Arvostelu | Cherry-elokuvassa ei ole muuta hyvää kuin Tom Holland – Avengers-ohjaajat ovat aivan hukassa ilman erikoistehosteita

Tom Holland ja Ciara Bravo loistavat Anthony ja Joe Russon Cherry-elokuvan pääosissa. Juuri muuta kehuttavaa sekasotkusta ei löydy. 


Ensi-ilta: 12.03.2021.
Alkuperäisnimi: Cherry
Ohjaus: Anthony Russo & Joe Russo
Käsikirjoitus: Angela Russo-Otstot ja Jessica Goldberg, perustuu Nico Walkerin kirjaan
Pääosissa: Tom Holland, Ciara Bravo, Jack Reynor, Michael Rispoli, Jeff Wahlberg, Michael Gandolfini
Pituus: 141 minuuttia
Ikäraja: K16


Hämähäkkimiehenä parhaiten tunnettu Tom Holland on ehkä kuvitellut Russon veljesten tekevän hänelle palveluksen kiinnittäessään hänet Marvelin Avengers-elokuvien jälkeen aivan erilaiseen rooliin. Holland pääsee kyllä näyttämään Cherry-draamassa olevansa vallan mainio ja tarvittaessa monipuolinen näyttelijä. Kokonaisuutena Nico Walkerin omaelämäkerralliseen kirjaan perustuva jännäridraama on aivan kammottavan kehno.

Cherry-sekasotku vain vahvistaa sen, joka tuli selväksi jo Russojen Marvel-mäiskeistä. He eivät ole niinkään ohjaajia, vaan tuottajia, jotka hallitsevat kyllä jättibudjetin viihde-elokuvan pääpäsmäröinnin. Ihmiskohtaloihin keskittyvä draama vaatii hillittyjä nyansseja, hengähdystaukoja sekä jonkin sortin tolkun ja rytmin hahmojen kasvulle ja kehitykselle. Cherryn perusteella Joe ja Anthony Russo eivät hallitse näistä ainuttakaan.

Leffaa on promottu kertomuksena Yhdysvaltain opioidikriisistä. Cherry käsittelee kyllä sitäkin, mutta ei mitenkään syvällisesti tai avaamalla ongelmaa yhtään laajemmalla tasolla. Lääkeaineriippuvuus tulee mukaan kertomukseen vasta kun elokuva on melkein puolivälissä. Ja mittaahan tällä teoksella on täysin tarpeettomasti melkein kaksi ja puoli tuntia. Kronologisesti etenevä kertomus tuntuu siltä, kuin useampi eri elokuvaa olisi leikattu yhdeksi kokonaisuudeksi. Yksikään niistä ei seiso omilla jaloillaan, mutta pötköön esitettynä muun muassa maskuliinisuutta, lääkeyhtiöitä, imperialismia, sotaa ja huumeriippuvuutta käsittelevä kokonaisuus on aivan järjetön.

Holland näyttelee leffassa Cherryä, joka rakastuu Ciara Bravon näppärästi esittämään Emilyyn. He elävät onnellisessa parisuhteessa, kunnes Emily ilmoittaa ilman mitään järkevää syytä lähtevänsä opiskelemaan Kanadaan. Sydän särkyneenä Cherry päättää liittyä armeijaan. Emily muuttaa mielensä juuri ennen kuin Cherry lähtee sotimaan Irakiin ja he menevätkin naimisiin.

Tässä vaiheessa leffa muuttuu kuvaukseksi miehen kahden vuoden komennuksesta. Lääkintämies todellakin näkee sodan kauhut. Ohjaajaveljekset esitelevät palaneita ruumiita, vatsan ulkopuolella roikkuvia suolia ja veriroiskeita mahdollisimman läheltä.

Palattuaan kotiin Cherry on tietysti muuttunut mies, joka kärsii posttraumaattisesta stressihäiriöstä, ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä. Xanaxeja hän popsi jo ennen armeijaa, mutta lääkäri kirjoittaa PTSD:n hoitoon OxyContinia, jota rouhimalla, snorttaamalla ja tykittämällä hän päätyy lopulta heroiinikoukkuun. Myös Emilystä tulee huumeriippuvainen, joka päätyy katkolle, onnistuu lopettamaan, palaa Cherryn luo ja jatkaa jälleen narkkaamista.

Seuraavaksi Cherrystä tulee huumevelkojensa johdosta pankkiryöstäjä, herrasmiesvaras, joka vie rahat vain pyytämällä nätisti. Emily melkein kuolee yliannostukseen, jolloin Cherry antaa tahallaan poliisien napata hänet kiinni ryöstökeikan yhteydessä. Päihdekatkaisu ei ilmeisesti onnistu kuin kiven sisällä, mutta elokuva ei lopu vielä tähänkään. Se näyttää myös miehen vankilareissun, jossa hänestä tulee hyväntekijä, joka jeesaa muita päihdeongelmaisia. Vuosikausia kattavan kertomuksen lopulta päättyessä Holland näyttää edelleen teini-ikäiseltä, jolla on naamallaan tekoviikset.

Tässä vaiheessa katsoja todennäköisesti sekä itkee että nauraa, sillä edellä oleva pitkä juonikuvaus on vain pintaraapaisu kaikkiin leffan tapahtumiin. Kehnosti kirjoitettuja lukemattomia sivuosahahmoja en viitsi edes mainita nimiltä, saati avata loputtoman koukeroista juonta yhtään enempää. Muuten arviosta tulee pienoisromaanin mittainen.

Teknisen kömpelyyden lisäksi Cherryn suurin ongelma on se, että elokuva ja sen tekijät luulevat sanovansa jotain syvällistä kaikista esittämistään aiheista. Leffa ei onnistu ottamaan kantaa tai kertomaan mitään varteenotettavaa yhtikäs mistään, vaan jokainen osio kolisee tyhjyyttään. Joka kerta kun kertomus onnistuu esittämään edes etäisesti kiinnostavan dilemman, niin se tuntuu sattumalta. Tarpeeksi pitkään kun jauhaa ja selittää katsojalle kaiken auki, niin tylsyysmaratoniin mahtuu väkisinkin tahallaan tai tahattomasti edes muutama osuma.

Kuvasuhteet muuttuvat mukanäppärästi. Esimerkiksi Cherryn armeijakoulutuksen ajan ollaan ahtaassa 4:3-laatikossa, maisemien avautuessa tietysti laajakuvaksi aavikkosotaosion alkaessa. Elokuva on epäjohdonmukainen ja -tasainen joka osa-alueella, mutta kamalinta on rytmitys. Aikaa on vaikka kuinka paljon, mutta silti teos hötkyilee kohtauksesta ja ideasta toiseen raivostuttavalla vauhdilla, hyytyen jumitttamaan turhuuksia vähän väliä.

Harmi kyllä en kellottanut hidastettua kohtausta, jossa päähenkilö istuu kadulla piikittämään itseään jalkaan ja odottaa poliisin saapumista. Ääridramaattiseksi tarkoitettu kohtaus kestää minuuttitolkulla, hidastetun kuvan vain pyöriessä ilman mitään järkevää syytä.

Mukana on tietysti myös kertojaääni, joka on näkökykyiselle katsojalle suunnilleen yhtä tarpeellinen kuin sokeille tarkoitettu kuvailutulkkaus. Pohdinta keskittyy siis lähinnä selittämään nähtyjä tapahtumia ääneen

Harmittavasti Cherry ei ole tarpeeksi kökkö ollakseen kunnon kalkkuna. Linnareissuepilogin aikana ei voi olla hihittämättä ääneen, mutta sinne on reilusti yli kahden tunnin tylsä matka. Yltiökliseinen ja juustoinen loppu varmistaa vielä kertaalleen, että diippi pohdinta meni katsojalle perille. Kaiken auki selittävä epilogi toimisi ehkä huomattavasti lyhyempänä elokuvan prologina, josta kertomus olisi voinut hypätä ajassa taaksepäin. Viimeiseksi säästettynä se on kuin huutomerkki leffan perässä, joka vain vahvistaa jo alussa selville tulleen faktan: katsojaa aliarvioiva ja itseään syvällisenä pitävä Cherry on aivan luokattoman huono elokuva, joka ei jätä lainkaan tilaa mielikuvitukselle.

Cherry sai ensi-iltansa Apple TV Plus -palvelussa 12. maaliskuuta.

CHERRY

”Cherry-sekasotku ei onnistu sanomaan mitään syvällistä yrittäessään ottaa kantaa aivan liian moneen asiaan.”

Lue koko artikkeli: https://muropaketti.com/elokuvat/elokuva-arvostelut/arvostelu-cherry-elokuvassa-ei-ole-muuta-hyvaa-kuin-tom-holland-avengers-ohjaajat-ovat-aivan-hukassa-ilman-erikoistehosteita/

Aiheeseen liittyvät artikkelit