelissä on kiistatta vieläkin vauhdin tuntua. Koko paketti alkaa vain tuntua loppuunkuluneelta aivan liian nopeasti, eivätkä suunnitteluvirheet auta asiaa yhtään.

Julkaisu: 23.6.2020
Studio: LucasArts (remasteroitu versio Aspyr)
Julkaisija: Aspyr
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), Nintendo Switch
Pelaajia: 1-2
Ikäraja: 3
Peliä pelattu: 4 tuntia

Vuoden 1999 Star Wars Episodi 1: Pimeä uhka -elokuvassa aikaan melko tarpeettomalta tuntunut rakettirekikilpailu tarjosi erinomaisen pohjan hieman erilaiselle Star Wars -pelille (kuten varmasti oli suunniteltukin). Elokuvan vanavedessä markkinoille saapui Star Wars Episode I: Racer, jossa eivät valosapelit heilu ja laserit räisky. Tässä pelissä ajetaan sen sijaan kilpaa ja tuunata rakettirekiä aina vain nopeammiksi.

Episode I: Racer muistetaankin vielä 21 vuotta myöhemmin fanisuosikkina, ehkä jopa Star Wars -pelien klassikkona, ja se poiki myöhemmin myös jatko-osan PlayStation 2:lle. Ei siis tavallaan mikään ihme, että aiemmin myös Star Wars Jedi Knight -pelit remasteroinut Aspyr otti asiakseen tuoda pidetyn ajopelin uusille alustoille.

Kyseessä on todellakin pelkkä remasterointi, eikä mikään edistyneempi remake-versio. Kaikki pelin sisältö on siis valikoita myöten ennallaan, ainoastaan ohjaimen käyttöliittymä ja HD-kuvantarkkuus on lisätty. Pelimoodeja löytyy kolme, sekä jaetun kuvaruudun kaksinpeli. Verkkopeliä ei ole.

LucasArtsin peli näytti ehkä aikanaan hyvältä, mutta nykyisin ja suurelta ruudulta pelattuna peli on kiistatta aika rujoa katsottavaa. Kaikki grafiikat ovat kulmikkaat ja elottomat, ja usein mössötekstuurit haittaavat tulevien mutkien erottamista.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että Episode I: Racer toimii PlayStation 4:lle pääasiassa lennokkaasti. Ohjattavuus on todella sulavaa, ja rakettirekihurjastelussa on oikeasti melkoinen vauhdintuntu. Ohjaustuntuma on myös hyvin herkkä, mikä tekee nopeista väistöistä yllättävän helppoja.

Pelaaminen siis tuntuu parhaimmillaan oikein hyvältä. Valitettavasti tämä jää paketin ainoaksi plussaksi.

Episode I: Racerissa nimittäin riittää ongelmia. Ehkäpä suurin heikkous on se, että päämoodi Tournament on naurettavan helppo. 21 perusrataa läpäisee ykkössijalla halutessaan parissa tunnissa, vaikkei olisi kokenutkaan ajopelien kuluttaja.

Ja jostain käsittämättömästä syystä Tournamentissa on tarjolla vain yksi vaikeusaste, jossa voi vain valita kuinka palkintovaluutat jaetaan. Ei siis muuta kuin ”Winner Takes All” päälle ja helppoja voittoja hakemaan. Omalla kohdallani vasta viimeisissä parissa radassa syntyi edes hetkeksi mitään oikeaa kilpailuntuntua.

Free Race -moodissa voi sentään nostaa valikosta ajokkien nopeutta, mikä nostaa myös vaikeusastetta. Miksi tätä ei voi tehdä Tournamentissa, siinäpä erittäin hyvä kysymys.

Ainoan oikean haasteen pelissä tarjoaa parin ajoradan kömpelö suunnittelu, sillä pari mutkaa on selvästi vedetty tarpeettoman tiukoiksi. Ja tietysti tekoälyn ohjastamat vastustajat eivät koskaan tyri näissä mutkissa.

Oikeasti harmaita hiuksia aiheuttaa kuitenkin vain bonus-taso Abyss, jonka käsittämätön kenttäsuunnittelu tekee täysin epäreiluksi. Käytännössä tason alussa on tarjolla kaksi reittivaihtoehtoa, joista toinen on kuitenkin niin paljon lyhyempi, että pelkästään putoamalla väärälle reitille putoaa samalla kilpailun häntäpäähän. Ja tietysti pari tiukkaa mutkaa tekevät todella haastavaksi pysyä lyhyemmällä reitillä. (Googlaamalla selviää, että turhautuneet pelaajat ovat jopa epäilleet peliradan olevan buginen.)

Episode I: Racer on siis samaan aikaan liian helppo ja parissa yksittäisessä kohdassa täysin epäreilu. Tournamentin perusajot läpäisin ensimmäisenä helposti, vaikka myös mokailin jatkuvasti ja rakettirekeni räjähteli milloin mihinkin kivemurikoihin.

Täytyy myös todeta, että parilla radalla pelikuva on yksittäisissä kohdissa aivan liian pimeä, ja muutaman kerran toistuva painottomassa tilassa ajaminen on kuin huono vitsi. Näistäkin tosin selvitään, kun vastustajat ovat jatkuvasti mailin jäljessä.

Muutamalle erilaiselle planeetalle sijoittuvat ajoradatkin ovat keskenään liian samanlaisia, ja samat rataosuudet toisuvat monissa kilpailuissa. Verrattuna vaikkapa saman aikakauden karting-pelien kenttäsuunnitteluun, on Episode I: Racer todella alkeellinen. Lisäksi eri pelihahmot eivät ajokkeineen eroa tarpeeksi toisistaan, ja rakettirekien tuunaaminen on myös turhan suoraviivaista.

Kaikki tämä on ärsyttävää, sillä rakettirekiajot ovat hauska konsepti ja jotain vähän erilaista Star Wars -pelien valikoimassa. Remasteroinnin sijaan olisi ehkä kannattanut lähteä rakentamaan kokonaan uusittua remake-versiota, jossa vanhat suunnitteluvirheet olisi voitu korjata ja pahimmat särmät hioa kokemuksesta. Tämä olisi tietysti maksanut paljon enemmän, mutta ainakin lopputulos olisi ollut pelaamisen arvoinen.

Täysmittainen remake olisi myös varmasti houkutellut kilpa-ajoihin täysin uusia pelaajia. Tällaisenaan muutamassa tunnissa kulutettu Star Wars Episode I: Racer jää pelkäksi nostalgiakarkiksi vanhoille faneille, jotka saattavat hekin pettyä karvaasti.

STAR WARS EPISODE I: RACER

”Hyvä ajotuntuma ei korvaa sitä, että Episode I: Racer tarjoaa liian vähän haastetta ja niukasti pelattavaa.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/arvostelu-remasteroitu-star-wars-episode-i-racer-on-ylihelppoa-nostalgiakarkkia-ja-haaskattu-mahdollisuus/