Tulipahan pelattua: Alien: Isolation säikyttelee kohtuullisen hyvin myös Nintendo Switchillä

Alun perin PlayStation 3:lle, Xbox 360:lle ja PC:lle ilmestynyt Alien: Isolation kääntyi pari vuotta sitten PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle. Nyt varsin toimiva moderni kauhupeli on pelattavissa myös Nintendo Switchillä, eikä kyseessä ole lainkaan huono käännös.

Julkaisupäivä: 5.12.2019
Studio: Feral Interactive
Julkaisija: Sega
Saatavilla: Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: noin 7 tuntia

Alien: Isolationin päähenkilönä toimii Amanda Ripley, jonka leffoistakin tuttu äiti hävisi vuosia sitten mystisesti Nostromo-aluksen muun miehistön mukana. Ripleyn toivo äidin kohtalon selviämisestä herää kuitenkin uudelleen, kun Sevastopol-asemalta löytyy Nostromon musta laatikko, joka saattaa vihdoin kertoa lisätietoja Nostromon tapahtumista.

Ripley miehistöineen lähtee noutamaan mustaa laatikkoa Sevastopolista, mutta heikolla menestyksellä. Ripley joutuukin nimittäin itse keskelle tiivistunnelmallista avaruudellista kauhutarinaa, leikkimään kissaa ja hiirtä itse alienin kanssa.

Sevastopolin kauhut tekevät Alien: Isolationista parhaimmillaan hyvinkin tiivistunnelmaisen ensimmäisestä kamerakulmasta kuvatun kauhupelin. Kamaluuksilta piilottelu on jännittävää, kun tietää, että liikaa melua pitämällä saa ihmisiä raatelevan alienin peräänsä. Kun lähestyvä alien kolisuttaa ilmastointiputkea, voi pelaaja kokea parhaimmillaan todellista pakokauhua vastaavia tunnetiloja.

Ripley ei kuitenkaan voi jäädä pelkästään piilottelemaan, vaan Sevastopolilla pitää saada asioita aikaan. Tutusta ja turvallisesta komerosta tai muusta lymyluolasta ei kuitenkaan tee mieli lähteä hevillä, sillä koskaan ei tiedä, milloin alien kurkistaa nurkan takaa.

Nintendo Switchin mobiili liikuteltavuus on suuri etu monissa peleissä, mutta ikävä kyllä Alien: Isolationin tapauksessa se ei juurikaan tuo seikkailulle lisäarvoa, vaan oikeastaan tilanne on päinvastoin. Alien: Isolation on sitä parempi, mitä paremmin Sevastopolin maisemiin voi uppoutua. Näin peli on parhaimmillaan pelattuna isolta näytöltä pimeässä huoneessa, hyvän äänentoiston kera.

Käsitilassa olevan Nintendo Switchin pieneltä näytöltä ja pienen kaiuttimen kautta koettuna Alien: Isolation ei pääse oikeuksiinsa. Tilannetta voi kyllä parantaa auttavasti, mikäli konsoliin kytkee kuulokkeet, mutta mikäli mahdollista, kannattaa Alien: Isolationia pelata Nintendo Switchin telakan kautta.

Teknisesti Alien: Isolationin Nintendo Switch -käännöksessä ei ole valittamista. Se näyttää graafisesti jopa hitusen paremmalta kuin PlayStation 3:lla ja Xbox Onella ja peli pyörii hyvin pitkälti tasaisella 30 fps ruudunpäivitysnopeudella. Alien: Isolationin Nintendo Switch -versio sisältää kaikki peliin ilmestyneet laajennokset, joten se on sikälikin varsin hyvä ostos.

Alien: Isolation ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton kokonaisuus. Välillä alien ja muut viholliset eivät ole mitään järjen jättiläisiä, vaan niiden tekoäly perustuu suurelta osin satunnaisuuteen. Näin useissa kohdissa on ihan tuurista kiinni, pääseekö Ripley hiippailemaan vastustajien ohitse, vai sattuvatko ne katsomaan juuri väärällä hetkellä pelaajan suuntaan.

Huonoon tuuriin perustuvat kuolemat ovat pahimmillaan hyvin turhauttavia, varsinkin kun pelissä voi tallentaa vain sinne tänne ripoteltujen automaattien luona. Mikäli omaa peliä ei ole päässyt tallentamaan hetkeen, voi progressio kelautua kuoleman johdosta useita kymmeniä minuutteja taaksepäin.

Mikäli Nintendo Switchille kaipaa varsin onnistunutta kauhupeliä, ei Alien: Isolation ole lainkaan huonompi valinta. Nintendo Switch ei kuitenkaan ole varsinaisesti paras mahdollinen alusta kokea avaruuskauhua, ainakaan mikäli konsolia ei halua kytkeä televisioon telakan kautta.

Alien: Isolation (Nintendo Switch -versio)

”Avaruuskauhu viihdyttää myös Nintendo Switchillä, mutta pienellä ruudulla se ei ole parhaimmillaan.”