Netflixin Katla-sarjan tunnelma on kuin sekoitus nordic noiria ja paljon parempaa Dark-sarjaa.
On tietysti hienoa, että Netflix julkaisee paljon muutakin kuin englanninkielistä materiaalia, joka vaikuttaa vielä kelpaavan katsojille ympäri maailman. Maasta, tuotantoyhtiöstä, käsikirjoittajista, kuvaajista, lavastajista ja mistä tahansa muusta riippumatta melkein jokainen tekele noudattaa turhan tuttua kaavaa. Sarjat on tehty vain ja ainoastaan bingetuijottamisen ehdoilla.
Islantilainen Katla-fantasiascifitrillerisaippuaooppera on Netflix-sarjaksi ihan ok, mutta siitäkin löytyy kaikki se mikä on pielessä suoratoistopalvelun liukuhihnatuotoksissa.
Katla näyttää todella komealta, sen tunnelma on kohdillaan ja mukana on monta asiansa osaavaa näyttelijää. Siinä on myös aivan liikaa hahmoja, loputonta tyhjäkäyntiä sekä joka jakson lopussa cliffhanger ja kiusoittelulupaus siitä, että seuraavassa episodissa mukamas tapahtuukin jotain.
Välillä pikkujuttuihin tulee jonkin sortin selvyys, mutta perusidea tässäkin on vain huijata katsojaa tuijottamaan mahdollisimman monta jaksoa putkeen. Premissi on mainio, mutta heti kun kantava idea ja päähenkilöt on esitelty alkaa tuttu jurnutus. Katlan kahdeksan jakson mittainen tarina toimisi paremmin vaikkapa vajaan parin tunnin elokuvana.
Islantilaissarjassa Katla-tulivuori on purkautunut jo vuoden ajan, peittäen viereisen Vikin pikkukylän tuhkaan. Suurin osa asukkaista on häipynyt paikalta jo ajat sitten, mutta poliisin, purkausta tutkivien tiedemiesten ja heitä avustavien työntekijöiden lisäksi paikalla on edelleen myös ihmisiä, jotka hengaavat kylässä ilman mitään järkevää syytä. Mukana on esimerkiksi korteista ennustava hotellinpitäjä Bergrun (Guðrún Gísladóttir), koska yliluonnollisessa scifissä ilmeisesti nyt vaan on pakko olla mukana omituisia höpöttävä ennustaja.
Katla syöksee sisuksistaan ulos tuhkan peittämiä ihmisiä. Ensimmäisenä jäätiköllä tallustaa alaston ruotsalaisnainen, joka on viimeksi nähty Vikissä 20 vuotta aiemmin. Seuraavaksi tulivuori palauttaa ihmisten ilmoille sarjan päähenkilö Griman (Guðrún Ýr Eyfjörð) vuotta aiemmin kadonneen Asa-siskon (Íris Tanja Flygenring). Lisää kadonneita, kuolleita tai vähintäänkin kuolleeksi luultuja ihmisiä putkahtaa ulos, mutta ei spoilata sen enempää.
Tulivuoren yliluonnolliset salaisuudet ja lukuisten hahmojen juonikuviot kietoutuvat Grimaan ja Asaan, sekä heidän isäänsä Thoriin (Ingvar Sigurdsson), joka tietysti tietää Katlasta enemmän kuin suostuu kertomaan.
Upeiden islantilaismaisemien, taitavan äänisuunnittelun ja muusikin ansiosta Katla tuntuu ensin mukavan ahdistavalta. Fiiliksessä on aluksi jotain samaa kuin Netflixin poikkeuksellisen hyvässä Dark-sarjassa. Viimeistään kolmas jakso tekee selväksi, että tuhkan ja sen alta paljastuvien mysteerien läpi tallustetaan raivostuttavan hitaasti. Jaksoissa ei tapahdu juuri mitään kuin alku- ja loppuminuuttien aikana. Onnetonta rytmitystä ei auta ainakaan hätiköidyn oloinen leikkaus.
Katlasta tulee mieleen myös Les Revenants – Kuolleista palanneet -ranskalaissarja, joka löytyy HBO Nordicin valikoimasta englanninkielisellä The Returned -nimellä. Sitä ei pidä sotkea samalla nimellä siunattuun keskinkertaiseen jenkki-remakeen. Samoja aiheita menetyksestä ja kuoleman hyväksymisestä käsittelevä Les Revenants on hypnoottisen rauhallinen ja kaunis fiilistely, jonka tarinassa tapahtuukin jotain unenomaisesta tunnelmasta huolimatta. Katla on pelkkää komeaa pintaa ja jumissa polvia myöten omassa tuhkassaan.
Vasta toiseksi viimeisessä jaksossa Katla suostuu tarjoamaan vastauksen edes muutamaan kysymykseen. Mysteeriä mysteerin päälle kasanneen sarjan tarina jää tietysti kesken, pedaten toista tuotantokautta.
Sarjan luojat Sigurjón Kjartansson ja Baltasar Kormákur ovat keksineet hyvän idean, mutta jaksojen käsikirjoitukset tuntuvat raakileilta. Katlan itsetarkoituksellinen synkistely menee viimeistään finaalijaksossa niin överiksi, ettei mahdollinen jatko voisi vähempää kiinnostaa.
Katla tuli tarjolle Netflixiin 17. kesäkuuta.
Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/elokuvat/elokuva-arvostelut/arvostelu-netflixin-yliluonnollinen-tieteisjannari-katla-on-pelkkaa-komeaa-pintaa/