Arvostelu | Empire of Sin on pohjimmiltaan hyvä gangsteripeli, mutta bugit pudottavat sen arvosanaa

Menneisyyden Chicagoon sijoittuva Empire of Sin herättää toimivaa gangsterifiilistä, vaikka buginen julkaisu yrittää pilata pelinautinnon.


Julkaisupäivä: 1.12.2020
Studio: Romero Games
Julkaisija: Paradox Interactive
Saatavilla: PC (testattu), Mac, PlayStation 4, Xbox One & Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 52 tuntia


1920-luvun Chicago oli vaarallinen paikka. Kieltolain myötä oletettiin, että monet asiat rauhoittuvat, mutta tilanne oli täysin erilainen. Ryyppääminen siirtyi alamaailmaan, jota pyörittivät monet erilaiset rikollisryhmittymät. Eräs tunnetuin alamaailman hahmo oli Al “Scarface” Capone, joka on pelattava hahmo Empire of Sinissä, ja pelissä on mukana myös muita tosimaailman gangstereita.

Empire of Sinissä lähdetään valloittamaan Chicagon eri kaupunginosia – tavoitteena on ottaa koko kaupunki haltuun. Tässä onnistutaan perustamalla laittomia viinatislaamoja, yökerhoja, bordelleja ja kasinoita, sekä tuhoamalla muita rikollisorganisaatioita. Roistoremmien huipulla on pomo, joista jokaisella on omat ominaisuutensa. Pelaamallani ykkösroistolla oli kyky tyhjentää käsiaseen lipas kaikkiin lähellä oleviin rosvoihin, samalla tietenkin julmasti nauraen. Tämä on tietenkin erityisen tarpeellista etenkin haastavissa taisteluissa, ja sen avulla saa tarpeettomat ja pienet rähinät lopetettua hetkessä.

Bisneksen ytimessä ovat viinatislaamot. Yökerhoon on yllättäen vaikea saada asiakkaita, jos baaritiskin takaa ei löydy vettä vahvempaa. Bordellit toimivat toki ilman alkoholiakin, mutta viinan myyminen vilkastaa bisnestä. Koska kyse on kieltolaista, virkavalta valvoo toimintaa huolellisesti. Jokaisella laittomalla bisneksellä on mittari, joka kertoo, kuinka lähellä ratsiat oikein ovat. Tilannetta auttaa maksamalla siitä, että yökerhot pystyvät toimimaan huomiota herättämällä. Jokaista maanalaista bisnestä voi kehittää myös muilla tavoilla, sillä vartijoiden määrän lisäksi juottoloiden tunnelmaa voi parannella asiakasvirran kasvattamiseksi. Tähän auttaa myös se, että tavernojen puskaradioita voi kehittää kuuluvammaksi.

Paremmalla viinalla saa suuremmat voitot, sillä myrkyn myyminen ajaa asiakkaat joko kirjaimellisesti maan alle tai laadukkaampiin yökerhoihin. Hotellien rakentaminen tuo lisää asiakkaita jokaiseen hämäräbisnekseen. Pelaajan päämajana toimivat turvatalot, joiden turvallisuuden ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä onnistuneet kilpailijan iskut saattavat tehdä gangsterista entisen. Uusia toimitiloja voi ostaa, tai niitä voi vallata rivirikollisten lisäksi myös kilpailijoilta, jolloin bisneksen saa haltuunsa ilman rahallista korvausta. Sikailulla on tietenkin omat seuraukset, sillä jostain syystä väkivaltarikolliset eivät katso hyvällä heihin kohdistuvia hyökkäyksiä.

Yökerhot ovat jokaisen gangsterin suurin tulonlähde, ja bordelleista tienaa huomattavasti vähemmän. Kasinot ovat riski, koska niiden tuotto riippuu siitä, kuinka paljon uhkapelaajat onnistuvat voittamaan rahaa itselleen. Käteinen on pelissä avainasemassa, sillä ilman sitä pelaaja jää kilpailijoiden jalkoihin hyvin nopeasti. Onkin syytä pohtia tarkkaan, painottaako kätyreiden palkkaamiseen, vai omien kohteiden paranteluun. Tämä on tärkeää erityisesti pelin alkumetreillä.

Bisneksen kehittäminen on pelin toinen puoli, joka jää helposti sen tärkeimmän, eli väkivallan varjoon. Pelaajan ohjastama gangsteri voi palkata itselleen kätyreitä, ja näitä on tarjolla sopivan paljon. Jokaisella kätyrillä on omat ominaisuudet ja luonteenpiirteensä, jotka vaikuttavat siihen, kuinka peliä on mahdollista pelata. Jotkut pyssysankarit tykkäävät olla jatkuvasti kännissä, kun toiset haluavat päästä bordelleihin. Katusotilailla on omat suhteensa muihin palkallisiin, eivätkä kaikki tule keskenään toimeen. Kätyrien pestaamiseen vaikuttaa pelihahmon maine alamaailmassa, eli tuntematon tekijä ei saa palkattua kovia ammattirikollisia. Rosvot vaativat käsirahan lähteäkseen matkaan, ja tietyn prosentin viikottaisista tuloista.

Empire of Sin on monella tapaa kuin 1920-luvun alamaailmaan sijoittuva Jagged Alliance, mikä ei lähtökohtana ole lainkaan pöllömpi. Monia eroavaisuuksia toki löytyy, mutta ei Empire of Sinin hyväksi. Jagged Alliancen hahmot ovat huomattavasti persoonallisempia kuin Empire of Sinin vastaavat palkkasoturit. Jagged Alliancen tunnelma on myös kokonaisvaltaisempi, vaikka Empire of Sin onnistuu toki välittämään hyvää gangsterihenkeä. Lisäksi Jagged Alliancen taisteluihin liittyvä pelimekaniikka on Empire of Siniä paremmin viimeistelty.

Empire of Siniä pelataan kahdella eri karttavaihtoehdolla. Gangstereita ohjastetaan joko katunäkymässä tai vaihtoehtoisesti kauempaa esitettynä karttanäköalana. Murhaajien ohjastaminen ei toimi hyvin, sillä ne jäävät helposti jumiin. Intensiivisessä tilanteessa tämä on erittäin turhauttavaa. Karttaa pitää klikata juuri oikealla kohdalla, jotta ryhmä suostuu lähtemään liikkeelle.

Erilaisia tehtäviä, joita pelissä riittää, ei monin paikoin pääse tekemään, sillä bugien vuoksi ne eivät käynnisty. Esimerkiksi tilanteissa, joissa pitää puhua eri hahmoille, mitään ei tapahdu. Pelin julkaisija Paradox tunnetaan siitä, että julkaisut ovat pääsääntöisiä häiritsevän bugisia. Empire of Sin on ensimmäinen arvostelupelini, jota pelatessa olen laittanut kehittäjille bugiraportin, ja aluksi olin siinä luulossa, että arvostelukappale on jonkinlainen beta-julkaisu.

Pelin olennaisin asia, eli vuoropohjainen taistelu, on sentään toteutettu verisen hyvin. Eräs vertauskohta tähän on XCOM-pelit, jotka pohjautuvat pelimekaniikaltaan samojen kehittäjien tekemään Laser Squad -strategiapeliin. Myös Empire of Sinissä on kyse vuoropohjaisesta taistelusta, jossa gangsterit toimivat genren sääntöjen mukaisesti. Väkivallan onnistumista kuvaa tietty prosenttilukema, joka muuttuu sen mukaan, kuinka kaukana kohteesta on, millainen pelihahmon osumatarkkuus on, ja millaisesta aseesta on kyse. Aseet on jaettu neljään ryhmään: lähitaisteluaseet, käsiaseet, automaattiaseet ja haulikot. Erilaisia aseita ei ole erityisen paljon käytettävissä, mutta sen verran tarpeeksi, että hahmojen arsenaalia pääsee kehittämään sopivasti. Lähitaisteluun on tarjolla kaikkea nyrkkiraudan ja nauloilla varustellun pesäpallomailan väliltä, ja ampuma-aseita riittää myös jokaisessa muussa kategoriassa. Aseita on tarjolla peruspyssyistä harvinaisimpiin kuularuiskuihin, joiden tuottama vahinko on tavallista suurempi.

Vaikka murhaaminen on toteutettu periaatteessa hyvin nautinnolliseksi, on siinä myös pahoja puutteita. Taistelussa alkaa nopeasti häiritä se, että gangsterit puhuvat toistuvasti samoja asioita, eikä ääninäyttelijöitä ole selvästikään palkattu tarpeeksi. Asiaa ei paranna hyvä, vaikkakin hyvin yksitoikkoinen pelimusiikki. Sen sijaan kaupungin äänet kuulostavat uskottavilta, ja 1920-luvun Chicago näyttää siltä, miltä pitääkin. Kaupunki tosin tulee valitettavan usein taistelun tielle, sillä taistelukartassa sijaitsevat puut ja muut kaupunkielementit peittävät maailmaa niin, ettei aluetta hahmota kovin selvästi.

Diplomatia on mukana kaikissa tällaisissa stragiapeleissä, ja myös Empire of Sin tarjoaa mahdollisuuden tehdä liittoutumia ja muita sopimuksia muiden alamaailman tekijöiden kanssa. Oman firman johtamiseen liittyvät päätökset vaikuttavat suuresti pelin etenemiseen, ja kilpailijoiden kaikki bisnekset otetaan kokonaisvaltaisesti haltuun tappamalla organisaation johtajan. Uusia toimipisteitä saattaa tällöin tulla omaan omistukseen niin isossa luokassa, että niiden ylläpito ja etenkin suojelu mutkistaa pelaamista monella tapaa, mutta onneksi miellyttävällä tavalla. Vihollisten turvataloihin tehdyt hyökkäykset ovat pelin vaikeimpia taisteluita, sillä vastustajan rakennuksiin ei pääse sisälle, ennen kuin näitä kaduilla vartioivat alamaailman sotilaat on kukistettu. Varsinainen haastava taistelu käynnistyy, kun pelaajan gangsterit tulevat turvatalon ovesta sisään. Jos lähellä sattuu olemaan saman organisaation rakennuksia, osallistuvat myös niiden vartijat rähinöihin, ja pelaajan omille tiluksia kohdistuvia hyökkäyksiä puolustetaan omia vartijoita pelaamalla. Nämä ovat ominaisuuksiltaan ja aseistukseltaan sen tasoisia, minkä verran turvamiehiin on rahallisesti panostanut.

Empire of Sin on peli, josta haluaa kovasti pitää, vaikka se tekeekin asiasta toistuvasti hankalaa. Sen tunnelma on kohdillaan, eikä siihen kyllästy kovin nopeasti, sillä pelialue on tarpeeksi kookas, ja ongelmista kärsivänäkin taistelu on tyydyttävää puuhaa. Pelissä häiritsee kaikkein eniten juuri se, kuinka hyvä se olisi, jos hiomiseen olisi annettu tarpeeksi aikaa. 40 euron peliksi Empire of Sin on tällä hetkellä aivan liian ongelmallinen, mutta tulevien päivitysten myötä se saattaa muuttua hyväksi sijoitukseksi. Pelillä tuskin on päivityksistä huolimatta niin paljon tarjottavaa, että sillä olisi mainittavaa jälleenpeluuarvoa.

EMPIRE OF SIN

”Empire on Sin onnistuu herättämään mainiota gangsteritunnelmaa, mutta kokonaisuutena se on aivan liian ontuva.”

 

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/pelit/arvostelu-empire-of-sin-on-pohjimmiltaan-hyva-gangsteripeli-mutta-bugit-pudottavat-sen-arvosanaa/

Aiheeseen liittyvät artikkelit