Testi | 55-tuumainen Samsung Q80T -Qled (QE55Q80T) on huoleton pelitelevisio uuden konsolin kylkeen

Uusien pelikonsolien myötä katse kääntyy myös televisioiden suuntaan. Seuraavan sukupolven HDMI 2.1 -liitäntä näyttää vihdoinkin ominaisuudelta, johon kannattaa, tai on jopa syytä, kiinnittää huomiota.

Kuvanlaadun ja sovellusten lisäksi älytelevisiolta haetaan yhä enemmän pelaamiseen sopivia ominaisuuksia. Uusin konsolisukupolvi on juuri nähnyt päivänvalon, ja osa tv-valmistajista on varautunut PlayStation 5:en ja Xbox Series X:n saapumiseen paremmin kuin toiset.

Vuoden 2020 Samsungin Q80T-televisiomalli on monella tapaa mielenkiintoinen televisio pelikonsolin pariksi, eikä vähiten sen HDMI 2.1 -tuen vuoksi, mikä onkin peliominaisuuksille tärkeä uudistus.

Tärkein HDMI 2.1 -liitännän tuoma uudistus on sen suurempi kaistanleveys. 48 gigabitin siirtonopeus sekunnissa mahdollistaa 4K-tarkkuuden 120 ruudun vauhdilla ja laajalla sävytoistolla (HDR), mihin uudet pelikonsolit yltävät.

Uuden liitännän mukana tulee myös roimasti lisäominaisuuksia, kuten muuttuva virkistystaajuus (VRR), automaattinen pelitila (ALLM), kehittyneempi äänen paluukanava (eARC) ja kuvalähteen pikavaihto (QMS).

Edellä mainitut voidaan kuitenkin toteuttaa nykyisiin HDMI 2.0b -liitäntöihin, joissa niitä esiintyy ripotellen valmistajasta riippuen. Näyttääkin että valtavirtaa uudesta liitännästä tulee vasta ensivuoden tv-malleissa. Satsaus tulevaisuuteen ei kuitenkaan mene hukkaan nytkään, jos näin ylipäätänsä uskaltaa kulutuselektroniikan kanssa sanoa.

Kokeilimme testin televisiolla pelaamista Xbox Series X:llä. Takana olevan liitinosaston HDMI 4 -liitäntä tukee suurempaa siirtonopeutta sekä VRR- ja ALLM-ominaisuuksia. eARCia käytetään hdmi 3 -liitännästä. Konsoli tukee valmistajan mukaan oletuksena HDMIn omaa VRR-toteutusta sekä Freesync 2:sta. Konsolin näyttöasetuksista virkistystaajuus täytyy asettaa käsin 120 hertsiin.

Suurempaa ruutunopeutta tukevat toistaiseksi vain harvat pelit – yksi niistä on Gears 5:en moninpeli. 120 hertsin asetus täytyy niin ikään kytkeä päälle pelin omasta asetusvalikosta.

Eron huomaa niin nopeatempoisen mellastuksen sulavuutena sekä entistä nopeampana vasteena ohjaimen painalluksiin. Mukautuva virkistystaajuus auttaa peleissä, joissa ruutunopeus vaihtelee äkillisesti aiheuttaen kuvan repeilyä.

Kaksi muuta mainitsemisen arvoista peliominaisuutta ovat pelitilan ”Dynaamisen mustan taajuuskorjain”. Tällä valmistajakohtaisella ominaisuudella kirkkauskäyrää säädetään sopivasti tummasta päästä, jolloin varjoissa piileksivät viholliset näkyvät selvemmin. Q80T sisältää asetuksen HGIG:lle eli ”pelien paremmalle HDR:lle”. Se vaatii toimiakseen tuen peliltä itseltään, ja toistaiseksi näitä onkin vain kourallinen. Oletuksena konsoli muuntaa automaattisesti vanhempia nimikkeitä suppeammasta sävyalasta (SDR) suurempaan (HDR), yrittäen säilyttää alkuperäisen tunnelman.

Mittasimme pelitilassa television sisäiseksi syöttöviiveksi (input lag) 11,8 millisekuntia, kun liikkeentasausta ei käytetä. Jos tutina käy hermoille, ei viive kuitenkaan venähdä sietämättömäksi. Tärinän ja liike-epätarkkuuden vähennysasetukset kolmosasennossa viive näytti 27,5 millisekuntia 60 hertsin 1080p-signaalilla.

Ero on joka tapauksessa suuri verrattaessa elokuvatilaan, jossa syöttöviive ylittää 70 millisekuntia. Latenssin aistii jo vähemmän harjaantunut pelaajakin.

Qled-paneelilla on muutama etu oled-tekniikkaan. Pelin käyttöliittymät tai kanavalogot eivät ole arkoja kiinnipalamisilmiölle. Oledin tehorajoitusten vuoksi ruutua himmennetään, kun kuvassa esiintyy suuria vaaleita alueita, kuten lumisia maisemia. Vastaavaa ei esiintynyt testin qled-mallilla, vaikka se omat miinusmerkkinsä ansaitsee toisilla kuvan osa-alueilla. Näin qled passaa tietokoneen näytöksi yhtä lailla.

Samsungin Qled-televisioiden peruskäyttö hoituu on Linux-pohjaisella Tizen-käyttöjärjestelmällä, joka on versioltaan 5.5.

Esiasennettuna valikosta löytyvät suosituimmat suoratoistopalvelut kuten Youtube, Netflix, Prime Video, Apple TV ja HBO. Disney+ ja kotimaiset sovellukset ovat ladattavissa erikseen, mikä vaatii Samsung-tilin luontia.

Kaukosäätimen näppäimiä on huomattavasti vähemmän kuin kilpailijoilla. Käytössä tuleekin napsuteltua paljon nuolinäppäimillä, ja toivottavasti ajan kanssa pikavalinnat tulevat tutuiksi. Saman näppäimen taakse onkin piilotettu muutamakin toiminto, painalluksen pituudesta riippuen.

Sovellusten käyttöön televisiossa riittää vääntöä, eikä valikoissa liikkuminen tahmaa. Televisiokanavien vaihto taasen käy hieman verkkaisesti.

Liitännät television takana ovat tavanomaiset: antenni- ja satelliittiliittimien lisäksi kaksi USB-liitäntää, ethernet, optinen äänilähtö sekä neljä HDMI-liitäntää.

Television äänentoistosta vastaa yhteensä kuusi kaiutinelementtiä: perinteiset alaspäin suunnatut kaiuttimet, kaksi alaosan bassoelementtiä sekä paneelin yläosasta säteilevät kaiuttimet. Äänikuvaan luodaan näin television ulkopuolelle ylettyvää ilmavuutta, ja ”Object Tracking Sound” -tekniikka yrittää paikallistaa äänen tarkasti ruudulla liikkuviin kohteisiin. Ehkä vakuuttavampaa on kuitenkin äänen yleinen sointitasapaino: rasittavat piirteet uupuvat, dialogit toistuvat selvästi, ja matalampien taajuuksien toisto on keskivertotelevisiota uskottavampaa.

Television kuvanlaadusta vastaa nestekidetekniikkaan pohjautuva VA-pikselirakenteinen ja 100/120 hertsin qled-paneeli.

Taustavalaistus hoidetaan suoraan ruudun takaa, ja se koostuu noin 50:stä erikseen ohjattavasta alueesta. Määrä ei kuulosta erityisen suurelta, mutta kohtisuoraa katseltaessa algoritmi onnistuu hävittämään lieveilmiöitä hyvin, paitsi erittäin haastavilla HDR-kohtauksilla.

Paneelin katselukulmat ja heijastuksenesto ovat keskiverto LCD-televisiota paremmat. Tummat testikuvat paljastavat lievää epätasaisuutta paneelin kirkkaudessa sen eri osissa: reunat ovat jonkin verran keskiosaa tummemmat. Oikealla kuvalla epätasaisuutta on kuitenkin vaikea nähdä.

Televisiolähetykset ja HD-tasoiset nimikkeet esimerkiksi suoratoistopalveluista toistuvat oletuksena kylminä ja terävöitettyinä. Kuvatilan vaihtaminen Elokuvaan tai Filmmaker modeen tuo kuvan lähemmäksi vallitsevaa normia.

Kalibroinnilla pääsee kuitenkin vieläkin lähemmäksi maalia, sillä parhaallakin esiasetuksella värilämpötila asettui noin 7400 kelviniin (tavoite 6500K). Asetimme maksimikirkkauden noin 200 cd/m2 tasoon (kirkkausasetus 19), joka on käyttökelpoinen valaistussakin olohuoneessa. Kontrastisuhde mittautui tällöin LCD-televisiolle varsin kunniakkaaseen 5600:1 lukemaan. SDR-materiaalilla valkoisen maksimikirkkaudeksi saa kalibroituna noin 470 cd/m2. Elokuvilla jälki on mittausten mukaista, eikä taustavalon alueittainen säätö pääse häiritsemään hämärissäkään kohtauksissa.

Samsungin laajasävykuvatuki kattaa HDR10:n, HDR10+:n ja HLG:n. Dolby Vision puuttuu toistaiseksi listalta. Kätevimmin materiaalia toistaa suoratoistopalveluiden kautta, ja fyysisten medioiden ystävät Ultra HD Blu Ray -levyiltä.

Paras kuvatila listalta on jälleen Elokuva tai Filmmaker mode. Värilämpötila kääntyy jälleen sinertävään päin. Eri kirkkaustasot toistuvat keskialueella normia suurempina, eli kuvaan tuodaan lisää potkua valmistajan toimesta. Kalibroinnilla valkotasapaino asettuu hyvin kohdalleen, ja asettamalla ST.2084-kirkkausasetuksen arvoon -2, saa sen lähemmäksi normia. Kontrastisuhde HDR10-materiaalilla asettui arvoon 5300:1 valkoisen maksimikirkkaudella 823 cd/m2.

Näin korkeilla kirkkauksilla algoritmi joutuu himmentämään koko kuvaa ajoittain piilottaakseen taustavalon vuotamista. Esimerkiksi tähtitaivas saattaa hukata tähtiä, sillä asetelma, jossa erittäin pieniä ja kirkkaita yksityiskohtia on mustaa taustaa vasten, haastaa television äärimmilleen. Väritoisto yltää lähelle DCI-P3 värejä, joten vaikutelma HDR:stä on oikeanlainen. Todella tummat sävyt sinertävät liialti.

Tässä tuumakoossa 1200 euron hintaluokka kiinnostaa, koska siinä tekniset loikat tuovat varsin näkyviä kuvanlaadullisia etuja. 55-tuumaisen Samsung Q80T:n veriviholliset maksavat noin 1300–1500 euroa, sillä hdmi 2.1 -portillisia kilpailijoita ovat esimerkiksi Sonyn XH9005 sekä LG oled-mallit niin tältä kuin edellisvuodelta.

Oledin itsestään valaisevat pikselit mahdollistavat absoluuttisen mustan, toisin kuin Qledissä tai Sonyn perinteisessä LCD-tekniikassa. Sony ja LG tarjoavat malleissaan myös Dolby Vision -laajasävytuen, kun Samsung nojaa hitaasti kasvavaan HDR10+ -formaattiin.

Pelkästään kuvanlaatu edellä oled-mallia onkin vaikea piestä, varsinkin hämärässä katsottaessa. Testin Samsung Q80T -malliversio haastaa kuitenkin tasapainoisella suorituskyvyllään: kiinnipalamisriskiä ei ole, ja hyvän valontuoton sekä heijastukseneston ansiosta se sopii valoisaankin olohuoneeseen. Perinteisempään television käyttölogiikkaan tottuneelle modernin oloinen Tizen yhdistettynä pelkistettyyn kaukosäätimeen saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia alkuun. Vastapainona tarjolla on kattava tarjonta suoratoistopalveluita. Pelaajia miellyttävät erittäin lyhyt syöttöviive, hdmi 2.1 -tuki yhdessä portissa sekä valmistajan omat peliehosteet.

Hyvää

  • Lyhyt syöttöviive
  • Katselukulmat
  • Kontrasti
  • Peliominaisuudet

Huonoa

  • Hidastelu kanavanvaihdossa
  • Tummat HDR-kohtaukset
  • Dolby Visionin puute
  • Vain yksi HDMI 2.1 -liitäntä

Tekniset tiedot: 55” Samsung Q80T

  • Hintaluokka: 1200 €
  • Näyttö: 55” (Qled), Tarkkuus 3840 x 2160 pikseliä
  • Liitännät: 4 x HDMI (HDMI 4 v2.1, HDMI 3 eARC), 2 x USB, toslink, ethernet, WiFi, tv-antenni (DVB-T2/C/S2), CI+ -korttipaikka
  • Äänentoisto: 2.2.2 -kanavaa, 60 W
  • Laajasävytuki: HDR10, HDR10+, HLG
  • Mitat, paino: 123 x 78 x 26 cm, 21 kg

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/tietotekniikka/testi-55-tuumainen-samsung-q80t-qled-qe55q80t-on-huoleton-pelitelevisio-uuden-konsolin-kylkeen/

Aiheeseen liittyvät artikkelit