Arvostelu: Kotkana Pariisin taivaalla – Eagle Flight on VR-pelien parhaimmistoa

Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PlayStation VR
Saatavilla: PC (Oculus Rift), PlayStation VR
Tulossa: PC (HTC Vive)
Laitevaatimukset: PC Windows 7 64-bit tai uudempi, Intel Core i5 3,3 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 970/Radeon R9 290 -tasoinen näytönohjain, 7,3 Gt kiintolevytilaa, VR-lasit
Pelaajia: 1, 2-6 (Internet)
Muuta: PlayStation 4 -versio vaatii PlayStation 4 VR:n. PC-versio vaatii Oculus Rift- tai HTC Vive -VR-lasit.
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Virtuaalitodellisuuden vuosi 2016 kulkee eteenpäin yskähdellen, eikä laitteiden lanseeraus ole välttämättä mennyt aivan niin kuin olisi voinut toivoa. Onneksi emme ole VR-firmojen osakkeenomistajia, niin meidän ei tarvitse moisesta murehtia. Sen sijaan voimme keskittyä niihin hienoihin ja uniikkeihin kokemuksiin, jotka vain VR voi tarjota – kuten Eagle Flightiin.

Ubisoftin Eagle Flight on ensivilkaisulla niin ei-Ubia kuin olla voi. Se on peli, jossa lennetään kotkana Pariisin taivailla. Ihmiskunta on jonkin katastrofin seurauksena kadonnut planeetan pinnalta ja luonto on vallannut takaisin kaupungit, jotka nyt toimivat eläinten temmellyskenttänä.

Näistä lähtökohdista alkaa kokemus, joka viehättää ja ilahduttaa – ja myös haastaa pelaajan.

Kotkana taivaalla

Eagle Flight kuulostaa paperilla niin tyypilliseltä VR-kokemukselta kuin olla voi, koska koko pelin idea on käytännössä sen kontrolleissa. Sitä kun pelataan käytännössä kokonaan virtuaalilasien avulla. Ohjainkin tarvitaan, mutta sillä ei tehdä muuta kuin joko kiihdytetään tai jarrutetaan kotkan lentoa. Kaikki muu tehdään kääntelemällä ja kallistelemalla päätä.

Kotka lentää automaattisesti ja suoraan sinne, mihin pelaaja päänsä kääntää. Jos haluaa kääntyä, päätä on käännettävä yksinkertaisen ”mitä enemmän käännät, sitä enemmän kotka kaartaa” -periaatteen mukaisesti. Pään pienemmillä liikkeillä, kuten sen nostamisella ja laskemisella, sekä sivuttaisella liikkeellä, voi tehdä pieniä hienosäätöjä ja väistöliikkeitä, joita myös tarvitaan.

Idea on hyvin intuitiivinen ja lyhyen tutoriaalijakson aikana jokainen oppii varmasti lentämään. Silti menee todennäköisesti hetki tai parikin, ennen kuin liitely tuntuu hyvältä. Itse ainakin huomasin että ensimmäiset hetket tuntuivat suorastaan epämukavilta, kun päätä joutui kääntelemään ja liikuttelemaan aktiivisesti ja sellaisilla tavoilla, joita arkielämässä ei tule kamalasti tehtyä.

Eagle Flightin VR-efekti toimii hienosti. Kun syöksyy kotkana Pariisin talojen välistä kalaa kohti, pujahtaa talon läpi ammottavasta reiästä tai lentää vaikka Eiffel-tornin pylväiden välissä, mahanpohjasta sieppaa kivasti. Huonoa oloa minulle ei silti koskaan tullut, mikä on hyvä juttu. Eagle Flight kun on peli, jonka parissa menee helposti hetki jos toinenkin.

Paljon tekemistä

Eagle Flightia voi pelata joko yksin tai porukassa. Tarjolla on useita kymmeniä tehtäviä sisältävä tarinatila, jossa ei toki tarinaa ole hirveästi. Se kertoo yhden kotkan tarinan tämän syntymästä eteenpäin. Metsästystä, parin etsintää, soidinmenoja, lentämisen iloa ja muuta luonnonläheistä irtoaa useammaksi tunniksi.

Tarjolla on muutamia erityyppisiä tehtäviä. Joskus keräillään tavaroita, toisinaan taas lennetään läpi renkaiden merkitsemiä reittejä, jotka puikkelehtivat talojen välissä ja taivaalla. Haastavimpia ovat tunneliajot, joissa on tarkoituksena lentää vaikka Pariisin katakombien tai raunioituneen metrotunnelin läpi mahdollisimman nopeasti. Kello tikittää, leaderboard-sijoitukset vilisevät silmissä ja maaliin pitäisi päästä alta aikayksikön. Tunneleissa lentäminen on oikeasti vaikeaa, sillä ne ovat melkoisia sokkeloita ja ne nopeimmat reitit vaativat hyvin tarkkaa tähtäystä ja salamannopeita reaktioita.

Mukaan mahtuu myös ilmataistelua, joskaan ei niillä realistisemmilla nokka ja kynnet -säännöillä. Tässä kohdin Eagle Flight nimittäin vaihtaa vähän tieteiskirjallisuuden puolelle. Kotkat osaavat ampua nokastaan ääniaallon, joka osuessaan pudottaa kohteensa taivaalta. Korpitkin pudottelevat jälkeensä äänimiinoja, jotka lamauttavat seuraajan. Tämä voi kuulostaa paperilla vähän hölmöltä, mutta pelattavuuden kannalta ratkaisu toimii. Ilmataistelussa on kunnon koirataistelumeininkiä, kun linnut kaartelevat toistensa ympärillä etsimässä hyvää ampumasektoria. Hieman yllättäen oma päällimmäinen fiilikseni Eagle Flightin ilmataistelun jälkeen oli, että Tähtien sota -aiheinen peli samanlaisella pelattavuudella olisi todennäköisesti aivan hillittömän siisti kokemus.

Ilmataistelemaan pääsee myös moninpelissä, jota pelataan kolmen linnun tiimeissä. Tarkoituksena on ehtiä ensimmäiseksi saaliin luo ja kuljettaa se kotipesään muiden yrittäessä joko ampua saaliinkantajaa alas tai suojata tätä. Jälleen, ehkä ideana vähän hölmöä, mutta kokemuksena ihan älyttömän siistiä ja jännittävää. On hienoa pujotella Pariisin kujilla ja kaduilla samalla kun ääniammukset viheltävät yli ja ali. Kun vaistonvaraisesti tehty väistö saa matkalla olleen kudin menemään ohi ja tuo pesän taas hieman lähemmäs, se tuntuu oikeasti hienolta kokemukselta.

Valitettavasti muita pelaajia ei tuntunut ainakaan testijakson aikana olevan hirveästi. Moninpeli saatiin käyntiin vain kahdesti, ja toisessa matsissa pelattiin yhdellä kahta vastaan. Myös leaderboardeilla pääsee sangen helposti aivan kärkisijoille, mikä kielinee joko siitä, että Eagle Flightia ei pelata kamalasti, tai sitten vain olen pelissä parempi kuin kuvittelinkaan.

Rahan arvoinen?

Itse pidin Eagle Flightista kovasti. Siitä irtosi hauskaa ja erilaista viihdettä viikonlopuksi, joskin rehellisyyden nimissä on todettava, että tehtävätyypit toistavat itseään nopeasti. Pariisi näyttää silti hyvältä ja on kiinnostava paikka tutkimusmatkailulle. Lentäminen toimii ja on oikeasti hauskaa, varsinkin kun joutuu tekemään nopeita reaktioita ja ikään kuin lentämään perstuntumalla.

Uudelleenpeluuarvoa ei Eagle Flightilla hirveästi ole, enkä usko, että monikaan jaksaa kerätä kaikkia pitkin kaupunkia ripoteltuja sulkia, pyydystää kaikkia kaloja ja tehdä sitä muuta pakollista Ubisoft-sisältöä, jota pelistä löytyy.

Itse kyllä nappaisin Eagle Flightin mukaan vaikka sitten viimeistään pienestä alennuksesta, sillä se on hieno tapa demota PlayStation VR -lasejaan ja myös saada pelikokemus, joka on mahdollinen vain niiden avulla. Peukkua myös Ubisoftille siitä, että pelistä on uskallettu tehdä oikeasti haastava ja taitoa vaativa. Useimmat VR-pelithän voi vääntää läpi suunnilleen silmät kiinni.

The post Arvostelu: Kotkana Pariisin taivaalla – Eagle Flight on VR-pelien parhaimmistoa appeared first on Dome.